Elämää Ruskan ja Metkan kanssa

Uusi vuosi uudet kujeet :)

2012-01-13T14:10:00.000-08:00

Mitäpä sitä vapaaherrattarella muuta olisi kuin aikaa. Koska aivan kaikki vapaa aika ei kulu koirien ulkoiluttamisessa tai treenaamisessa eikä agilityseuran kenttä-, kilpailu-, juhla- tai koulutustoimikunnan asioita hoitaessa tai järjestellessä anopille taksiseteleitä, kelan hoitotukea, kotihoidosta mukavaa hoitajaa tai hoidellessa oman äidin ruokahuoltoa kauppakäynnein tai kokkaillen ja auttaen äitiä suihkuttaen ja kuivaten häntä sekä huolehtien pyykinpesusta ja päivittäisestä asunnon siistimisestä oman kodin vastaavista asioista puhumattakaan niin on mukavaa napsia kuvia kodin pikku muutoksista.

Tänä vuonna jäi joulukuusi pystyttämättä ensimmäistä kertaa. Ehkä kuusta ei ollut niinäkään jouluina, jolloin olimme joulun aikaan pidemmillä ulkomaanmatkoilla Unkarissa 1988 ja Kiinassa 1997. Tänä vuonna hain lähimetsästä joulukuun alun myrskyn kaatamasta männystä oksia, mutta niistä unohtui ottaa valokuva, koska oksamaljakko oli jo loppiaisena parvekkeella samaan aikaan kun kuvasin muuta joulutilbehööriä. Ikuistamisen jälkeen olikin aika siirtää koristeet laatikoihin ja viedä kellarivarastoon.

Postauksen alussa on yritelmä ottaa joulutervehdyskuva Metkasta ja Ruskasta, mutta yritys oli toivoton. Hienot pääkoristeet eivät pysyneet koirien päässä samaan aikaan. Pannatkin on nyt siirretty varastoon odottamaan ensi joulua.

Pentikin poron kynttilöitä ei ehditty polttaa joulukuussa kertaakaan ja hopeamaalin pintaansa saaneet oksat toimivat lasisten jostain itäisestä Euroopasta tuotujen koristeiden pidikkeinä ties kuinka monetta vuotta.

"Kummipojan" koulutyönään tekemän lipaston päällä oli tänä jouluna uusi karamelliteline, joka oli tehty vuosikymmeniä vanhoista laseista (Tapio Wirkkala Paadar) ja lautasista (Erkkitapio Siiroinen Jesper ja Oiva Toikka Kastehelmi). Suurimman osan makeisista sain työnnettyä Helin mukaan Eckerön agilitykisareissulle, jonne hän lähti Jymyn ja kavereiden kanssa. Jymy nousi syksyllä kisaamaan agilityn korkeimpaan eli 3-luokkaan ja ensimmäinen 0-tulos tuli joulukuussa Jyväskylästä ja toinen Eckeröstä.

Kotiin jäänyt piparkakkutalo riitti minulla makeuttamaan vain pari päiväkahvihetkeä. Nyt sekään ei enää ole kiusaamassa. ;)

Kynttilät on poltettu ja Stockalta vuosia sitten ostetut marjakoristeet siirretty varastoon.

Samoin Helin päiväkodissa tekemä hyasintti ja Millan askartelema sydän. Nämä olivat työpaikallani lähes neljännesvuosisadan ja hyasinttipurkin sain toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle siirtyneeltä kollegalta, hän oli tehnyt sen itse.

12.1.2012 jätimme lopulliset hyvästit äitini Aune-siskolle. Ainoa Suomessa asuva serkkuni (Kanadassa on kolme äitini toisen siskon poikaa) laski äitinsä tuhkauurnan Malmin hautausmaalle kävelymatkan päähän täältä meiltä.

Loppuvuoden 2011 iloja ja suruja

2012-01-01T05:35:00.000-08:00

Uuden Vuoden aatto sujui rauhallisesti koirien kanssa pötkötellen, kirjoja lukien ja TV:tä katsellen. Tänä vuonna Vinha ja Jymy eivät olleet meillä vaan omassa kotonaan Helin + kavereiden kanssa. Ruskaa ja Metkaa eivät rakettien äänet pahemmin häiritse. Ne ovat saaneet tottua naapuritonteilla tapahtuviin kallioiden räjäyttelyihin. Viimeisten uusien asuintalojen rakentaminen on aloitettu naapurustoon ja räjäyttelyn pitäisi onneksi loppua piakkoin.

Ruska omassa teltassaan eteisen vaatenaulakon alla:

Metka ensimmäisessä perheeseemme hankitussa "kevythäkissä". Hinta oli 123,- euroa Stockalla 10 vuotta sitten heti eurojen tultua käyttöön.

29.12. kävimme äidilläni kahvilla aloittamassa piparkakkutalon tuhoamisen. Pöydällä Helin aikanaan koulussa teknisen työn tunnilla tekemä joulukuusi, jota hieman koristelimme Millan kanssa ennen joulua.

Joulun 24.12.-26.12. vietimme koko perheen ja neljän koiran kera Viron Pärnussa. Paluumatkalla 26.12. piti koirille syöttää matolääkkeet Tallinnalaisella eläinlääkäriasemalla. Ei ollut helppoa löytää avoinna olevaa eläinlääkäriasemaa, mutta onneksi löytöeläintarhan yhteydessä oli sellainen. 1,60 euron hintaan sai jokainen koiramme oikan määrän Drontal comp vet tabletista. Eläinlääkäri yritti tarjota ensimmäisenä Ruskalle tablettia jonkinlaisen "Cesar" ruoan seassa vaikka minulla oli kädessä nakin palanen. Kyllä se lopulta onnistui ja Ruska sai jälkiruoaksi nakkia. Muut koirat hotkaisivat tablettinsa nopeasti nakkiin piilotettuna. Lämmin nakki hankittiin mukaan linja-autoaseman (Bussijaam) nakkikioskilta.

Kierttelimme pari tuntia Tallinnan keskustassa ennen Tallink Star laivan lähtöä myrskyiselle merelle. Onneksi meillä oli hytti, jonka vuoteilla kotimatka sujui ongelmitta. Matkakertomus löytyy kuvabogista.

23.12. iltapäivä sujui hieman surullisissa merkeissä äitini nuorimman sisaren Aunen hautajaisissa. Aune nukkui pois 9.12.2011. Hän oli syntynyt 10.6.1925 ja oli hieman yli vuoden äitiäni nuorempi. Sisarukset olivat hyvin läheiset, sillä asuivathan he molemmat Vallilassa koko toimeliaan ikänsä ja suurimman osan siitä samassa tai vierekkäisissä taloissa. Aune-sisar vietti viimeiset vuotensa Puotilan vanhainkodissa ja valitettavasti aivan viimeiset vuodet jo niin pahasti dementoituneena, ettei jaksanut enää puhua eikä oikein pitää silmiäänkään auki vaikka hänet nostettiin päivisin pyörätuoliin istumaan. Syksyn Aune oli vain maannut sängyssään ilman muuta lääkitystä kuin kipulaastarit. Vahva sydän piti hänet hengissä vaikka painokin oli pudonnut 35 kiloon.

Äitinikin paino on pudonnut ja vaatteet ovat jääneet isoiksi. Onneksi kaapista kuitenkin löytyi päälle pantavaa.

Aunen siunaustilaisuus oli Malmin suuressa kappelissa. Paikalla olivat vain lähimmät omaiset. Hautajaiskahveille menimme Kirkkonummelle serkkuni uuteen kotiin.

22.12. oli maa saanut kevyen lumivaipan, muutenhan alkutalvi on ollut melko lumeton. Koirat istutettiin talomme kulmalla pienen kuusen juurelle, jotta saatiin napattua joulutervehdyskuva. :)

Illalla oli kouluaikainen ystävättäreni syömässä poikansa kanssa, kuten jo niin monena kymmenenä vuonna aikaisemmin. :) Tarjolla oli uunilohta peston ja mozarellan kera, perunoita, salaattia ja Helin tekemä marjajäädyke sekä joulutorttuja.

17.12. juhlittiin anopin 85-vuotis synttäreitä. Oikea päivä on 18.12.

Oli mukava tavata Kurosen suvun nuoria eli kolmatta ja neljättä polvea.

Paikalla oli myös oikea päivänsankari, 23-vuotta täyttänyt serkussarjan nuorin.

Tarjoiluna oli Helin tekemää herkullista sienipiirakkaa, Ilpon tekemää Panzanella salattia ja Pekan Stockalta hankkimaa lohi-voileipäkakkua.

Kahvin kanssa oli Milla tehnyt upean kerma-karpalo-kinuskikakun ja minä näpertelin torttuja Myllyn paras lehtitaikinalevyistä ja hillona oli Dronningholm Tähtitorttu Omena-kanelimarmeladi.

Syksyn pimeinä iltoina ovat Lidlistä hankitut valopannat tarpeen koirille, sillä esim. Viikin pelloilla ei ole ollenkaan valoja.

5.11.2011 kävimme Puotilan vanhainkodissa katsomassa äitini Aune-siskoa. Tämä jäikin viimeiseksi vierailuksi Aunen luona.

Syyspuuhia

2011-10-19T03:52:00.000-07:00

Kaveriporukkamme agilitytreenit ovat siirtyneet Kalasatamasta Hakkilan agilityhalliin syyskuun alussa ja treeni-ilta on perjantai. Syyskuun kävin vielä kouluttamassa I-HAHlaisia Kivikossa, mutta talveksi en ottanut koulutettavaa ryhmää, koska en itsekään käy I-HAH:n treeneissä.

Lokakuun ensimmäisella viikolla siirrettiin suuri osa Kivikon agilityestestä konttiin, mutta ulos jäi kokonainen sarja esteitä, joten omatoiminen treenaaminen onnistuu mainiosti Kivikossa. Valitettavan vähän siellä on tullut kesän aikana käytyä.

Heli päätti aika yllättäen sittenkin antaa kastroida Jymyn. Kävimme keskiviikkona 12.10. Sopulitien eläinlääkäriasemalla, jossa Tuija Salminen suoritti operaation ja puhdisti samalla Jymyn hampaat. Kokonaishinnaksi tuli vain 200,- euroa. Ensimmäiseksi kotonaolopäiväksi tein Jymylle Ilpon vanhasta paidasta kotiasun, jotta se ei suotta nuoleskele tai revi haavaansa. Nyt on leikkauksesta kulunut viikko ja Jymy on toipunut tosi hienosti ja nopeasti, kuten kaiki narttukoirammekin ovat toipuneet Salmisen operaatioista.

Syysruska alkaa vähitellen siirtyä puiden oksilta maahan. Vesi parinsadan metrin päässä virtaavassa Viikinojassa solisee melkein luonnontilaisessa uomassaan ja sen varrella on mukvaa käydä lenkillä vähintään kerran päivässä.

Hesarissa kysyttiin tänään kuluttajasivuilla pakkauksista, jotka "ärsyttävät". Minulla sattui kaapissa olemaan viime viikolla hankittu uusi pakkaus pölypusseja. Pahvipakettia avatessani ihmetytti, että sisällä oli muovipussi ja sen sisällä pölypussien ympärillä oli vielä jonkinlainen nauha. Eikö pelkkä pahvipakkaus tai muovipussi olisi riittänyt?

Alla vielä kuva Vinhasta 21.1.2006 matkalla astutettavaksi yli 20 asteen pakkasessa. Piti lisätä kuva tänne, jotta sain lähetettyä sen Hurtan FB-seinälle.

"Voi kun voitettaisiin vähän uudenaikaisempi mantteli jollekulle koirista."

Syksy on saapunut

2011-09-15T05:14:00.000-07:00

Ulkona on jo kovasti harmaata ja ensimmäinen syysmyrskykin koettiin eilen, mutta onneksi mitään vahintoja ei sattunut. Vastapäisellä rakennustyömaalla alkavat ulkotyöt olla tehtynä ja telineitä puretaan talojen ympäriltä. Koirien kanssa vietämme kotona "kissanpäiviä".

Elokuun lopussa kävimme Ilpon kanssa Kreetalla Hanian kupeessa 11 päivän matkalla. Pyöräilimme ja uimme runsaasti sekä meressä että uima-altaassa. Parisataa kuvaa on tallennettu arkistoon.

Heti kotiinpalupäivänä aloitin uuden harrastuksen eli zumban aivan kotitalomme vieressä olevassa Asukastalo Lavassa. Agilityn treenaaminen jatkuu Metkan ja pienen kaveriporukan kanssa talvikaudella Hakkilassa. Syyskuussa käyn vielä Kivikossa kouluttamassa tiistaisin agilityryhmää, joten en ole ilmoittautunut tavalliseen jumppaan, mutta täytyy katsoa, jos pääsisin vielä lokakuussa mukaan.

Kevään ja alkukesän kiireitä

2011-08-06T10:48:00.000-07:00

Joitakin muisteloita ja kuvia kevään sekä alkukesän tapahtumista.

Äitienpäiväviikonloppuna pidettiin ensimmäiset agilitykilpailut uudella kentällämme Kivikossa. Sähköt eivät olleet valmiina eikä Ylläs-Hallin wc:t olleet käytössä, mutta agregaateilla saatiin sähköä ja bajamajat sain tilattua viime hetkillä. Uuusia esteitä ja kenttien väliaitojakin saatiin paikalle muutama päivä ennen kisoja. :)

8.5.2011 vietimme äitienpäivää äitini luona Millan ja Helin kanssa herkutellen Millan tekemällä kakulla.

23.5. juhlimme äitini 87-vuotis syntymäpäivää jälleen Millan tekemän hienon ja maukkaan kakun kera.

Helatorstaina pidettiin Kivikossa jo toiset agilitykisat ja kesäkuun alussa rally-toko kisat, johon mekin Metkan kanssa osallistuimme, sillä kävimme toukokuussa rally-toko kurssin. Saa nähdä jatkammeko lajin parissa.

Kesäkuun alussa pidettiin uudella agilityketällämme muutamaan kertaan estetalkoita ja puuhaa riitti reikien poraamisessa yms. kotonakin.

9.-14.6. 2011 kävime Ilpon kanssa Virossa pyöräretkellä. Kuvia ja tarinaa löytyy täältä.

22.6.2011 pääsi Jymy ensimmäistä kertaa Hallainvuorelle juoksemaan vapaana karkuretkensä jälkeen. :)

Ruska ei jaksa enää juoksennella metsässä nuorempien kanssa, mutta se on päässyt uimaan Vanhankaupungin kosken kupeeseen.

30.6.2011 tapasimme muutaman entisen kollegan kesken. Nyt oli Arjan (toinen oikealta) vuoro siirtyä vapaalle pitkän työuran jälkeen. Hänelle tuli keväällä täyteen 40 vuotta Finnair-konsernissa.

15.-17.7.2011 pääsin Sarin mukana Seinäjoelle seuraamaan agilityn MM-karsintoja. Olipa jännittävä viikonloppu. Pari kuvaa tuli napattua kännykällä vaikka kamerakin oli mukana.

22.7.2011 kävimme perheen kera syömässä Sokoksen 10.kerroksessa, ravintolan nimi taita nykyään olla Loiste.

24.-27.7.2011 teimme mukavan lomaretken Millan ja Helin kanssa Kroatian Splittiin ja vietimme muutaman tunnin Wienissäkin. Kuvia löytyy linkkien takaa.

25.7.2011 oli Ruskan ja Pablon 13-vuotis syntymäpäivä, mutta juhlat pidettiin vasta 28.7. Mukana olivat Millan ja Helin lisäksi synttärisankareiden synnytyksessä kätilönä ollut Eveliina, Ruskan ja Pablon Rulle isän emäntä sekä Eveliinan pojat Miro ja Joel.

Pablon näkö on jo pahasti kaihin sumentama eikä kuulokaan ole entisellään. Pallolla leikkiminen oli edelleen Pablolle mieleen vaikka välillä pallo katosi 10 sentin päähän eikä löytynyt ilman apua.

Agilitykisoissakin olemme käynneet Metkan kanssa edelleen ilman menestystä. Joskus onnistumme saamaan ratavirheettömiä suorituksia, mutta aika ei läheskään riitä. Muutaman kerran olisi aika saattanut riittää, jos joku kohta radasta olisi sujunut ilman nuuskuttelua ja kieltovirheitä.

Heli kisasi Vinhan kanssa russelimestaruuskisoissa Janakkalassa 30.7. (ensimmäistä kertaa marraskuun jälkeen eikä treenejäkään ole ollyt montaa minuuttia viimeisen reilun vuoden aikana). Karsintaradalta saivat vitosen, yhden riman tiputtua, mutta pääsivät siis jatkoon. Varsinaiselta kisaradalta tuli 0-tulos ja sijoittivat kolmanneksi russelimestaruuskisassa. :)

Jymy sai Janakkalassa ensimmäisen 0-tuloksensa ja Kotkassa 2.8. se sai kaksi 0-tulosta lisää, joten jatkossa Heli ja Jymy kisaavat 2-luokassa.

Jymyn 27 tunnin karkuretki 14.–15.5.2011

2011-05-22T09:53:00.000-07:00

Kuva toukokuulta 2010
14.5.2011 Jymy ja Vinha olivat meillä hoidossa, kun Heli ja Milla pitivät Helin luona ”Arvostele mun illallinen” kekkerit koirien kautta sukulaisiksi tulleille kavereille. Paikalla olivat: Eve ja Kena, Ruskan edesmenneen Rulle isän omistajat, Reija ja Ville: Ruskan Pablo-veli asuu Reijan lapsuudenkodissa sekä Ellu ja Vesku + vauva: Vinhan poika Velmun omistajat.

Klo 17.50 Ilpon Pekka-veli tuli käymään ja hyppäsi pihallemme reunamuurin päältä niin, että kaikki koirat olivat hänen jaloissaan. Oli ihme, ettei hän hypännyt koirien päälle. Koirat räjähtivät haukkukonserttiin ja minä torumaan Pekkaa. Samassa Jymy oli jo ponnistanut pienen pihamme toiselta laidalta reunamuurin ja siihen nojaavan verkkoaidan yli. Ajattelin ensin, että Jymy kääntyy kerrostalomme toisesta päästä oikealle kohti 50 metrin päässä olevaa omaa kotitaloaan, mutta se kääntyikin vasempaan ja hävisi näkyvistä. Soitin Helille.

Helin ensi ajatus oli: ”Mitä ihmeen asiaa Eilalla voi olla” ja pienen hetken hän oli ajatellut, ettei vastaa puhelimeen. Puhelun jälkeen Heli lähti saman tien ulos ja ajatteli kutsuvansa vain Jymyn luokseen ja jatkavansa iltaa ruokailun jälkeisen ohjelmanumeron merkeissä. Toisin kävi.

Minä lähdin heti Jymyn perään ja aika pian soitin Kariluotoskalle, joka sattui istumaan anopin kanssa kahvilla. Kysyin kerkeäisikö hän laittaa Facebookiin ja johonkin muualle nettiin ilmoituksen Jymyn karkaamisesta ja sen hän tekikin. Pekka ja Ilpokin lähtivät heti Jymyn perään.

Heli ja vieraansa lähtivät myös ulos. Latokartanonkaarella Biologinkadun bussipysäkille pysähtyi auto, josta kysyttiin: ”Etsittekö karannutta valkoista koiraa?” He olivat yrittäneet ottaa koiran kiinni, mutta se meni hautausmaalle.

Heli soitti tiedon minulle. Palasin kotiin pukemaan ulkovaatteet päälleni ja otin mukaan muutama viikko sitten edullisesti teettämiäni käyntikortteja, joissa on yhteystietoni ja kaikkien neljän russelimme kuva. Lähdin hautausmaalle polkupyörällä. Jaoin kortteja vastaantulijoille ja pyysin ilmoittamaan, jos he näkevät Jymyä.

Heli juoksi heti hautausmaalle ilman takkia, mutta palasi jossain vaiheessa kotiin, koska kylmä yllätti. Hänen puhelimensa akku piippasi tyhjää ja Heli sai käyttöönsä Veskun hienon puhelimen, jota ei oikein osannut käyttää.

Reija ja Ellu + vauva jäivät Helille ja huomasivat kysyä tämän tietokoneen salasanaa, jotta voivat ruveta tekemään katoamisilmoituksia ja päivittämään Facebookiin tietoja. Kauhujen vuorokauden Helin Fb-päivitykset olivat suurimmaksi osaksi Ellun ja Reijan tekemiä. He laittoivat myös Helin rapun ovelle ja meidän pienen pihamme viereen Helin likapyykkikorista löytämänsä paidat ja nameja Jymylle sekä viestin naapureille etteivät koskisi näihin Jymylle tarkoitettuihin houkutuksiin. Ellu ja Reija soittivat myös johonkin radioasemalle, jossa kuului Jymyn katoamisilmoitus sekä lauantaina että sunnuntaina.

Hautausmaalla parveilivat loput Helin ja Millan ateriakaverit sekä ainakin Erja ja Mimmi sekä Marika ja Jukka, Ronja ja Aava grotskuineen ja Sini ja Papu-labbiksensa kanssa. Liikutuksen kyynelet tulivat silmiin, kun näin niin monia tuttuja etsintäpuuhissa.

Kysyttyäni parilta vastaan tulleelta rouvalta, ovatko nämä nähneet irrallaan juossutta karannutta koiraa, sain vastaukseksi: ”Eihän koirien kanssa saa tulla hautausmaalle”. Siihen olisi tehnyt mieli vastata, että valitettavasti karannut koira ei tiedä sitä.

Soitin Helenalle, koska muistin hänen harrastaneen koiraetsintää. Sain hyviä vihjeitä noudatettavaksi, jos saamme näköhavaintoja Jymystä.

Hautausmaan ulkopuolella törmäsin myös Kariluotoihin, jotka olivat tulleet partiointiavuksi. Annoin kaikille käyntikortteja jaettavaksi vastaantulijoille. Jymy oli nähty Hautausmaan toisella puolella Malmin Kalmistotiellä (en muista mistä tieto tuli). Kävin sielläkin jakamassa vastaantulijoille käyntikortteja ja pyysin yhteydenottoja, jos koiraa näkyy. Kävin pyörällä myös Kivikossa katsomassa, josko Jymy olisi mennyt uudelle agilitykentällemme, mutta en saanut muita havaintoja kuin pienlentokoneen taivaalla. Soitin numeron 020202 ja pyysin yhdistämään Malmin lentoasemalle. Siellä oli numero varattu, mutta hetken kuluttua minulle soitettiin ja kerroin nähneeni pienkoneen Kivikossa. Kysyin voisiko sen ohjaajaa pyytää ilmoittamaan, jos näkee irrallaan juoksevan pienen valkoisen koiran. Näin kuulemma voitiin tehdä. Jos koiraa näkyisi, niin minulle ilmoitettaisiin.

Palasin Viikin puolelle ja odottelimme Sinin ja Papun kanssa hautausmaan portin lähellä portin sulkijaa. Noin 22.20 tuli vartiointiliikkeen auto, jolle kerroin Jymyn katoamisesta ja pyysin yhteydenottoa, jos koiraa näkyisi. Sama vartija olisi tulossa aamulla avaamaan portit ja lupasi ilmoittaa mahdollisista havainnoista.

En muista missä ja milloin tapasimme Helin kanssa, mutta totesimme, että on parasta lähteä kotiin tekemään A4-ilmoituksia ja jatkaa partiointia ja ilmoitusten jakoa aamulla. Tein illalla ensimmäisen katoamisilmoituksen ja tulostin sitä 20 kpl.

Klo 00.04 sain puhelun ennestään tuntemattomalta naishenkilöltä, joka oli kuullut, että meiltä on kadonnut jackrussellinterrieri. Jymy oli nähty Von Daehnin kadun päässä 68 bussin päätepysäkillä ja nurmikentällä Latokartanon liikuntahallin lähellä jahtaamassa lintuja ja jäniksiä klo 22–23. Soitin Helille, joka oli jo nukkumassa. Lähdimme matkaan Vinhan ja Metkan kanssa sekä otin mukaan ensimmäiset A4 ilmoitukset, joita liimailin lyhtypylväisiin ym. Jaoimme myös käyntikortteja niille harvoille koirien ulkoiluttajille, joita vielä näkyi.

Hetken kuluttua huomasin, että olin unohtanut kännykän kotiin lataantumaan ja palasin hakemaan sitä. Samalla jätin Metkan kotiin, ja lähdin liikkeelle polkupyörällä. Partioimme Helin kanssa kahteen asti ilman havaintoa Jymystä, mutta saimme kiinnitettyä A4-lappusia. Palasimme kotiin nukkumaan ja sovimme, että herätään aamulla kuudelta ja jatketaan etsintää. Kotona päivitin Jymyn katoamisilmoitusta eli lisäsin siihen tiedon, missä koira oli nähty klo 22–23.

Sunnuntaina kello herätti huonosti nukuttujen neljän tunnin jälkeen kuudelta. Printtasin lappusia lisää. Kaikkiaan niitä tuli tulostettua 120 ja melkein kaikki jaettiin. Lähdimme Helin kanssa polkupyörillä kiinnittämään katoamisilmoituksia, jakamaan yhteystietojani ja etsimään Jymyä. Koska emme olleet saaneet yön jälkeen ilmoituksia Jymystä toivoimme, että joku oli saanut sen kiinni ja vienyt Viikin löytöeläintaloon, josta saisi tietoja klo kymmenen jälkeen.

Viikin liikuntapuistossa kulkiessani näin taas pienkoneen taivaalla ja soitin Malmin lentoasemalle. Sama ystävällinen mieshenkilö lupasi ilmoittaa, jos lentäjät näkevät irrallisen koiran juoksentelevan seudulla.

Eve ja Reija sekä koirat Wendy ja Hertta liittyivät etsintätiimiin. Kysyimme liikuntapuistossa jokaiselta vastaantulijalta ovatko nähneet irrallaan juoksevaa russelia ja pyysimme ilmoittamaan, jos näkevät koiran. Erään pariskunnan tavatessamme ajattelimme kaikki samaan tapaan, että nämä eivät varmasti ilmoita vaikka näkisivät Jymyn. Heidän kommenttinsa oli: ”Eihän koiria saa pitää vapaana.” Kun kuulivat Jymyn karanneen aidatulta pihalta, oli kommenttinsa: ”Ei koiran pidä päästä karkaamaan pihalta”. Näinhän se toki on.

Jossain vaiheessa huomasin, että Vinhan poika Huima ja omistajansa Terhi ja Petteri olivat myös etsintäpuuhissa samoin Pekan naapuri Mikaela Hemmo russelinsa kanssa kuten myös koiria omistavat naapurimme. Myöhemmin olen kuullut, että monet tutut ja tutun tutut olivat myös etsimässä Jymyä. Välittäminen tuntui hyvältä.

Samoihin aikoihin Heli sai russelisti Mallalta Tampereelta tekstiviestin, että hänelle voi soittaa, jos tarvitaan vinkkejä koiran kiinniottotilanteeseen. Heli soittikin heti Mallalle ja ohjeet olivat illalla kultaakin kalliimpia.

Yhden tienoissa jalkauduin pyörän päältä Proviisorinraitin ja Arthur Rindellinraitin väliseen metsikköön ja yht ´äkkiä Jymy näkyi noin 20 metrin päässä juoksemassa minusta poispäin. Soitin Helille. Hän oli Vinhan kanssa Hallainvuoren toisella puolella istumassa kivellä uupuneena. He juoksivat Helin pyörän luo ja Vinha juoksi pyörän perässä paikalle, jossa Jymy oli näkynyt, mutta uusia havaintoja ei siinä lähellä saatu. Heli soitti Ilpolle ja pyysi tätä sytyttämään grillin pihallemme ja niinpä siellä savusi grilli lopun iltapäivää.

Minäkin soitin Ilpolle ja pyysin tätä tulemaan Metkan kanssa paikalle ja Pekkaa pyysin tulemaan herkkujen kanssa Viikinojan ylittävälle sillalle, josta Jymy oli juossut ohi. Sen oli nähty juoksevan kohti Liikuntahallia ja koulua, mutta siihen jäljet päättyivät.

Kiertelimme paikalla jonkin aikaa. Aloimme kaikki olla jo aika väsyneitä ja päätin lähteä ostamaan meille hiukan syötävää. Taisin jättää tässä vaiheessa Metkan Evelle ja lähdin hakemaan pyörää.

Sain puhelun tuntemattomalta mieheltä, joka oli nähnyt Jymyn Valintatalon edessä Agronominkadulla rakennustyömaalla. Kiiruhdin sinne pyörällä. Kiertelimme miehen kanssa työmaata, mutta Jymyä ei enää näkynyt. Kävin ostamassa kahvila Evestä sämpylöitä, juotavaa ja makkaraa Jymylle ja sitten tulikin jo tieto, että Jymyn oli nähty juoksevan Malmin hautausmaalle. Jossain vaiheessa sain puhelun, jossa kerrottiin Jymyn olevan Lahdenväylän rampilla Viikki-Malmi (ilmeisesti Prisman lähellä). Osa porukasta lähti sinne.

Pidimme pienen tankkaustauon Valintatalon parkkipaikalla Even ja Reijan kanssa ja Helin tullessa paikalle siirryimme Hautausmaalle Viikkiin vievän alikulkutunnelin suulle. Heli söi hiukan ja toivoimme, että näkisimme Jymyn palaavan kotiin päin. Totesimme molemmat olevamme fyysisesti aivan ”loppu”, jalat kramppasivat ja oikean jalan nostaminen polkupyörän polkimelle tuntui kipeämmältä kerta kerran jälkeen.

Hautausmaan muurilla lähellä Viikin porttia tuntui siltä, että etsimme tuloksetta neulaa heinäsuovasta ja niinpä päätimme lähteä kohta kotiin lepäämään ja odottamaan uusia havaintoja Jymystä. Jossain välissä kävin Valintatalossa ostamassa lisää makkaraa, kertakäyttögrillejä ja kissanruokapurkin, joiden avulla oli tarkoitus houkutella Jymyä. Eve ja Reija lähtivät kotiin ja mekin lähdimme Metkan kanssa kohti kotia pyörän kanssa kävellen.

Heli oli tällä välin Sinin autossa, jossa kiertelivät lähiseutua. Hän sai muutaman pilapuhelun samasta numerosta pikkutytöiltä ja se ei tosiaankaan siinä vaiheessa naurattanut.

Viiden jälkeen Heli soitti ja kertoi saaneensa puhelun, jossa joku kertoi nähneensä Jymyn Lahdenväylän ja Kehä 1:en rampin vieressä. Heli sai myös puhelun hautausmaan hoitajalta, että Jymy oli nähty sankarihautojen lähellä. Ajattelin ensin, että lähdemme sinne taksilla ennen kuin tajusin, että paikkahan helposti saavutettavissa polkupyörällä.

Anna oli palannut Vaasan reissulta Helsinkiin ja tuli mukaan etsintöihin. Häneltä tuli puhelu, jossa hän kertoi nähneensä Jymyn Tattariharjuntien ja Lahden väylän välisessä pöpelikössä ja hän pyysi meitä tulemaan Valuraudankujan päähän. Päästyämme paikalle oli siellä Anna ja vesikoira Marta, Salla ja Sini Papun kanssa ja paikalle tuli myös Kena pyörällä sekä Marjo Vinhan poika Elmon kanssa. Myös Kariluodot Sari ja Sande tulivat taas pentulaatikon äärestä avuksemme, kuten myös Ellu ja Vesku. Kuulin myöhemmin, että taas oli etsinnöissä ollut mukana monia tuttuja koiraharrastuskavereita kuten eilenkin.

Anna kertoi nähneensä Jymyn muutamaan kerran hyvin väsyneenä, mutta se oli silti lähtenyt pakoon. Jätin pyöräni kadun päähän, ylitin melko syvän noin metrin levyisen ojan ja lähdin kulkemaan Lahdenväylän viereistä soratietä kohti Alppikylää. Yllättäen näin taas Jymyn, se lähti juoksemaan kovaa vauhtia häntä koipien välissä parinkymmenen metrin päässä minusta. Lahdentielle oli matkaa vain 10–20 metriä, mutta onneksi välissä oli leveähkö inhottava oja, enkä uskonut Jymyn lähtevän ylittämään sitä.

Kävelin Hartwallin varastolle asti, jonne Heli saapui pyörällään. Lähdimme yhdessä kulkemaan takaisin kohti paikkaa, jossa olin nähnyt Jymyn. Heittelin matkan varrelle grillimakkaran palasia syötiksi Jymylle. Tien lopussa jouduimme eroamaan, sillä hypin taas ojan yli pyöräni luo ja Heli meni jostain muualta.

Anna oli nähnyt Jymyn uudestaan samassa paikassa kuin aikaisemmin. Nyt tuntui siltä, että kannatti sytyttää kertakäyttögrilli ja laittaa makkara paistumaan ja houkuttelemaan Jymyä. Sytytin grillin, mutta pitkäjännitteisyys ei riittänyt, että olisin laittanut makkaraa paistumaan kun kuulin viestejä, että Jymy oli taas lähtenyt juoksemaan poispäin. Heitin grillin syvään ojaan ja lähdin Helin perään kulkemaan siihen suuntaan, johon Jymy oli juossut.

Heli kertoi nähneensä Jymyn, mutta se oli lähtenyt karkuun. Kello oli noin kahdeksan ja minulle tuli ensimmäistä kertaa tunne, ettemme saa Jymyä kiinni.

Olin jossain vaiheessa soittanut etsijäkoiratoimintaa harrastavalle Karoliinalle ja kysynyt loukuista, joilla koiria voidaan ottaa kiinni. Sain häneltä puhelinnumeron, josta saatoin kysyä lisätietoa. Sieltä valitettavasti kerrottiin, ettei oikean kokoisia loukkuja ole vapaana ja Helsingissä loukun käyttäminen olisi vaatinut viranomaisten luvan. Etsijäkoirien päivystyksestä soitettiin minulle uudestaan ja kerrottiin, että kannattaisi yrittää tehdä tonnikalajälki kohti kotia alkaen siitä paikasta, jossa Jymy on nähty. Apuna voisi käyttää sukkahousuja, joiden avulla jälki voitaisiin vetää käyttäen turvallista reittiä. Siellä kerrottiin myös, että kannattaisi merkitä karttaan paikat ja ajat, jossa koiraa on nähty, sillä usein koirat kulkevat samoja reittejä. Turvallinen reitti Tattarinharjulta kotiin kulkisi Malmin hautausmaan kautta, mutta hautausmaan portit suljetaan kello 22, joten alkoi olla kiire.

Sovimme vielä, että jaamme loput A4-lappuset Tattarinharjun alueelle ja lisäämme lappuihin merkinnän, että Jymy on nähty siellä 15.5. klo 18–20. Olin itse lähdössä kotiin hakemaan tonnikalaa ja sukkahousuja.

Samoihin aikoihin Heli oli törmännyt Siniin ja Papuun ja he päättivät kävellä Helin pyörälle ja jättää sinne nameja. Helille tuli myös tunne, ettei Jymyä saada kiinni. Siinä ryteikössä he eivät olleet enää edes katsoneet ympärilleen.

Kiinniottotilanteesta kertoo Helin Fb-päivitys: ” Yhtäkkiä näin, että Jymy oli n. 2 m päässä meistä. Kello n. 20.30. Sanoin Sinille, että Jymy on tossa. Molemmat mentiin kyykkyyn ja katseet pois Jymystä. Nyt en muista vingutinko ekaksi lelua ja Papu tuli mua lähemmäksi ja sitten Jymy tuli haistelemaan Papua. Taisin vinguttaa uudestaan ja kaivon namit ja Jymy tuli ahmimaan niitä ja samalla hyppäsi mun päälle nuolemaan naamaa. Hetken ehdin miettiä, että voinko nostaa käsiä ettei katoa, mutta sitten kaappasin sen syliin ja Sini tuli saman tien ja neljät kädet piti Jymyä kiinni. Repusta panta kaulaan, kaikki namit syötäväksi ja soitto tutuille. Jymy olisi halunnut vain leikkiä Papun kanssa. =) Päästiin autokyydillä kotiin ja kotona hirvee kasa ruokaa naamaan. Jymy kävi ihan kierroksilla, yritti astua, purra jne. Mutta sitten rauhoittui ja nyt nukkuu kuin tukki. Kiitos teille kaikille!!!”

Sain Siniltä klo 20:34 puhelun: ”Jymy on saatu kiinni.” En ollut uskoa korviani ja kysyin onko se varmasti sylissänne eikä pääse karkuun. Panta oli kuulemma jo kaulassa.

Kerroin ilouutisen paikalla olijoille ja soitin Kariluodoille, jotka olivat juuri kerenneet lähteä. He palasivat pakettiautollaan paikalle ja ottivat Helin, Jymyn ja minut kyytiin polkupyörinemme sekä Sinin ja Papunkin lyhyelle matkalle, sillä Sinin auto oli pienen matkan päässä. Autossa Jymy sai syödäkseen viimeisen grillimakkaran, muut kolme oli heitelty pieninä palasina maastoon.

---
Jymyn järjestämän ohjelmanumeron takia Helin ja Millan voitto Arvostele mun illallinen kisassa saattaa jäädä saamatta. ;)

Kiitokset kaikille ihanille ihmisille, jotka osallistuivat tavalla tai toisella Jymyn etsimiseen ja löytämiseen!!!

Kartalla näkyy Jymyn seikkailuretken seudut Biologinkadulta Latokartanonkaarta Agronominkadun kohdalle ja siitä hautausmaan läpi Malmin Kalmistontielle ja löytöpaikka Seppämestarintien (Kehä 1) ja Lahdenväylän kainalossa Tattariharjulla.

Jymyn karkuretken opetus:

Netin Etsijäkoiraliitto.fi ja Karkurit.fi sivuilta löytyy paljon hyödyllistä ja tähänkin lainattua tietoa karanneen koiran saamiseksi takaisin kotiin. Sivuihin kannattaisi tutustua ennen kuin mitään ikävää tapahtuu.

Jopa puolet koirien karkuretkistä alkaa omalta pihalta, joten sen ympärille kannattaa laittaa tarpeeksi korkea aita. (viikko sitten aita oli parikymmentä senttiä matalampi, nyt on suunnitteilla uusi siisti aita ;))

Koiran karattua olisi hienoa, jos olisi mahdollisuus käyttää ystäväverkostoa avuksi, sillä on luonnollista, että koiran omistaja ja muut läheiset haluavat heti lähteä ulos etsimään koiraa. Joku /jotkut laittavat ilmoitukset: Karkulaiset.fi sivuille, Lemmikkipalstojen Karkulaiset osioon, Facebookiin, koiraharrastusseurojen ja rotuyhdistyksen keskustelupalstoille jne. käyttäen päivämääriä ja kellonaikoja ja pyytävät ystäviä välittämään tietoa eteenpäin. Olisi myös hyvä saada joku päivittämään koko ajan Facebook- tietoja.

Pitäisi myös soittaa Löytöeläintaloon (tai tehdä sinne netissä katoamisilmoitus), Etsijäkoiraliittoon, poliisille, yleiseen hätänumeroon, taksikeskukseen, paikallisradioon, Pohjois-Helsingissä Malmin lentoaseman kenttä- ja hallipäivystykseen ja Malmin hautausmaalle yms.

Tärkeää on myös heti tehdä koiran kuvalla varustettu A4 ilmoitus koiran katoamisesta ja sen alaosaan puhelinnumerolipukkeet. Siihen on hyvä laittaa useampi puhelinnumero siltä varalta, että omistajan puhelimen akusta loppuu virta. Ilmoituksia on koiran läheisten mielekästä käydä kiinnittämässä lähiseudun lyhtypylväisiin, kauppojen oviin, roskiksiin, bussipysäkeille jne. samalla kun he jakavat jokaiselle vastaantulevalle koiran ulkoiluttajalle ja lenkkeilijälle yhteystietonsa. Nykyään saa edullisesti teetettyä (esim. koirien kuvalla varustettuja) käyntikortteja.

Koiran katoamispaikalle / kotiovelle kannattaa laittaa joku omistajan hajuinen vaatekappale ja herkkuruokaa ja mahdollisesti grillata jotakin, sillä grillin tuoksu leviää kauas.

Ota karkurin haju talteen siltä varalta, että tarvitaan ulkopuolisia etsijäkoiria. Kaulapanta, lelu, makuualusta yms. voidaan säilöä puhtaaseen lasipurkkiin tai muovipussiin.

Ota heti käyttöön karttoja (printtaa netistä) ja merkitse kartalle paikat ja kellonajat, jossa koira on havaittu. Koiraharrastuspiireissä etsintäapua on onneksi saatavissa runsaasti, mutta auttajille pitäisi pystyä kertomaan, minne heidän kannattaa mennä etsimään kadonnutta koiraa omien koiriensa kanssa. Itsekin on helpompi paikallistaa puhelimessa saatu näköhavainto koirasta, kun voi kysyä oliko paikka tuon ja tuon tien risteyksen lähettyvillä.

Karkurit asettuvat usein aloilleen ja ottavat tutut paikat reviirikseen. Kannattaa tehdä hajujälki turvallista reittiä pitkin kotiin tällaisesta paikasta, jossa koira on nähty. Esim. öljyistä tonnikalaa voi laittaa sukkahousuun ja vetää sitä maata pitkin.

Tutuille etsijäkoirille kannattaa laittaa tavallisen taluttimen sijaan pitkä naru taluttimeksi, jotta ne pääsevät kauemmas ihmisistä. Karannut koira ”villiintyy” mahdollisesti heti karkaamisen yhteydessä, varsinkin jos se on pelästynyt eikä se siten tule edes omistajan lähelle.

Kun näet koiran, käyttäydy niin rauhallisesti kuin ikinä osaat. Mene kyykkyyn, rapsuta maata, voit yrittää houkutella koiraa namien ja lelun avulla, vältä katsekontaktia ja puhumista koiralle. Jos mukana on karkurille tuttu toinen koira, niin anna koirien ensin kohdata toisensa ja todennäköisesti sen jälkeen karkurikin tuntee tutun ihmisen.

Miten vapaaherrattaren aika kuluu?

2011-04-15T04:06:00.000-07:00

Joku on saattanut miettiä miten aika kuluu, kun ei tarvitse käydä töissä. Sitä ongelmaa ei ole vielä ollut.

Tässä viikon ohjelma lopusta alkuun:
Perjantai:
Aamulenkki koirien kanssa vielä osittain lumisissa lähimetsissä, lähes tunti.
Aamiainen ja Hesarin lukua, toinen lähes tunti. Siivousta ja pyykin pesua ja sitten koiraharrastusasioiden hoitoa sähköpostilla. Muutama kentän avaimiin liittyvä viesti, sitten viesti Ylläs-Hallin "isännöitsijälle" liittyen wc-tilojen käyttöön ja HopLop lastenpaikan markkinointiin agilityperheille. Elisan Omagurulta tilasin kotikäynnin hitaan tietokoneen tarkistamiseksi ja Elisa viihdepaketin lopulliseksi asentamiseksi. Systeemihän on ollut meillä jo pitkään, mutta esim. TV-ohjelmien tallennusta en ole edes kokeillut.
Kaupassakin pitäisi käydä ja pari lisälenkkiä koirien kanssa. Illalla pääsemme Metkan kanssa epävirallisiin agilitykisoihin. Missä välissä kerkeän päivänokosille? En missään.

Torstai
Aamulenkin ja Hesarin luvun jälkeen Kivikon kentän lisäavainten ja kontin uuden lukon nouto Haagasta. Onneksi sinne pääsi yhdellä bussilla no 57.
Sähköpostilla Kivikon kentän asioiden hoitoa, jätehuoltoa, avainasioita jne. Koirien kanssa lenkkeilyä. Klo 17.30 kentän kontin vanhan avaimen nouto Marilta. Klo 18-19 jumppa ja klo19.30 uuden avaimen vienti kentän laidalle yhdelle jäsenelle, onneksi siihen saattoi liittää Metkan lenkityksen. Jymy ja Vinha olivat myös Helin kanssa mukana ja koirat saivat ottaa tuntumaa kentän pintaan hiukan tokoilemalla ja muuten vaan irrottelemalla. Lähes kaikki lumi oli jo sulanut kentältä. Viikko sitten lunta oli 25 - 30 cm ja kaksi viikkoa sitten 50 cm.
Kotona vielä pikku lenkki erikseen Ruskan kanssa.

Keskiviikko
Aamulenkki, Hesari, siivousta. Käynti äitini luona Vallilassa ja kauppakäynti hänelle. Kelaan hoitotukianomuksen täydennys. Kotimatkalla Viikin Prismassa omat ruokaostokset ja kotona koiralenkki, sähköpostilla kenttäasioita ym. Ruoan valmistusta, joka yleensä minun osaltani rajoittuu salaatin pilkkomiseen. mutta nyt tein herkullisen kalakeiton. (pakaste seitä, lohta, simpukoita, tomaattimurskaa, perunoita, pakastevihanneksia, kasvislientä ja fondyitä + mausteita). Parit koiralenkit.

Tiistai
Aamulenkki, Hesari, siivousta, pyykinpesua, sähköposteja, päivälenkki, salaatinpilkkominen jne.
Klo 17.45 lähtö kävellen Kivikon risteykseen, josta pääsemme Helin, Metkan ja Jyyn kanssa autokyydillä Hakkilaan. Ensin tunti kouluttamista ja sitten toinen tunti treenaamista. Kotona noin klo 21 ja lenkki Ruskan kanssa.

Maanantai
Aamulenkki, Hesari, siivousta, sähköpostilla ja puhelimella Kivikon kenttäasioita, avainasioita, jätehuoltoa , Ylläs-Hallin wc:n käyttöä jne. Koirien lenkitystä, ruokailua ja sitten illalla klo 18.30 osallistuminen I-HAHaan pyrkivien uusien koirien hallittavuustestiin. Kotona klo 21 ja iltalenkki.

Olenhan minä toki kerennyt tehdä kotona kaikenlaista mukavaakin. Jokin aika sitten siivosin makkarin lipaston pariin isoon laatikkoon (kuvassa näkyy vain pienet laatikot) kertyneitä käyttöohjeita ja laskuja ym. papereita niin, että ne nyt mahtuvat A4-kokoiseen kodin kansioon ja pieneen pahviseen laatikostoon.
Tein myös hiukan koristelua eli laitoin esille koruja, joita ei tule koskaan käytettyä.
Tänään tuli jatkettua kodin koristelua pääsiäiseen. Pajunoksilla on Pietarista tuodut "Faberge-munat". ;)
Aikanaan joulukoristeeksi ostetut hopean väriset oksat sopivat mukavasti Prahasta 80-luvulla ostettujen pääsiäismunien kannattimeksi
Parvekkeella on Prahasta 80-luvulla ostettu pääsiäisnoita toivottamassa pikku-trullit tervetulleiksi virpomaan sunnuntaina.
Metka ja Ruska nauttivat elämästä aurinkoisella lasitetulla parvekkeella vaikka vastapäätä onkin ikävä rakennustyömaa.
Olen minä saanut jo muitakin laatikoita siivottua, kuten keittiön muovirasiat ja käsipyyhkeet, servietit, pannulaput yms.Siivottavaa kyllä riittää tässä työpisteeni ympärillä. Miten lehtiä ja kaikenlaista A4 saastetta saattaakiin kerääntyä sellaiset määrät, vaikka kuinka yrittää niitä siivota paikoilleen?
Puhumattakaan niistä 50-vuoden valokuvalaatikollisista, joista on aina tullut sanottua, että sitten eläkevuosina teen niille jotakin. Valokuvia on laatikoissa ja kansioissa vaatehuonen ylähyllyllä ja...
.. keittiön yläkaapissa katon rajassa yli kolmen metrin korkeudessa.
Tässä vielä pieni yhteenveto äitini muttoon liittyvistä toimista:

Keväällä 2010 kysyin lisätietoja VVO:lta ja Diacorilta Viikkiin valmistuvasta palvelutalo Hoivasta

Syyskuun alussa sain asunnon hakuohjeet

09.09.2010 lähetin asuntohakemuksen , jossa oli selvitykset äitini tuloista ja sairauksista

Marraskuussa ja joulukuussa kyselin hakuprosessin etenemisestä

Tammikuussa kyselin taas, joko asukkaat on valittu ja sain ohjeen lähettää lääkärintodistuksia hakemuksen liitteeksi.

Tilasin todistukset ja lähetin ne VVO:lle.

25.02.2011 sain Sri Lankalle lomamatkani aikana puhelun, jossa kysyttiin haluaako äitini palvelutaloasunnon. Asiasta oli lähetetty kirjallinen tarjous 17.02. ja vahvistusta odotettiin 25.02. mennessä. (Olin matkalla 14.02.- 01.03.) Onneksi tuli puhelu ja sain lisäaikaa kirjallisen vahvistuksen lähettämiseen.

Asuntovarauksen vahvistamiseksi piti lähettää tuorein eläkepäätös ja tiedot kaikista eläkkeistä

Eläketietojen tilaus Kelasta ja työeläkelaitos Veritasilta.

Papereiden postitus VVO:lle.

08.03. Milla huomasi sattumalta töistä kotiin tullessaan ja Palvelutalo Hoivan ohi kulkiessaan, että siellä on asuntojen esittely. Hän soitti minulle ja pääsimme katsomaan mummin asuntoa.

09.03. Soitin VVO:n myyntineuvottelijalle ja kysyin tuleeko uusia yleisiä asuntoesittelyjä tai miten pääsisin äitini kanssa katsomaan asuntoa. Meille järjestyi esittely.

10.03. tuli lopullinen vahvistus asunnosta ja ohjeet vuokrasopimuksen allekirjoittamiseksi.

16.03. Menin bussilla äidilleni, tulimme taksilla Viikkiin ja katsastimme äitini uuden asunnon. Vein äitini taksilla takaisin kotiin ja tulin itse bussilla Viikkiin.

Tein vapaamuotoiset valtakirjat, joilla äitini valtuutti minut allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja palvelusopimuksen Diacorille sekä muutamaan sähkösopimuksen uuteen osoitteeseen.

Maksoin ensimmäisen kuukauden vuokran ja takuumaksun sekä printtasin kuitit.

20.03. Äitini luo bussilla Vallilaan ja sieltä taksilla Lanterna-kauppakeskukseen ostamaan uutta seniorisänkyä ja nojatuolia. Onneksi Milla lähti mukaan ja vei äitini taksilla kotiin ja jatkoi sieltä töihin. Minä pääsin Lanternasta suoraan kotiin.

24.03. Kävin Meilahdessa VVO:n toimistossa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ja Sähkötalossa Kampissa muuttamassa Sähkösopimuksen.

Tarkistin Kelasta mahdollisuuden saada suurempaa asumistukea, koska äitini vuokra nousee. Entinen vuokra 470,- uusi vuokra 802,-. Maksmivuokra, josta asumistukea maksetaan on 560,-. Asukkaan säästöt vaikuttavat asumistuen määrään. Jos säästöjä on yli 2000,- euroa niin ylimenevästä osasta 8% katsotaan vuosittain tuloksi .

Tilasin puhelinajan äitiäni hoitavalle lääkärille Vallilan terveysasemalle.

28.03. Äitini lääkäri soitti ja tilasin uuden C-todistuksen hoitotukianomuksen liitteeksi. Onneksi olen käynyt lääkärin vastaanotolla äitini kanssa jo muutamia kertoja, muuten hän ei olisi voinut tehdä todistusta minun puhelinpyyntöni perusteella. Todistukset kirjoitetaan vain potilaalle itselleen.

Asumistukianomuksen teko, liitteeksi pankkitilien tiliotteet, uusi vuokrasopimus jne.

Hoitotukianomuksen teko, liitteeksi lääkäriltä C-todistus, tiedot melkein kaikista menoista kuitteineen (lääkekulut, kotisairaanhoidon kulut, siivoojan kulut, jalkahoitajan kulut, uuden palvelutaloasunnon persushoitokulut ym. ym.)

Valtakirjan teko, jotta saan hoitaa melkein näkökyvyttömän äitini kaikki asiat Kelaan ja mukaan toive, että Kelan etuudet maksetaan tulevaisuudessa toisen pankin tilille kuin aikaisemmin.

Tarjouspyyntöjen teko eri muuttofirmoihin. Hinnoissa oli isoja eroja.

Muuton ja muuttolaatikoiden tilaaminen Grundellilta.

11.04. tuli Kelalta kirje äidilleni ja minulle soitettiin 13.04. samasta asiasta. Bussilla Vallilaan noutamaan kirjettä ja toisella bussilla takaisin kotiin. Asumistuki- ja hoitotukianomusten liitteenä olevat nettitiliotteet eivät kelpaa. Niissä ei näkynyt äitini nimeä. Niinpä printtasin uusia tiliotteita ja tietoja tilinomistajasta sekä käyttöoikeuden haltijasta ja lähetin paperit Kelaan.

Varsinainen muuttotapahtuma alkaa viikon kuluttua perjantaina 22.04. pakkaamisella, verhojen ja kristallivalaisimen irrottamisella paikoiltaan sekä niiden pesulla. Nyt tuntuu, ettei äidilläni voi olla niin paljoa tavaraa, etteivät ne mahtuisi 20:een isoon muuttoliikkeen muuttolaatikkoon ja 8:aan Ikean pahviseen muuttolaatikkoon ja eiköhän pakkaaminenkin onnistu pääsiäispyhinä niin, että aikaa jää myös maanantaina agilitykisoihin.

Muuttoauto tulee Vallilaan tiistaina klo 10.30. Avaimet saamme Viikin asuntoon klo 12. Muuton ajaksi äitini menee Millalle ja me hoidamme muuton Millan ja parin muuttomiehen kanssa. Toivottavasti kaikki on illalla ennen kuutta sellaisessa mallissa, että voi lähteä Hakkilaan kouluttaaan aglityä kevän viimeistä kertaa ja treenaamaan Metkan kanssa.

Koirien synttärit ja kauneudenhoitoa

2011-03-27T09:42:00.000-07:00

Metka (ja sisaruksensa Huima, Nelli, Oiva ja Velmu) täyttivät tänään 5 vuotta. Onnittelut!!! Jymyn 2-vuotissynttärit ovat 1.4. Milla ja Anna olivat tehneet juhlakahvien kunniaksi herkullisen värjätyllä sokerimassalla kuorrutetun kääretorttu-makkarakakun. Kiitokset siitä!
Juhlapäivään valmistauduttiin Helin antamalla kauneudenhoitokäsittelyllä. Ruskalta siistittiin häntä, poistettiin "villapöksyt" ja ohennettiin niskakarvoja.
Metkan puolikarkea turkki tarvitsi enemmänkin siistimistä. Hapsottavia karvoja oli joka puolella ja sormilla nyppimisen lisäksi Heli käytti sekä oikea- että vasenkätisen "veistä" ja ohennussaksia. Karvaa irtosi niin, että siitä olisi voinut ruveta kehräämään lankaa.

Vapaaherrattaren kevät

2011-03-21T07:34:00.000-07:00

Johan on taas vierähtänyt aikaa kuulumisten kirjaamisesta.
Talvi on ollut vielä lumisempi kuin edellinen ja koirat ovat päässeet umpihankijuoksemaan Hallainvuorelle. Talven pimeyskään ei harmittanut, kun lumi valaisi. :)
Jymy ja Metka kilpajuoksussa silmät kiiluen.
18.1. varmistui, että työsopimukseni päättyy 7.2. ja joustava siirtyminen eläkkeelle alkaa.
Sehän sopii minulle mitä parhaiten, sillä tekemistä riittää Kivikon uuden agilitykentän asioissa ja palvelutaloasunnon hankkimisessa äidilleni (Muuttopäiväksi Viikin Palvelutalo Hoivaan on nyt varmistunut 26.4.)

14.2. alkoi viime kesästä asti odotettu lomamatka Sri Lankan saarelle. Kuvia ja matkapäiväkirja löytyvät täältä.
Lomamatkan jälkeen riitti kiirettä vapaaherrattaren päivien rahoituksen järjestämisessä, äitini palvelutaloasunnon asioissa ja normaaleissa harrastuksissa: agilityä Metkan kanssa kahtena iltana viikossa, kerran viikossa agilityn kouluttamista, kerran mummujumppaa (Helin termiä lainatakseni), Kivikon agilitykettäasioita jne.
Tapaamisen järjestäminen entisten työkavereiden kanssa kuului myös ohjemaan. Meitä pääsi paikalle perjantaina 11.3. yhteensä 12 henkilöä eli melkein puolet entisestä porukasta.
Vaikka työhuolten pitäisi olla jo unohtunut, niin silti välillä on mielessä miten siellä selvitään näiden poliittisten ja luonnonkatastofien kanssa, jotka vaikuttavat suomalaisten matkustamiseen ja aiheuttavat ylimääräistä työtä entisille kollegoille.

Joskus yöllä tulee herättyä ja mietittyä onkohan kaikki tarpeellinen tullut tehtyä. Eräänä yönä huikopalaa jääkaapista hakiessani kurkistin ulos ikkunasta ja huomasin, että pihallamme on rusakko nauttimassa huikopalaksi norjanangervon oksia. Koristeomenapuun rungon kuori on nautittu jo aikaisemmin.

Perjantaina 18.3. olivat Vinha ja Jymy täällä iltahoidossa ja pyysin Ilpoa kuvaamaan koirien iltaruokailuhetken. Olen suorastaan ylpeä eläväisestä russelijoukkiosta, joka osaa ruokailuhetkellä noudattaa sääntöjä. Vanhin eli Ruska saa ruokansa ensin, sitten Vinha ja lopuksi Metka sekä Jymy. Kukaan ei koita mennä toisten ruokakupeille.

Vuosi vaihtui

2011-01-03T09:52:00.001-08:00

Vinhan 9-vuotis synttäreitä juhlittiin 17.11. Milla oli tehnyt ihmisten nautittavaksi agilitykakun, jossa syötävää riitti. :)
Vinha sai nauttia koirien hampurilaisesta ja ranskalaisista perunoista.
Pysyvä lumi satoi Helsinkiin jo marraskuussa, mutta tarkka päivämäärä jäi kirjaamatta. Joulukorttikuvat tuli lopulta napattua vasta viikkoa ennen joulua.
Ruska oli elämänsä ensimmäisessa hammaskiven poistossa 21.12. ja samalla siltä poistettiin pieni (syylän kokoinen) rasvakyhmy oikeasta kankusta. Lääkäriasemalta saimme mukaan kaulurin, jotta Ruska ei pääsisi nuolemaan haavaa. Eihän Ruskalle mitään kauluria voida laittaa ja niinpä tein sille vanhan pitkähihaisen T-paidan hihasta kotipuvun. Aika tyylikäs. ;)
Joulu kului parin vuosikymmenen perinteitä noudattaen eli yhdessä Pekan perheen kanssa. Tällä kertaa ruokailu tapahtui Pekalla ja jälkiruoka syötiin meillä, jossa myös jaettiin lahjat. Nyt oli taas koko porukka kasassa, sillä Pietari palasi 23.12. Barbadokselta, jossa oli syksyn opiskelijavaihdossa. Vuosi sitten oli Joonas opiskelijavaihdossa Singaporessa . Yhteisiä jouluja onkin vietetty vuodesta 1989 ensin Suutarilassa ja vuodesta 2007 alkaen Viikissä.

Uusi Vuosi sujui myös perinteisesti meillä kotona koirien ehdoilla. Iltapäivällä saatiin napattua ryhmäkuva.
Poksunnan alettua siirtyi Vinha vaatehuoneen lattialle seuranaan radio ja DAP-haihdutin jatkojohdon pistokkeessa.
Johonkin aikaan illasta oli Vinha siirtänyt lattialla kenkähyllyn alla olevan laatikon syrjään ja löytyi nukkumasta hyllyn alta.
Sunnuntaina teimme Ruskan ja Metkan kanssa kävelylenkin Viikin pelloilla väistellen latukonetta. Eipä ole tullut hiihdeltyä vaikka ladulle pääsisi portaiden oven edestä.
Rakennustyömaan pohjatyöt etenevät ikkunamme edessä. Päivisin tapahtuvat räjäyttelyt sekä kivien murskaaminen on päättynyt. On varmaankin meidän onnemme, että tämä työvaihe tapahtuu pimeään talviaikaan eikä kesällä.
Muurin ympäröimä pieni pihamme on täyttynyt lumesta eivätkä koirat ole päässeet käymään siellä näillä lumilla. Toivottavasti ei tule pakollista tarvettakaan moiseen.

Syksy etenee

2010-11-14T09:46:00.000-08:00

Iltanäkymä parvekkeelta ja ikkunasta kohti kaupungin keskustaa ei vielä kyllästytä. :)Eilen oltiin pitkästä aikaa Sarin kyydissä kisamatkalla. Tällä kertaa Riihimäellä, jossa sekä Metka että Jymy ottivat ensimmäiset viralliset agilitystarttinsa. Kyseessä oli hyppyrata, sillä Jymyn kontaktit eivät ole vielä niin hyvässä kunnossa, että Heli haluaisi kisata agilityradalla. Metka olisi voinut osallistua jo kontaktiesteet sisältävälle agilityradalle.
Lähdin Metkan kanssa liikkeelle valitettavan huolimattomasti ja se rojahti ensimmäisen riman päälle. Jalkoihin taisi hiukan sattua, sillä kesti hetken ennen kuin se pääsi kunnolla vauhtiin. Kepeillä sekoilimme muutamaan otteeseen ja niinpä lopputulos oli 15 virhepistettä ja yliaikaa 25 sek. Ei homma ihan niin toivottomalta tuntunut eikä kuulemma näyttänytkään.
Koirilla oli luxus oltavat Sarin pakun lämpimän takakontin häkissä, josta saattoi ihailla ympäröivää maailmaa.
Tänään kävimme isänpäivälounaalla Annankadulla nepalilaisessa ravintolassa ja sen päälle kahvilla äitini luona. Palattuamme Viikkiin sain Millalta ja Heliltä heidän valmistamansa piparkakkutalon. On hauskaa, että he ovat innostuneet piparkakkutalojen valmistamisesta, sillä olen itse näpertänyt niitä yli 30 vuotta.

Kellot käännettiin talviaikaan

2010-10-31T08:36:00.001-07:00

Syksyn tuulet ovat vieneet puista lehdet ja "kaupunkimetsurit" kaatoivat perjantaina pihamme edustalta pienen metsikön naapureiden kertoman mukaan neljässä tunnissa. Kirkkaalla ilmalla näkyisi ikkunoista Helsingin keskustaan asti.
Netistä googlettamalla löytyy tietoa muutaman vuoden takaa:
SATO-Rakennuttajat Oy on voittanut ehdotuksellaan ”Nappulat länteen” Viikin Latokartanon tonttien 36235/2 ja 36240/1 tontinluovutuskilpailun, jonka Helsingin kaupunki järjesti laatukilpailuna. Asuntojen hintapuite oli etukäteen määritelty ja hankkeeseen sovelletaan Hitas-menettelyä. Kaupunki kutsui kilpailuun 16 rakennuttajaa ja urakoitsijaa, joista kuusi jätti kilpailuehdotuksen. Tonttien rakennusoikeus on yhteensä 6.050 kerrosneliömetriä. Tonteille on suunniteltu 63 vapaarahoitteista rivitalo- ja ”kaupunkivilla”-asuntoa, joiden keskipinta-ala on 84 m2. Kohteen rakennustyöt on suunniteltu alkavaksi vuoden 2006 lopulla.

Toinen näistä tonteista rakennettiin ja talot valmistuivat helmikuussa 2008. Siellä asuu Ilpon veli vaimoineen. Vanhojen suunitelmien mukaan valmistumassa olisi nyt kolmisenkymmentä asuntoa, mutta suunnitelmat ovat tainneet neljässä vuodessa muuttua (rakennettavat asunnot ovat kaiketi pienempiä), joten on mielenkiintoista nähtä mitä ja kuka tontille lopulta rakentaa. Kesän loputtua tapahtui harrastuselämässä suuri muutos. Siirsin agilitylisenssini Itä-Helsingin Agilityharrastajille. Ohjatuissa treeneissä käymme Metkan kanssa tiistaisin Hakkilassa ja koulutan siellä myös tunnin ennen omia treenejämme. Pienellä kaveriporukalla olemme vuokranneet ATD:n hallista tunnin lauantai-iltaisin. Nyt on suunnitelmissa ilmoittautua ensimmäisiin virallisiin kisoihin Riihimäelle 13.11.

I-HAH:n uusi kenttä on valmistunut Kivikkoon noin 11 minuutin kävelymatkan päähän. Aita on kentän ympärillä, mutta valot vielä puuttuvat. Esteet on siirretty kentälle ja nyt odotellaan vain käytäntöjen sopimista vapaaharjoittelua varten. Mikä sen mukavampaa, kuin käydä viikonloppulenkeillä hiukan agilitaamassa.

Äitini tila on kohentunut viimeisten viikkojen aikana huomattavasti. Enää hän ei puhu siitä, että muuttaisi ensi viikolla viereiseen taloon eikä hän ole elokuun jälkeen enää pakkaillut tavaroita muuttoa varten. Harhaääniä kuullessaan hän kertoo, että on taas kuullut kummallisia juttuja, mutta tietää niiden olevan ongelma korvien välissä. Vanha sanonta:"Hullu on hyvä olla niin kauan kun sen itse tietää" ei oikein pidä paikkansa. Äitini ainakin tuntuu kärsivän siitä, että on "tulossa hulluksi".

Työelämässä on pitänyt kiirettä, mutta eiköhän sielläkin kohta hellitä ja sattaisi olla mahdollista pitää pari kesältä jäänyttä lomapäivää vapaana.

Kesän juhlia

2010-08-21T11:58:00.000-07:00

Heinäkuun tapahtumista jäi mainitsematta Ruskan 12-vuotissynttärit.
Synttäreitä juhlittiin perinteisesti yhdessä Ruskan suuren idolin Ilpon Pekka veljen kanssa, jolla on synttärit samana päivänä kuin Ruskalla. Tällä kertaa kakkukahvit nautittiin muutama päivä varsinaisen juhlapäivän jälkeen, koska 50 vuotta täyttänyt toinen päivänsankari oli matkoilla juhlapäivänä.
Milla oli leiponut ja koristellut hienon kakun, jonka suklaareunuksessa oli koirien kuvia. Valitettavasti kuvat eivät päässeet täysin edukseen tummaan suklaaseen painettuina.
Elokuu on sujunut kesäisissä merkeissä. Onneksi helle on hiukan hellittänyt. Sain jopa äitini kerran käymään ulkona kävelemässä rollaattorinsa avulla. Hänen muistinsa pelaa edelleen, mutta harha-aistimukset sekoittavat todellisuutta. Päivät kuluvat seurustellessa naapureiden kanssa seinien läpi ja hänellä on kuulemma muuttokin edessä elokuun alussa. Hänen mukaansa vielä eletään heinäkuuta. Yritän olla hermostumatta hänen juttuihinsa siitä kuinka naapurit ovat varastaneet hänen tavaroitaan, mutta kun puhe kääntyy siihen, että me sukulaiset olisimme varastaneet hänen rahojaan on hermostumista vaikea hillitä.

Onneksi minulla on koirat, joiden kanssa puuhaillessa saan muuta ajateltavaa. Nyt on Metkan kanssa meneillään motivoinnin lisääminen agilityyn siten, että kotona ei lattioilla ole ollenkaan leluja. Se ei voi valita, milloin haluaa itse leikkiä vaan leikkii vain minun kanssani päivittäin lyhyet hetket. Olen muutenkin yrittänyt tarkentaa käyttäytymistäni. Minä aloitan yhteistuokiot ja pyydän Metkan viereeni sohvalle jne. se ei päätä sitä, milloin ollaan yhdessä. Tulosta alkaa toivottavasti näkyä.

Aamulla tuli Heliltä tekstiviesti Kouvolasta:"Olen erittäinnhyvä ellen täydellinen, erittäin hyvä, täydellinen ..... T. Jymy :) :) :) P.S. Koirani on tuomarin mielestä parson ja sihteeri sanoi että koska koira on ER-rekisterissä se voi vaihtaa rotua :) kädet tärisee" Jymy siis lähti hakemaan näyttelystä vain TULOSTA eli sinistä nauhaa ja sai punaisen ja laatuarvostelun "EH-erittäin hyvä". (Rodunvaihto ei kyllä sihteerin arveluista huolimatta onnistu.) Vinhakin oli ollut ROP-VET, PN4 ja voitti jopa entisen maailmanvoittajan. Sitä kaivattua viimeistä sertiä ei kuitenkaan tullut. Mutta juhlimisen aihetta on Jymyn tuloksessa ja huomenna on Helin synttärit, joten kakkukahveja on lupa odotella.

Tänään olimme entisten kollegoiden kanssa Suomenlinnassa picnic retkellä. Paikalle oli päässyt vain seitsemän henkilöä, mutta hauskaa oli entiseen tapaan ja nyyttikestitarjoilut onnistuivat erinomaisesti, vaikka emme olleet etukäteen sopineet ollenkaan tuomisista.

Helteitä riittää

2010-08-07T13:14:00.000-07:00

Kolmen viikon loma hurahti, joista yksi Sisiliassa. Kuvia ja muistiinpanoja tulossa, kunhan pääsen käyttämään omaa konettani. Nyt on käytössä sohvanvaltaajan Mac, koska Helillä on lainassa oman koneeni virtajohto. Helin johto on jo useamman viikon ollut käyttökelvoton, eikä uutta ole tullut tilalle.;) No kestipä minullakin toista kuukautta, että sain asennettua meille langattoman laajakaistayhteyden ja nyt on hyvä naputella parvekkeella.

Lomamatkalta palattuamme oli yksi ensimmäisistä asioista hankkia meille tuuletin, sillä lämpötila oli 30 asteen tienoissa. Muutaman puhelun jälkeen sain tiedon, että Lanternan K-Raudassa oli vielä jäljellä rakennuksilla käytettäviä tuulettimia. Sinnehän sitä oli lähdettävä pyörällä hakemaan viimeisellä tunnilla, ennen liikkeen sulkeutumista.
Yöt olivat tuulettimesta huolimatta niin tukahduttavia, että nukuin viikon verran parvekkeella.
Töihin paluu loman jälkeen tuntui ensimmäistä kertaa mukavalta, sillä siellä ilmastointi toimii eikä olo tunnu koko ajan nihkeältä.

Heinä- elokuun vaihteeseen olin ottanut itselleni taas koiraharrastusta ilman omia koiria. Toimin kaksi päivää koirien luonnetestin ylitoimitsijana. Lauantaina oli russeleiden testi ja sunnuntaina ATD:n. Päivät olivat mielenkiintoiset ja menivät nopeasti mukavassa seurassa, mutta alkuvalmistelut olivat vanhaan tapaan hiukan stressaavat. Välineitä, lomakkeita, buffatarvikkeita ja työntekijöitä piti haalia eri paikoista ja pöytäkirjalomakkeiden täyttämiseen meni jokunen ilta. Viime hetken muutokset aiheuttivat sitten oman hässäkkänsä, muuttuneiden aikataulujen ilmoitteluineen ja uusien lomakkeiden kirjoitteluineen.

Viime maanantain agilitytreeneissä Metka juoksi kovempaa kuin koskaan ennen. Rupesi taas tuntumaan, että kyllä hommasta tulee sittenkin jotakin. Ehkä pääsen aloittamaan kisauran samaan aikaan Helin ja Jymyn kanssa. Tiistaina kävin Maunulassa treenaamassa Ellun ja Haulin kanssa. Sain Ellulta hyviä vinkkejä Metkan motivointiin. Samat keinot otetaan käyttöön kuin aikanaan Ruskalla, kun se haluttiin saada innostumaan flyballista.:)

Äitini dementia taitaa edetä hitaasti, mutta varmasti. Häneltä alkaa ajan taju kadota. Hän on sitä mieltä, että vielä on heinäkuu. Viikolla hän ei antanut heittää jääkaapistaan pois heinäkuun alun päiväyksellä olevia ruokia, mutta onneksi tänään Helin kanssa käydessämme saimme viedä pilaantuneet ruoat roskiin. Viikolla hän kertoi myös muuttavansa 7.8. naapuritaloon, mutta tänään ei asiasta ollut enää puhetta. Edelleen hän kuulee puhetta naapurista ja keskustelee seinän läpi naapureiden kanssa. Hän ei kuitenkaan halua pitää oikeasti yhteyttä vanhoihin hyviin naapurustossa asuviin ystäviinsä, koska nämä varastelevat häneltä tavaraa. Toivon, että hän pysyisi ensi kevääseen asti vielä sen verran järjissään ja muuten kunnossa, että pääsisi sitten asumaan tänne Viikkiin valmistuvaan vanhusten palvelutaloon, johon tulee myös hoito-osastoja huonompikuntoisille.

Elokuun lämpöennätyksiä on rikottu tänään ja huomenna on tulossa ehkä vielä kuumempaa. Taitaa taas parveke kutsua yöunille.;)

Retkeilyä ja agilityä ensimmäisellä lomaviikolla

2010-07-02T12:58:00.001-07:00

Juhannusviikonloppu meni sukulaisten kanssa mukavasti Liesjärven kansallispuistossa Hyypiön kämpällä. Kuvia on tulossa matkustusblogiin.

Maanantain agilitytreeneissä oli Jukka Pätynen seuraamassa perheensä belggareiden touhuja ja samalla hän kuvasi myös parin ryhmän koiria. Kiitokset kuvista.
Huiman hyppytekniikassa saattaisi olla parantamisen varaa tai ainakin tällä kertaa hyppy nousi niin korkealle, että riman pudotusta ei tarvitse pelätä.
Aika ilmavasti se metkakin hyppää, kun sille päälle sattuu.
Jymy sentään näyttäisi osaavan taloudellisen hyppytyylin riman läheltä.
Keskiviikkona pidimme Maunulassa epäviralliset kisat, joissa kilpaileville oli ratana Agirodun Open Class rata. Jukka oli taas kuvaamassa.
Metkaa kiinnosti jossakin vaiheessa enemmän niskan rapsuttelu kuin agility, mutta kyllä se radallakin jaksoi viilettää. Ensimmäinen yritys ja kepeltä vitonen toinen yritys meni nollalla läpi ja aika oli "vain" 15 sek. hitaampi kuin nopeimmalla 3-luokan minikoiralla ;).
Medi-kisaajien radan jouduin jopa tuomaroimaan ja siinä puuhassa saa olla todella tarkkana. Varsinkin ylösmenokontaktit ovat asia, joiden tarkkailuun en ole ryhmien kouluttamisessa ilmeisesti kiinnittänyt tareeksi huomiota, sillä nyt ei silmä tahtonut aina pysyä suoritusten mukana.
Ilta oli hauska ja tarjoilut mitä parhaat, sillä juhlimmehan samalla Katrin ja Essin SM-4 sijoitusta.

Elämän ylä- ja alamäkeä

2010-06-06T12:22:00.000-07:00

Maanantaina olin parin viikon tauon jälkeen Metkan kanssa agilitytreeneissä ja se meni ehkä reippainta vauhtia ikinä. Helikin oli ihmeissään, kun näki suorituksemme tullessaan Jymyn kanssa omiin treeneihinsä meidän tuntimme jälkeen.
Tiistaina sain töihin soiton kotisairaanhoitajalta, jonka piti mennä äitini luo vanhuksiin erikoistuneen psykiatrin kanssa. Äitini ei suostunut avaamaan heille ovea. Mennessäni itse työpäivän jälkeen äitini luo hän vain kertoi kuulleensa yläkerrasta ääniä, jotka kehoittivat olemaan avaamatta ovea. Nyt on sovittu uusi psykiatrin tapaaminen ensi tiistaiksi, jolloin menen lääkärin ja hoitajan kanssa samaan aikaan äitini luo.
Keskiviikkona kävimme Annan ja Helin kanssa Tuusulassa epävirallisissa agilitykisoissa. Metkan vauhti ei taaskaan päätä huimannut, mutta kyllä se teki koko radan, jossa tuli yksi huolimattomuudestani johtunut kieltovirhe. Jymyllä oli vaikeuksia kontaktiesteille kiipeämisessä, mutta muuten se teki aivan mallikasta agilityä.
Torstaina en saanut enää äitiini puhelinyhteyttä, sillä hänen puhelimensa akku oli tyhjentynyt. Pyysin Ilpoa käymään työmatkalla hänen luonaan. Ovea ei avattu ja naapurin kanssa oli vain pohdittu, että Maija varmaan nukkuu ja Ilpo lähti pois.
Perjantainakaan ei puhelin toiminut ja soitin jo päivällä huoltoyhtiöön kysyen ohjeita oven avaamiseen, jos äitini ei itse sitä avaa. Hän ei ollut avannut ovea ruoan tuojalle, mutta onneksi sain sovittua, että tuttu naapuri otti ruoat vastaan. Myöhemmin äitini ei avannut ovea tälle naapurillekaan.
Työpäivän jälkeen menin äitini luo ja jouduin toimimaan huoltoyhtiön ohjeiden mukaan, koska äitini ei avannut ovea eikä sisällä näkynyt postiluukusta katsottaessa minkäänlaista liikehdintää. Kerkesin jo hiukan pelätä pahinta. Jouduin siis soitamaan poliisille ja huoltomiehelle. Poliisit olisivat katkaisseet oven turvaketjun huoltomiehen avattua oven, jos tilanne olisi kääntynyt pahimpaan mahdolliseen suuntaan.
Poliisien saavuttua paikalle huutelin edelleen postiluukusta äidilleni ja onneksi hän käveli niin, että poliisi näki hänen liikkeensä postiluukusta. Huoltomies ei ollut vielä silloin paikalla. Poliisit poistuivat todeten, että onneksi heitä ei tarvita. Huoltomiehen saavuttua saatiin ovi auki ja jonkin ajan kuluttua äitini suostui avaamaan turvaketjun, kun oli tarkistanut että kyseessä olen minä. Hänhän ei näe hyvin ja hän sanoikin, että imitoijat puhuvat tuttujen äänillä. Onneksi hän muisti Guatemalasta ostetun kassini ja sitä tunnustelemalla hän luotti, että oven takana olin minä ja avasi oven.
Eteisen lattialla oli odottamassa kirje, jossa oli uusi avain minulle. Edellisen annoin muutama viikko sitten turvapuhelinpalvelun tuottajalle. Avain helpottaa toivottavasti sisään pääsyä. Voin ainakin päästää koirat turvaketjulla suljetun oven raosta sisään ja ehkä hän sitten uskoo, että minä olen oven takana, kun näkee tutut koirat.
Sisällä joimme kahvit ja äitini vaikutti muuten melko normaalilta, mitä nyt kertoi, että imitoijat
olivat puhuneet Ilpon äänellä eilen eikä hän siksi ollut avannut ovea. Muutenkin tuntuu, että äänien kuuluminen seinien läpi on lisääntynyt.
Nyt hän kertoi myös ensimmäistä kertaa varastetuista tavaroista. Hän sanoi, että tuttu naapuri oli vienyt hänen pyyheliinansa. Kun näytin kaapista, että täällähän näitä on niin hän sanoi, että hopealusikat ja haarukat ym. on ainakin viety. Kun nekin löytyivät laatikosta niin hän myönsi, että taitaa tämä olla mielikuvitusta. Muistutin häntä, että eräs iäkäs naapuri oli kymmenkunta vuotta sitten puhunut samanlaisia varkausasioita ja äitini ihmetteli silloin asiaa. Hän muisti sen ja huumorintajuiseen tapaansa sanoi, ettei hän sentään syytä minua varkauksista kuten tämä naapuri oli syyttänyt tytärtään.
Lauantaina kävimme Helin, Jymyn ja Metkan kanssa Maunulassa treenaamassa varsinkin kontaktiesteitä. Vähitellen Jymy teki niitä yhdistettynä muutamaan hyppyyn ja putkeen aivan kelvollisesti.
Pistäydyimme myös Vallilassa Hauhon puiston kallioilla ja tarkoitukseni oli ottaa valokuva samasta paikasta, josta Vallila Interiorsin verhoihin on otettu kuva syreenien kukinta-aikaan. Tällaisesta kuvasta olen haaveillut jo siitä lähtien, kun ostin ko. verhot 2,5 vuotta sitten. En onnistunut löytämään samanlaista kuvakulmaa, ehkä verho onkin tehty kuvia manipuloimalla.

Viikko meni neljän koiran kanssa :)

2010-05-30T12:02:00.000-07:00

Heli oli aurinkolomalla Kreetan saarella ja Vinha sekä Jymy asustivat meillä suurimman osan viikkoa. Harjoitus tekee mestarin neljän koiran ulkoiluttamisessa ja remmilenkit sujuvat jo melko mukavasti. Koirat on jaettava kahteen käteen ja pidettävä remmit melko lyhyinä. Koiria ei saa päästää siirtymään puolelta toiselle ja lenkkeily onnistuu.

Tämän kevään ensimmäistä nurmikonleikkuuta siimaleikkurilla pienellä pihallamme oli todistamassa neljä silmäparia.
Nurmikon leikkuun kanssa piti olla tarkkana ettei korret päässeet liian lyhyiksi, se ei olisi sopinut Ilpolle. Urakan jälkeen pääsivät koirat poseeraamaan kukkivien norjanangervo-pensaiden eteen.
Tänään sain maksettua ilmoittautumismaksut Ylöjärven Agirotutapahtumaan. Osallistun siellä Metkan kanssa senioriohjaajien kisaan ja Open class radalle. Joukkueviestikisaan emme ehkä osallistu, sillä olemme vain varalla Jymyn möllijoukkueeseen. Mukavaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa.

Luontovuoden kauneimmat päivät

2010-05-13T11:21:00.000-07:00

Vuoden kauneimmat päivät ovat meneillään luonnossa. Lehtipuut ovat kuin vaaleanvihreää pitsiä. Helatorstai mahdollisti agilityn treenaamisen keskellä päivää Maunulassa Metkan, Jymyn ja Martan kanssa.

Jymy kävi välillä kahlailemassa mutaojassa ja pudotti tietysti pallonsakin sinne, jotta Heli pääsi kaivelemaan ojan pohjaa. ;)
Metkan lisäksi treenasin muutamaan otteeseen myös Jymyn kanssa siltä varalta, että agirodussa joutuisin ohjaamaan sitä, jos Helin jalkakipu yltyy taas todella pahaksi. Helillähän on ollut reidessä vaivaa jo syksystä asti. Hän on käynnyt useampaan kertaan lääkärissä ja saanut lähetteen fysioterapeutille. Onneksi "suvussa" koirien kautta on jalkojen kuntouttamiseen erikoistunut Velmun isäntä fyssari Vesku, jonka luona Heli on käynnyt asiakkaana. Alkuviikosta Heli kävi uuden lääkärin lähetteellä hermoratakuvauksissa ja tällä kertaa tuli lähete urheilufysioterapeutille. Olisihan Vesku sitäkin, mutta ehkä kannattaa mennä kuuntelemaan uuden ihmisen mielipide ongelmaan, joka ei ota parantuakseen.
Ilpon äiti on kotiutunut Viikkiin. Vappuna juhlimme tupaantuliaisia ja äitienpäivänä saimme kuljetettua mamman meille pyörätuolilla. Hänhän ei ole pariin vuoteen ulkoillut ollenkaan.
Oman äitini kunto on heikentynyt viimeisen kuukauden aikana huolestuttavasti. Hän on ruvennut kuulemaan harhoja ja pelkää joitakin naapureitaan. Hän ei olisi tullut meille äitienpäivälounaalle, jos ei Milla olisi hakenut eikä uskaltanut mennä kotiinkaan taksilla yksin. Lähdin mukaan saattajaksi.
Äitini täyttää viikon kuluttua 86 v. ja tähän asti hän on tullut toimeen yksin ja joidenkin lapsuudesta tuttujen naapureiden avulla, mutta tilanne on muuttunut pahasti. Onneksi olen saaanut hänelle siivousavun lisäksi kotisairaanhoidosta apua lääkkeiden jakeluun. Tosin eilen ensimmäisenä terveydenhoitajan käyntipäivänä hän ei uskaltanut ensin päästää hoitajaa sisään. Huomenna hänelle pitäisi mennä ensimmäinen ruokalähetys, sillä painokin on pudonnut parissa kuukaudessa 5 kg. Turvapuhelinkin asennetaan huomenna. Toivottavasti näistä palveluista on apua, jotta hän selviää vielä yksin kotonaan.

Kevätkiireitä

2010-04-21T09:14:00.000-07:00

Kiirettä on pitänyt monella rintamalla. Elämää ei helpota viikko sitten alkanut tulivuorenpurkaus Islannissa ja Euroopan ylle kulkeutuvat tuhkapilvet.

Eräänä aamuna lumien ollessa vielä maassa minulta tipahti aamulenkillä Metkan talutushihna kädestä. Se huomasi tilaisuutensa tulleen ja säntäsi tuohon edessämme olevalle rakentamattomalle metsätontille kanijahtiin. Puhelimenikin oli sinä aamuna jäänyt kotiin, enkä voinut soittaa apua Metkan metsästykseen. En pelännyt sitä, että se lähtisi mihinkään autoteille kanien perään vaan pelkäsin, että se saattaisi jäädä perässään roikkuvasta remmistä johonkin kiinni ja kuristuisi. Menetin näköyhteyden Metkaan noin kymmeneksi minuutiksi. Onneksi kani taisi painua koloonsa ja lopulta Metka tuli remmi perässään takaisin Ruskan ja minun luokseni.

Maaliskuun loppupuolella laskeskelin öitä ATD:n pääsiäiskisoihin ajatuksena, että tietyn yömäärän jälkeen kisat ovat ohi. Oli se taas aikamoinen ponnistus olla yhtenä vetäjänä sellaisten megakisojen järjestelyissä, vaikka osaavia tekijöitä olikin mukana suuri joukko. Kisojen jälkitöistäkin pääsin vähällä, mitä ei voi sanoa kaikista mukana olleista. Kiitokset siis vielä kerran kaikille!

Tulipa tässä käytyä pitkästä aikaa Talinnassakin entisten työkavereiden kanssa. Sää suosi ja ostoksiakin tuli tehtyä. Kuvat ovat vielä siirtämättä koneelle, mutta hitaasti hyvää tulee. Matka onnistui suuremmitta kommelluksitta. Mitä nyt olin napannut mukaan pelkät passin irtokannet eli passi oli kotona. Onneksi lompakossa oli henkilöllisyystodistus, joka on voimassa vielä pari vuotta.

Heli kävi koirien kanssa viikko sitten terveystarkastuksessa. Ruskan kaihi on nyt toisessakin silmässä, mutta se ei lääkäreiden mukaan onneksi tule sokeutumaan kokonaan. Vinhalla, Metkalla ja Jymyllä ei onneksi ole silmissä vikaa ja polvet sekä sydänkin on kaikilla kunnossa.
Ruskan Pablo-veli oli myös tarkastettavana ja sen on kaihi jo melkein sokeuttanut. Wendyn silmät ovat kunnossa. Tapasin itsekin Pablon ja Wendyn palatessani työasioista kotiin samoihin aikoihin, kun koirajoukkue oli palannut lääkäristä. Molemmat koirat olivat tosi innoissaan tapaamisesta. Oli oikein mukavaa päästä rapsuttelemaan niitä parin vuoden tauon jälkeen.

Milla on innostunut metsästysjälkitreeneistä Metkan kanssa ja he osallistuivat sunnuntaina vesikoirien treeneihin. Mukana olivat tietysti Anna ja vesikoira Marta. Näin ensimmäisellä kerralla Metkan keskittymiskyky ei ollut aivan huipussaan, mutta kyllä se oli lyhyen jäljen jaksanut seurata.

Tällä viikolla on viimeiset agilitytreenit hallissa ja toukokuun alussa siirrymme viimeiseksi kesäksi Maunulaan. Metka kulkee treeneissä jo melko vauhdikkaasti. Ei tietenkään sellaisella innolla, kuin russelin kuuluisi mennä, mutta ei se välttämättä vauhdissa paljon häviä jollekin rauhallisemmille koirarodulle.

Hanget kantavat

2010-03-07T09:54:00.000-08:00

Anopin muutto naapuriin on edennyt siihen pisteeseen, että muuttolaatikot on saatu purettua, väliaikaiset verhot ripustettua ikkunoihin ja joitakin tauluja on jo porattu seinille. Osa uusista kalusteista saapuu vasta muutaman viikon kuluttua.
Aikaa on myös jäänyt lenkkeilyyn koirien kanssa Viikin kantavilla hangilla. Metka näyttää perineen äitinsä kiinnostuksen hangen alta pilkistävien oksien pureskeluun.
Vinha juoksentelee ympäriinsä etsien uuttaa pureskeltavaa.
Jymy ei aivan tiedä mitä pitäisi tehdä ....
... ja Ruska siristelee silmiään kevätauringon paisteessa.
Sain ketjuviestin:
"Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.

Minulla ei tainnut olla blogia vielä Metkan ensimmäisenä tai toisena talvena eikä edes digikameraa Ruskan ensi vuosina. Katsellessani Metkan toisen talven kuvia löytyi otoksia 27.1.2008, jolloin kaikki Metkan sisarukset kävivät tutustumassa Viikin maisemiin. Kuva ei välttämättä ole talven kaunein, mutta toi mieleen muistoja Vinhan pennuista ja pentujen mukavista perheistä. Lunta oli tuulen mukana kerääntynyt juuri ja juuri havaittavaksi kasaksi eikä pakkanenkaan tainnut tuona talvena kiusata.
Pitäisi koittaa järjestää taas joskus tapaaminen, joskin nykyään suuremmalla porukalla, sillä perheet ovat kasvaneet niin ihmis- kuin koiramäärältään. :)
Terkkuja Oiva, Nelli, Huima, Metka ja Velmu!

Lumimäärä lisääntyy

2010-02-22T12:06:00.000-08:00

Lunta ja pakkasta on riittänyt jo pari kuukautta. Hangen korkeus pienellä pihallamme on jo ylittänyt reunamuurin korkeuden (n. 60 cm) ja koirat eivät enää näe parvekkeelta ulos.
Pitkät talviset lenkit ovat useimmiten vain haavetta pakkasen pystellessä reilusti 10 asteen kylmemmällä puolella.
Agilitytreenit on onneksi pystytty pitämään hallissamme, jossa lämpötila on nollan vaiheilla vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta.
Sohvanvaltaajan kanssa käväisimme parin viikon mielenkiintoisella lomamatkalla Meksikossa ja Guatemalassa, josta matkakertomus on syntymässä pikkuhiljaa ja tulee julkaistuksi, kunhan kuvatkin on saatu paikoilleen.
Kurosten määrä Latokartanon perukoilla on kasvamassa. Anoppi on muuttamassa tuohon muutaman sadan metrin päähän jonkun viikon kuluttua. Appiukko on valitettavasti joutunut joulun alla sairaalaan, eikä valitettavasti taida enää sieltä kotiutua ja niinpä anopin on parempi muuttaa tänne, jossa jälkeläisiä asuu neljässä osoitteessa.

Hyvää Uutta Vuotta!

2010-01-04T09:44:00.000-08:00

Sattuipa ihastuttava talvipäivä koiranhoitoloman kunniaksi. Heli ja Milla ovat olleet NYCin matkallaan kohta viikon ja minulla on menossa vasta toinen kolmesta lomapäivästäni. Tähän omaan lomaani osuu aika monta työehtosopimukseni mukaista vapaapäivää. :)

Tein päivällä pariinkin kertaan pitkähköt lenkit, ensin Ruskan, Vinhan ja Jymyn kanssa ja sitten Jymyn ja Metkan kanssa. Iltapäivällä lähdin ulos kaikkien neljän kanssa ja tarkoituksena oli ottaa HIENOJA talvikuvia tuossa vastapäisessä metsikössä, mutta koirat eivät olleet samaa mieltä. Vapaaksi niitä ei voinut päästää, koska ne olisivat heti lähteneet pikkunisäkkäiden perään ja puuhun sitomalla alkoi Vinhalla vimmattu puunrungon kaluaminen, johon se sai mukaansa myös Jymyn. Metka ja Ruska olivat koko ajan kaivautumassa lumen alle myyrien tms. perässä.
Kotona sain aikaiseksi joulutavaroiden pakkaamisen pois näkyviltä ja muovihavujen imuroinnin. Imurointi sujui yllättävän helposti ilman vastalauseita koirien taholta, kun eristin ne kompostikehikoilla eteiseen siksi aikaa, kun siivosin muualla.

Joulun alla hankitun kolmemetrisen tekokuusen pakkaamisessa pieneen laatikkoon olikin tekemistä, mutta en valita. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että sain tuoda Millan ja Helin ostaman tekokuusen parvekkeelta sisään. Ilpo vastusti sitä tosi jyrkästi. Tottahan se on, ettei oikeaa kuusta voita mikään, mutta parina viime jouluna olen saanut oikeasta kuusesta niin pahan allergisen nuhan, että tekokuusi rupesi kiinnostamaan. Koirat pääsivät poseeraamaan kuusen alle ennen sen purkamista.
Lauantai 2.1.2010
Pieni pihamme kiinnostaa Jymyä ja Vinhaa, mutta en ole päästänyt näillä lumilla koiria sinne asioilleen vaan nautin kauniista hangesta.
Sain ylipuhuttua Ilpon viemään linnuille talipallot puun oksalle vastapäiseen pöpelikköön ja luopumaan lintujen ruokinnasta siemeinillä omalla pihallamme, sillä keväisin siementen kuorien siivoamisessa on ollut aikamoinen homma. Perjantai 1.1.2010
Uudenvuoden päivänä elämä palasi ennalleen. Vinhan ja Jymyn leikit ja kinastelu leluista jatkui vanhaan tapaan. Ruskaa ei muiden leikit häiritse, jos leikkijät eivät nyt tule aivan päälle.
Torstai 31.12.2009
Uuden vuoden aattona katosi Vinha yht´äkkiä ja löytyi lopulta kaivautuneena vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vein sen pedin takkien alle, saapaiden sekaan ja siellä Vinha vietti sitten yönsä.
Kesikivikko 30.12.2009
Kesäloman viimeinen päivä ja ensimmäinen kokonainen päivä neljän koiran huoltajana. Onneksi luonnonvoimat auttavat, sillä pakkanen ja lumi pitävät huolen, ettei lenkkeilyistä ole tullut ongelmaa. Vinha ja Ruska eivät kaipaa pitkiä lenkkejä. Papattien paukuttelu on alkanut vanhaan tapaan etuajassa ja se on viennyt Vinhalta loputkin lenkkeilyhalut. Toki D.A.P. panta ja - haihdutin sähköpistorasiassa Vinhan pedin lähellä ovat rauhoittaneet sitä. Työhuoneen sohvan selkänoja on lempipaikka kaikille, sieltä on hyvä seurata ohikulkijoita.

Joulu

2009-12-26T11:32:00.000-08:00

Lähes kahdeskymmenes joulu peräkkäin vietettiin traditionaalisin menoin. Vuodesta 1989 lähtien olemme viettäneet joulut yhdessä Ilpon Pekka-veljen perheen kanssa niin, että vuorotellen toisessa huushollissa on syöty pääruoka ja toiseen talouteen on siirrytty nauttimaan jälkiruoka ja ottamaan vastaan joulupukki. Vain Millan abivuoden joulu 1997 muodosti poikkeuksen, koska jouduimme lähtemään palkinnoksi saadulle Kiinan matkalle jouluna, ettei koulunkäyntiin tullut ongelmaa.
Myös joulu 2007 oli hiukan poikkeuksellinen, koska koko ilta vietetiin meillä Latokartanossa. Olimmehan juuri muuttaneet Suutarilasta ja Pekan perhe muutti perässä Latokartanoon vasta helmikuussa.
Tänä vuonna oli pojista paikalla vain Pietari, sillä Joonas on opiskelijavaihdossa Singaporessa, tosin tällä hetkellä kiertelemässä Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Ruokaa oli vanhaan tapaan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka nyt oli onneksi ruokalajeja vähennetty runsaasti. Aluksi oli muusiksi keittyneiden puikulaperunoiden kera graavisiikaa, lohirullia, loimulohta, lohi- ja kaalipiirakkaa, maksapateeta, lihahyytelöä (rosollin Merja löysi jääkaapista jälkiruoan aikaan), Pietarille poronkäristystä ja karjalanpaistia, sitten perinteiset laatikot ja Millan tekemä punajuurilaatikko, Pekan kinkun tapaan paistama viljapossun filee, savukalkkuna ja savulammas sekä Ilpon paistama pieni kalkkunarulla, kastikkeita, hyytelöitä ym. Jälkiruokana oli perinteinen marjajäädyke kermavaahdon ja marjojen kera sekä kääretorttua, konvehteja ym. Jotain varmaan unohtuikin mainita.

Päätimme aattoillan Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyretkellä Malmin hautausmaalla. Siellä oli tosi kaunista lyhtyjen loisteessa, jos näkökentästä sai rajattua käsittämättömän autoruuhkan. Autoja oli liikkeellä tungokseen asti edelleen klo 22 kaikilla pääteillä.

Päätimme jo illalla lähteä joulupäivän brunssille koirien kanssa ulos luontoon. Nousimme umpihankea pitkin Hallainvuorelle, josta on hienot näkymät Viikin peltojen yli Viikkiin ja Latokartanoon ja pidemmällekin.
Koirat juoksentelivat muuten vapaana, mutta ruokailun ajaksi puimme niille takit päälle ja sidoimme ne puihin, jotta saimme rauhassa nauttia kahvit ja piirakat sekä kakut. Metka tuntui yht´äkkiä kovin rauhalliselta. Otin sen syliini ja tarjosin sille herkkuja, mutta ei kelvannut. Hetken kulttua se rupesikin oksentamaan. Olikohan se ylirasittunut umpihankijuoksusta ja edellisen illan koiranherkkujen syönnistä?Kotimatkan Metka pääsi vuorotellen Millan ja minun sylissäni, kuten Ruskakin, mutta Jymy ja Vinha jaksoivat painaa pitkin metsäistä rinnettä.
Milla ja Heli + koirat tulivat vielä meille syömään loppuja jouluruokia. Vinhalle tehtiin testi: tarjolle laitettiin viljapossua, savulammasta, savustettua kalkkunaa ja paistettua kalkkunaa, se sai päättää syöntijärjestyksen. Sille raukalle tuli ongelma, kun piti tehdä niin vaikea valinta. Lopulta kaikki pienet palat tuli kuitenkin syötyä.
Tapaninpäivänä olimme ATD:n epävirallisissa agilityisoissa. Ruskakin sai juosta mölliradan, jossa rimojen sijaan oli vain speed pumpit. Se teki 0-radan, tosin viitisen sekuntia hitaammin kuin Vinha, mutta parikymmentä sekuntia nopeammin kuin Metka teki oman 0-ratansa. Ei tule Metkasta koskaan todellista agiliitäjää vaikka muuten mukava koira onkin.

Joulukuu on alkamassa

2009-11-30T10:39:00.001-08:00

Tuli sitten lupauduttua ATD:n puheenjohtajan pestiin vuodeksi 2010 ja viikko sitten maanantaina oli vuosikokous, jossa päätös sinetöitiin. Toivottavasti saadaan yhdistyksen hallintokulttuuri muuttumaan siihen suuntaan, että asioita valmistellaan eri toimikunnssa ja hallitus vain sitten siunaa hyvinvalmistellun työn.

Koirien kanssa on iltaohjelmaan kotona palannut hampaiden pesu. Ruskan hampaita pestiin alkuvuosina melko säännöllisesti. Vinhakin tutustui hammasharjaan jo pentuna, mutta Metkan kanssa on tullut laiskoteltua eikä hampaiden pesu ole ollut mitenkään säännöllistä. Nyt on ollut hauska huomata, että Ruska tulee oma-alotteisesti syliin, kun otan hammasharjan ja Aloevera hammastahnan esiin. Ehkä tällä toimenpiteellä saadaan koirien hengitys pysymään raikkaana ja hampaat suussa.

Koiraharrastusta ilman koiria

2009-11-10T11:55:00.000-08:00

Taas on käytetty aikaa koiraharrastukseen ilman koiria. Tänään kävimme pienellä porukalla Rakennusvirastossa tarkoituksena keskustella kenttäprojektimme edistämisesta. Saimme kuitenkin kylmää vettä niskaamme, kun kuulimme, että samalla alueella on varaus siirtolapuutarhalle. Pelästyin, että tilanne on todellisuutta pahempi ja kerkesin jo laittaa avunpyyntöviestin kolmenkymmenen vuoden takaiselle luonnonsuojelupiireistä tutulle nykyiselle apulaiskaupunginjohtajalle. Onneksi yhdellä kenttätoimikuntalaisella oli ollut aikaa kaivella kaupungin päätöksiä ja sieltähän löytyi positiivinen yllätys. Siirtolapuutarhaa varten on seitsemän aluevarausta ja näistä on valittava kaksi 30.3.2010 mennessä. Nythän on meidän tehtävämme vakuuttaa kaupunginsuunnittelulautakunta, että Longinojan alue on parempi agilitykenttänä kuin siirtolapuutarhana.

Sunnuntain aamupäivä kului piparkakkutaloja paistellessa ja koristellessa. Niitä tehtiin Tilastokeskuksen tiloissa 20 kpl palkinnoiksi ATD:n järjestämiin marraskuun agilitykisoihin. Kiitokset Kaija Rantalainen-Huberille mukavasta valokuvasta.
Piparitalotalkoiden jälkeen menimme koko perhe isänpäivän kunniaksi syömään Herttoniemeen Wanha Mylly-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta siellä oli aikamoinen markkinatunnelma, sillä väkeä tuli ja meni jatkuvana virtana
.
Metkan kassa tuli sentään harrastettua lauantaina tokoa ja torstaina agilityä ja kotona on tietysti hiukan tokoiltu molempien koirien kanssa aina ennen ruokahetkeä.

Tiistaina Metka pääsi mukaani töihin ja Ruskan vein Helille, sillä meillä kotona tehtiin viimeisiä vuositakuukorjauksia. Onhan se hyvä, että korjaukset saatiin tehtyä, sillä 30.11. tulee kuluneeksi kaksi vuotta muutosta uuteen asuntoomme.

Kiirettä riittää

2009-10-17T12:35:00.000-07:00

Ruska ja Metka ovat saaneet tyytyä viikolla kanssani aamulenkkiin pimeässä ja iltalenkkiin pimeässä. Muutamana päivänä olemme jopa kerenneet yhdessä töiden jälkeen lenkkille päivän vielä kajastaessa.

Manantaina olimme ATD:n kenttätoimikuntalaisten kanssa heti työpäivän päätteeksi kuuntelemassa uuden alueen pohjatutkimuksen tuloksia ja vihjeitä pohjatöiden tekemiseen. Kotiin palattuani laitoin heti SAGI:lle sähköpostiviestin, jossa kysyin onko agilitykentän kaltevuudelle jotakin säännöksiä / suosituksia. Vielä ei ole tullut vastausta. (perjantaina löytyi netistä ohjeet petanquekentän rakentamiseksi, ehkä niistä saa jotain vihjeitä)

Tiistaina kävin taas jumpassa Latokartanon uudessa liikuntahallissa. Tämä lysti on alkanut syyskuun alussa. Parin Viikissä/Latokartanossa asutun vuoden aikana jumppaharrastus onkin ollut tauolla, koska läheltä on puuttunut treenipaikka. Tarkoitus on ruveta käymään myös salilla, kunhan paikan vakituinen liikunnanohjaaja palaa lomalta ja saan sovittua tapaamisen treeniohjelman tekemiseksi. Painoni on onneksi pysynyt ennallaan keväisen painonpudotuksen jäljiltä ja töitä on tarkoitus tehdä, ettei se enää pääse nousemaan.

Keskiviikkona oli tapaaminen entisten työkavereiden kanssa marokkolaisessa ravintola Fezissä Töölöntorin nurkan takana. Ilta oli taas mukava ja ruoka hyvää. Seuraavaa tapaamista ruvetaan suunnittelemaan naisten päivän tienoille Tallinnan matkan merkeissä.

Torstaina oli Metkan agilitytreenit hallissa. Kouluttajana oli Erja, joka on kouluttanut meitä viimeksi kesäkaudella 2008. Treeni oli Metkalle ja näytti olleen monelle muullekin oikein innostava. Kaikki saivat onnistumisen elämyksiä.

Perjantaina hain Vinhan ja Jymyn meille hoitoon heti työpäivän päätteeksi, sillä Heli lähti oman työpaikkansa juhliin. Ilta ja yö meni neljän koiran kanssa oikein mukavasti. Lenkkejä toki tein kahteen kertaan, sillä neljän koiran kanssa remmikävelyt eivät oikein vielä onnistu.

Olohuoneen maton käärin pois, jotta Jymylle ei tulisi kiusausta käyttää sitä wc:nä. Muut matot saivat olla paikallaan eikä vahinkoja sattunut. Saunan ajaksi Metka meni työhuoneeseen, jossa se on muutenkin päivät. Ruskan eristin kompostiverkoilla eteiseen, koska meillä ei ole ovea eteisen ja olohuone/keittiön välillä. Ruska viettää muutenkin aikansa eteisessä naulakon alla olevassa kevythäkissään. Vinha ja Jymy odottivat olohuoneessa saunoessamme Ilpon kanssa.
Yöllä heräsin muutaman kerran makuuhuoneen oven läpi kuuluneeseen parketin rapinaan, sillä Vinha tai Jymy ei malttanut nukkua koko yötä paikallaan, kuten omat koirat tekevät.

Lauantai alkoi kaksinkertaisella aamulenkillä, jonka jälkeen vein Vinhan ja Jymyn kotiinsa. Sen jälkeen oli vuorossa siivousta ja pyykinpesua kunnes olikin aika lähteä toko-treeneihin Metkan kanssa. Nyt tarkistettiin viime viikon läksyt eli perusasento ja koirien takaosan käyttö eli siirtyminen perusasennosta vain pienen matkan päähän koira eteen, jotta se siirtää takapuoltaan. Uudeksi läksyksi saatiin perusasennosta maahan meno ja koiran jättäminen paikalleen. Tunnin treeniin kuluu aina kolme tuntia matkoineen :), mutta onneksi siihen on tottunut eikä muuta osaa edes ajatella.

2009-10-11T12:02:00.000-07:00

Treenikausi alkoi hallissa Metkan kanssa torstaina agilityllä ja lauantaina tokolla. Mitenköhän saisin itseni asennoitumaan tokoon niin, että voisimme osallistua jopa kokeeseen, koska agility ei näytä olevan Metkan juttu. En kyllä anna siinäkään vielä periksi.
Vinha oli viime yön meillä hoidossa, koska Heli ja Jymy lähtivät aamulla aikaisin kohti Kokemäkeä. Ilma oli mitä mainioin koirien kanssa lenkkeilyyn. Muutama valokuvakin tuli napattua koirista.
Iltapäivällä oli aikaa lempiharrastukselle eli päiväunille koirien kanssa. Ilpo nappasi kännykkäkameralla kuvan todistusaineistoksi. :)

Vikat ulkotreenit (Maunulassa??)

2009-10-02T12:11:00.000-07:00

Keskiviikkona 23.9. pidettiin Maunulassa illan treeniryhmien yhteiset kauden päättäjäiset agility gambling kisan merkeissä. Erilaisille esteille annettiin tietty pistearvo ja 40 sekunnissa piti kerätä pisteitä niin paljon kuin mahdollista. Heli ja Vinha taisivat voittaa ensimmäisen kierroksen. Meillä loppui Metkan kanssa aika auttamattomasti kesken. Treenirataa rakentaessamme satoi aika rankastikin, mutta sade loppui ja pääsimme nauttimaan Maunulan Suursuon alkavasta ruskasta kenttämme ympärillä ehkä viimeistä kertaa. Alueellahan alkaa asuntorakentaminen ja me olemme saamassa uuden kentän Malmilta (toivottavasti).

Viimeistä näiden ryhmien yhteistä treeni-iltaa juhlistimme nyttikestein. Se on mukava tapa, jota täytyy ehdottaa muillekin ryhmille.

Syyskuu hurahti

2009-10-01T12:11:00.001-07:00

Syyskuu oli ja meni onneksi aika lämpimänä ja pääasiassa kuivana.
6.9. tosin sateli, kun päivä kului kisatöissä syyskaboissa Purinalla ja ATD:n radat juostiin ulkona. Päivän ohjelmassa oli myös russeleiden agilitymestaruuskisa, jossa osallistujia oli mukavasti ja taso oli kova.

17.-22.9. oltiin Helin kanssa katsomassa jälleen aglityn MM-kisoja, tällä kertaa Itävallassa Dornbirn nimisessä pikkukaupungissa. Me tosin asuimme Bregenzissä reilun 10 km:n päässä kisapaikasta Bodenseen rannalla. Matkakuvat ja muistelot tulevat matkablogissa.

Suomalaisia kannustusjoukkoja tuntui olevan kisapaikalla ennätysmäärä, sanoisin lähes 100. Kisapaikka oli luonnonolosuhteiltaan hieno, korkeiden vuorten ympäröimä. Valitettavasti sumu häiritsi kuvaamista ja täydellistä maisemanautintoa. Koiratarvikekauppiaita oli paikalla taas runsaasti ja Ruska sekä Metka ja Vinha sekä Jymy saivatkin runsaasti tuliaisia.

Suomelle tuli mahtavaa kisamenestystä. Medijoukkue sai kultaa lauantaina............ ja mineissä juhlittiin sunnuntaina yksilökisan kultaa :)

Radanrakennuksen aikaan saivat halukkaat mennä tanssimaan edellisistä vuosista tuttuun tapaan "kuviotansseja" radan reunalle. Suomalaisedustuskin oli laadukas.

Sunnuntai-iltapäivän palkintojenjaossa saivat mestarimme raikuvat suosionosoitukset ja myös MM-jääkiekosta tutuksi tulleen hoilotuksen "Suomi on uusi maailmanmestari.. maailmanmestari... jne. "

MM-kisoissa kiinnstaa tietysti Suomen menestyksen lisäksi russeleiden menestys. Italian pronssille tulleessa minijoukkueessa juoksi kaksi russelia. :)

Kuukauden viimeisenä viikonloppuna kisatiin Helsingin seudun kennelpiirin agilityn piirinmestaruudesta. Kisojen vetovastuussa oli ATD vaikka työntekijöitä toki oli tarkoitus olla kaikista piirin seuroista - ei ollut. Meiltä ylitoimitsijana oli Elisa, mutta koska hänellä ei vielä ole toimitsijakorttia luki nimeni ylitoimitsjana. Asia tietysti aiheutti stressiä. Kaikki sujui loppujen lopuksi aika mukavasti, mitä nyt puuttui tärkeitä työntekijöitä ilmoittamatta, ajanotto- ja kuulutuslaitteista katkesi sähkö kesken kaiken hetkeksi ja kuuluuslaitteita ei meinattu saada aamulla toimimaan (olin kuuluttajana).

Nyt ei ole vähään aikaan mitään stressattavaa koiraharrastuksen suhteen, töissä on sitäkin enemmän, sillä uusi varausjärjestemä otetaan käyttöön kesätuotannon tullessa myyntiin.

Syksy saapuu

2009-09-01T11:49:00.000-07:00

Lomat on tällä erää lomailtu, mutta onneksi on vielä viikko kesälomaa jäljellä 17.9. alkaen. :)
Syksyn saapumisen huomaa siitä, että kellon soidessa aamulla 05:50 on pimeää, onneksi päivä valkenee ennen aamulenkkiä koirien kanssa.

Jymyn velipuolen Ringon blogissa kyseltiin koirien unileluista. Ruskalla on menossa unileluna jo toinen Muumipappa, jota se lutkuttaa välillä suussaan, välillä se leikkii sen kanssa rajustikin äristen ja välillä pappa saa kokea rakkaudenosoituksia vaikka Ruska onkin leikattu narttu. :)

Metka ei ole kiinnostunut unileluista, mutta koirien tyynyt saavat joskus kokea rajujakin rakkaudenosoituksia.

Lomailua

2009-08-27T02:45:00.000-07:00

Parin viikon lomajakso on loppumassa. Ensimmäinen viikko meni auringossa melkein netin ulottumattomissa. (Kuvia ja kommentteja matkapäiväkirjassa)Tällä toisella viikolla onkin riittänyt puuhaa ATD:n uuteen treenikenttään liittyvien asioiden parissa. Olen myös sotkeutunut syysskabojen yhteydessä pidettävien russeleiden agilitymestaruuskisojen järjestelyihin sekä syyskuun lopun Helsingin seudun kennelpiirin agiltymestaruuskisoihin ja muutama viesti + puhelu ja tavaroiden penkominen ja toimittaminen johonkin on liittynyt luonnetesteihin ja viime syksyn agilitykisoihin ja niiden kadonneisiin papereihin. Enkös myös mennyt ehdottamaan russeleille omien virallisten agilitykisojen järjestämistä esim. erikoisnäyttelyn yhteyteen.

Maanantina ja tiistaina täällä oli osan päivää hoidossa myös Vinha ja Jymy, koska Helin talossa tehdään parvekelasien pesua, joka oli jäänyt rakennusajan loputtua tekemättä. Koirat eivät aivan osaa vielä rauhoittua ollessaan täällä yhdessä. Jymy ja Metka leikkivät koko ajan. Jymyä pitää hiukan tarkkailla ja päästää tai viedä välillä ulos, sillä se ei ole aivan sisäsiisti. Vinha kommentoi melko herkästi, jos kuulee tai näkee jotakin mielenkiintoista ulkona. Suoraan sanottuna on hiukan stressaavaa pitää kaikkia neljää koiraa täällä samaan aikaan.

Ruskalla oli vatsavaivoja muutaman viikon ennen lomamatkaani, mutta asuessaan Helillä vatsa rauhoittui. Nyt on ollut Metkalla vatsa selvästi kipeänä. Jo eilen huomasin, että masu oli löysänä ja aamuyöstä heräsin pari kertaa sen kynsien rapinaan ja löytyi useampia pieniä löysiä kasoja olohuoneen lattialta. Onneksi Metka ei kakkaa matolle kuten Ruska. Nyt aamupäivällä laitoin paperia lattialle muutamaan kohtaan ja Metka on käynyt kyykistymässä sinne, jos en ole huomannut päästää sitä pihalle, jossa sielläkin se on jo käynyt pariin kertaan. Lisäsin aamuateriaan Tehobaktia, toivottavasti vatsa pian rauhoittuu.

Luonnetesti

2009-08-11T11:53:00.001-07:00

Kolmen viikon intensiivi-tokokurssi on takana ja nyt olen ilmoittanut Metkan talveksi ATD:n alokasluokan toko-liikeitä treenaavaan ryhmään, agilityäkin jatketaan. Saankohan koskaan mentyä kokeeseen tai kisoihin?

Sunnuntaina toimin ensimmäistä kertaa ATD:n luonnetestissä ylitoimitsijana eli anoin aikanaan luvan pitää kokeen, varasin kokeelle pitopaikan ja tuomarit sekä työntekijät ja työntekijöille muonituksen yms. Itse koepäivä sujui leppoisasti tuttujen työntekijöiden ja testattavien sekä mukavien tuomareiden seurassa. Oli erittäin mielenkiintoista toimia sihteerinä ja täyttää testilomakkeita suljettujen ovien takana kuunnellen tuomareiden jutustelua. Päivä oli myös tavallaan raskas, sillä koko ajan jännitti, meneekö kaikki varmasti oikein. Aikataulusta olimme päivän päättyessä myöhässä puolisentoista tuntia, kuten aina tuntuu luonnetesteissä tapahtuvan. Myös ampuminen jännitti, sillä en ollut koskaan ennen tehnyt sellaista. Pari kertaa ase ei lauennut oikeaan aikaan ja kerran laukaus sitten pamahti liian pitkällä viiveellä.

Kaiken kaikkiaan järjestelyt eivät olleetkaan ylivoimaiset ja niinpä varasin jo samat tuomarit ja paikan ensi kesälle 31.7. ja 1.8. ATD:lle ja Suomen Jackrusselinterrierit ry:lle.

Katri Soini kuvasi koiria ja työntekijöitä ja muutama otos tuli myös Eila mestariampujasta. :)

Ruska 11 vuotta

2009-07-25T10:34:00.000-07:00

Isot koirat saivat illalla synttäriaterian ja istuivat kiltisti kuvattavana ennen ateriointia. Jymy oli kotonaan nukkumassa pentutreffipäivän päätteeksi.

Ateria koostui Friskies koiranruoasta, jälkiuunileivästä, raejuustosta ja savustetusta häränlihaleikkeestä.

Alla päivänsankarin viimeiset lautasen nuolaisut.

Metkan kanssa tokoilua ym. mukavaa

2009-07-25T02:07:00.000-07:00

Sunnuntaina 19.7. lähdimme aamulla Helin kanssa Marjon kyydissä kohti Turkua katsomaan agilityn MM-karsintoja. Päivä oli jännittävä. Kisoissa sattui dramaattisia virheitä ja putoamisia jatkosta, mutta hyvät joukkueet saatiin valittua. Varsinkin minien voittajalta voi odottaa menestystä myös jatkossa, jos meno jatkuu samana. Russeli Taika on jo lähellä joukkuepaikkaa sijoittuen viidenneksi. PM-kisoihin lähetetään 4:n koiran joukkueet, joten Kati ja Taika ovat ensimmäisella varasijalla. MM-kisoihin on kolmen koiran joukkueet / säkäluokka. Tarkoitus on lähteä katsomaan niitä Itävältaan syyskuussa, majoitus on jo varattu.

Marjolla oli ollut viisi viikkoa vieras saksanpaimenkoira koulutettavanaan BH-koetta varten ja menivät nyt Raisioon kokeeseen ja saivat sen suoritettuakin. Aikamoinen koirankouluttaja Marjosta on tullut sen jälkeen, kun sai itselleen ensimmäisen koiran "Vinhan pentu Elmon" viitisen vuotta sitten. Kannuksen Kennellinja on antanut hyvän pohjan koiraharrastukselle. Paluumatka kotiin päästiin Sarin kyydissä.

Maanantaina aloitimme Viikissa tokokurssin Marjon toimiessa kouluttajana. Mukana ovat Heli ja Vinha, Anna ja vesikoira Marta, Annan sisar Sini ja labbispentu Papu, Elina ja Velmu-russelin pikkusisko Helmi sekä me Metkan kanssa. Aloitimme kontaktin ottamisella ja koko ajan kontaktista palkkaamisella. Sen jälkeen jatkoimme seuraamisella ja perusasentoon tulolla ja koko ajan palkkaamisella sekä liikkeestä maahan menolla ja taas oikeasta suorituksesta nopealla palkkaamisella. Tunnin aikana kului 2 erittain pieniksi paloiksi pilkottua nakkia, mutta niinpä Metka olikin tosi motivoitunut työskentelyyn. Olenhan minä käynyt aikanaan Ruskankin kanssa monia toko-kursseja, mutta ennen ei painotetettu palkkaamisen tärkeyttä näin jatkuvasti ja edistyminen ei kyllä ollut näin nopeaa. Lopuksi vielä otettin luoksetulo muutaman kymmenen metrin päähän ja taas Metka oli erittäin innostunut ja juoksi luokseni pienillä kintuillaan niin nopeasti kuin pääsi.

Tiistaina kävin töiden jälkeen hakemassa Tikkurilasta pienennetyt vaatteeni ja menin suoraan Maunulaan pitämään agilitytuntia. Teimme muutaman samanlaisen kiemuran, kuin MM-karsinnoissa oli ollut kilparadoilla. Koirat ja ohjaajat suoriutuivat niistä ihmeen hyvin, ehkä paineet eivät olleet aivan samaa luokkaa kuin Liedossa. ;)

Keskiviikkona oli sitten Metkan ja Vinhan agilitytreenit, Jymy oli mukana kentän laidalla. Tuntimme ovat tavallisesti peräkkäin, mutta näin heinäkuussa, kun osa ihmisistä on lomalla olen treenannut Helin kanssa samaan aikaan ja mukana olikin kolmantena vain vesikoira Bono. Heli jäi tuntimme jälkeen Jymyn kanssa pentutokoon ja me matkustimme Vinhan ja Metkan kanssa kotiin.

Perjantaina jatkoimme taas tokoilua Viikissä. Siirsimme tapaamisen alkamaan jo klo 17:30, koska FORECA:n ja Ilmatieteen laitoksen sadetutkat netissä näyttivät sateiden alkavan illan aikana. Kerkesimme saada treenit loppumaan ennen sadekuuroa ja siirryimmekin lasitetulle parvekkeellemme juhlimaan Ruskan 11-vuotissynttäreitä.
Milla oli ostanut Ruskalle synttärilahjaksi uudenlaisen aktivointilelun, jota opettelimme tänään varsinaisena Ruskan syntymäpäivänä 25.7. käyttämään. Ruska osaa jo hyvin vetää hampaillaan tai tassullaan auki pienet laatikot, jonne nami on piilotettu, mutta nappuloiden nostaminen pois paikoiltaan ennen laatikoiden avaamista ei vielä onnistu. Haastetta siis riittää.

Vinha ja Metka saivat myös otettua namit laatikoista, mutta tämä ei ole varsinaisesti kolmen koiran yhteislelu ja leikki täytyi lopettaa kesken. ;)

Koitin ottaa Ruskasta "virallisen 11-vuotiskuvan", mutta se ei oikein viihdy kuvattavana, joten ilmeet ovat turhan vakavia.

Ehkä jatkamme kuvaamista iltaruoan aikaan, jos vakka koirat saisivat jotakin herkkuja, kun Jymykin palaa Helin kanssa Tampereelta rokkaajien pentutreffeiltä.

Russeleiden ensimmäinen erkkari

2009-07-25T01:20:00.001-07:00

Lauantaina 11.7.2009 oli jackrussellinterrierien ensimmäinen virallinen erikoisnäyttely Tuomarinkylässä. Vinha 0sallistui sinne "kannatusmielessä". Kannatusta näyttely sai muualtakin, sillä osallistujia oli yli 170 ja avoimen luokan narttujakin oli yli 30. Tuomarina toimineelta Päivi Eerolalta oli tuloksena tällä kertaa Vinhalle H.

Jymyn siskopuoli Cucu oli koko näyttelyn paras eli ROP ja äiti Necku (Cucunkin äiti) oli PN2. Jymy "salakuljetettiin" päivän aikana paikalle tapaamaan mm. äitiään. Sillähän ei ole vielä kaikkia rokotuksia, joten se ei saisi tulla virallisiin koiratapahtumiin.Näyttely oli järjestetty kaikin puolin erinomaisesti ja sen yhteydessä järjestettiin epävirallinen nyyttikesti-lounas, johon osallistujat olivat tuoneet monenlaisia herkkuja. Tällaisen yhteistoiminnan soisi jatkuvan tulevinakin vuosina.

3 iltaa agilityä

2009-07-09T04:15:00.000-07:00

Viikko aloitettiin taas Konalassa HAU-open möllikisalla. Rata oli tosi mukava, juuri mölleille sopiva. Siinä oli epävarmalle, opettelevalle koiralle mielenkiintoisia kiemuroita, mutta myös loppusuora, jolla sai posotella.
Metkalle tuli muutama kielto putkilla ja loppusuoralla yllätyin sen lennokkaasta pituusesteen ylityksestä, jota jäin ihastelemaan liian pitkäksi aikaa enkä katsonut juostessani eteen vaan törmäsin viimeisen hyppyesteen siivekkeeseen ”rikkoen” koko esteen. Onneksi kalliit langattoman ajanottolaitteet pysyivät pysyssä. : P

Heli teki minien mölliradan Vinhan kanssa ja sai sen pysymään lähdössä. Aan ja puomin kontaktit olivat pari kertaa kuin oppikirjasta. Kerran Vinha poistui Aalta ilman lupaa ja joutui palaamaan takaisin.
Medien radan Heli teki Martan kanssa. Alkumatkasta tuli pari kieltoa hyppyesteillä, mikä oli ymmärrettävää, kun otetaan huomioon Martan kokemattomuus ja vähäin treenimäärä. Kolmanneksi viimeinen este oli puomi, jonka alla oli putki. Sinnehän Marta ei suostunut menemään ennen kuin houkutteluun otettiin avuksi namit. Eihän se ole vielä koskaan tainnut nähdä puomin alla putkea. Kaikesta huolimatta Heli ja Marta ”sijoittuivat” kuudensiksi ja saivat yhden osakilpailupisteen. ;)

Tiistaina lähdin töistä suoraan sovittamaan pienennettävänä olleita vaatteitani ja sieltä Maunulaan kouluttamaan. Vesisade yltyi niin, että lopulta kaikki sadetakin helman alapuolella olevat vaatteeni olivat läpi märkiä. Onneksi ryhmä on mukava, joten kastuminen ei harmittanut ja kaikeksi onneksi sain Heidiltä vielä autokyydin kotiin.

Keskiviikkona olikin jo Metkan treeni-ilta ja Vinhan treenit olisivat olleet siihen perään. Pyysin Heliä lähtemään mukaamme, koska muistelin, että osa ryhmäläisistämme olisi lomalla. No siellähän olivat paikalla kaikki muut paitsi valkkari Zuli. Helin oman tunnin alkaessa tuli paikalle vain sheltti Sifu ohjaajineen, joten kaiken kaikkiaan oli hyvä, että Heli ja Vinha treenasivat ryhmämme kanssa. Jymy odotteli kentän laidalla ja tunnin loputtua päästimme kaikki pienet valkoiset kirmaamaan kentälle ja yritimme ottaa 14 viikkois kuvia Jymystä. Saa nähdä ilmestyykö niitä Helin blogiin.

Taas punkki

2009-07-05T12:07:00.000-07:00

Maanantaina osallistuimme Metkan kanssa HAU-open möllikisaan. Tokihan se teki radan kanssani, eikä virheitäkään tullut muita kuin pituuden yli kävely, josta tuli vitonen, mutta aikaa kului 71,43 sek. Heli halusi tehdä myös radan Metkan kanssa ja heille tulokseksi 0 aikaan 48,63, ihanneaika oli 50. Jostain kumman syystä Metka ei innostu agilitaamisesta kanssani samaan tapaan kuin Helin kanssa. Vielä en kuitenkaan luovuta.
Keskiviikkona teimme treeneissä agirodun open class radan, siis sen joka julkaistaan ASB-lehdessä etukäteen. Metka meni radan tosi mukavasti ja taas tuntui siltä, että kyllä tästä saattaa silti tulla vielä jotakin.
Perjantaina tapasimme Millan kaupan ulkopuolella ja onneksi Milla otti syliinsä Ruskan ja huomasi sen kainalossa valtavan, hyvinsyöneen punkin. Se oli Ruskan elämän toinen punkki. Eipä tunnu yrttipanta tänä kesänä tehoavan punkkien karkoitukseen.
Saimme talvella Merjalta Tuisku-länderiltä käyttämättä jääneitä Exspot tippoja. Laitoin ainetta Ruskan sekä Metkan niskaan. Toivottavasti ei tarvitse enää poistella punkkeja koirista.

Huomenna on taas tarkoitus kiirehtiä töiden jälkeen Metkan kanssa HAU-open kisaan ja nyt aion saada sen sellaiseen vireystilaan, että pääsemme yhdessä ihanneaikaan.

Jymyn herkkuja

2009-06-27T11:40:00.000-07:00

Maanantaina kävimme Herttoniemessä Sopulitiellä rokotuttamassa Metkan ja Jymyn. Menimme bussilla, mutta takaisin kävelimme, sillä matkahan oli tuskin paria kilometriä ja reitti on mitä mukavinta ulkoilumaastoa. Olisi mukavaa käydä säännöllisesti henkilökohtaisesti tutulla eläinlääkärillä, mutta täytyy myöntää, että viiden minuutin bussimatka / parin kilometrin kävely voittaa lähes tunnin matkustelun parilla bussilla Tapiolaan.

Heli pohtii saako Jymy riittävästi syödäkseen, kun on siirrytty kolmeen ruokailukertaan päivässä. Jymy taitaa vain olla sitä mieltä, että ateriat voisivat koostua muustakin kuin koiranruoasta. :)

Keskiviikkona palasimme Metkan ja Jymyn kanssa Maunulasta treeneistä ensin bussilla 550 Viikin Prismalle ja siitä 68:lla kotiin. Jymy oli tullut Maunulaan Helin ja Vinhan kanssa samaa reittiä. Odottaessamme 68:aa Jymy löysi pysäkin takaa pensaista jotakin suuhunsa. Pyysin sitä irrottamaan aarteensa, mutta eihän se päästänyt irti ennen kuin tartuin sen aarteeseen ja huomasin sen olevan jonkun koiran pökäle. Voitte arvata miltä käteni näytti ja tuoksui. Onneksi mukana oli vielä tilkka vettä, jolla sain edes värin pois kädestäni ennen seuraavan bussin tuloa.

Torstaina kävimme Helin ja koirien kanssa yhdessä kaupassa ja ehdotin, että kulkisimme takaisin kotiin kalliometsikön kautta, joka on aivan Lahdentien vieressä. Heti alkupöpeliköistä Jymy nappasi jotakin suuhunsa. Luulimme, että se oli keppi. Se jokin pieneni ja pieneni kunnes Heli kumartui ja huomasi, että siinä oli karvoja. Se oli todennäköisesti oravan raato, sillä myyrän tai hiiren raadoksi se oli alkujaan liian pitkä. Onneksi Jymy oli syönyt matolääkekuurin juuri ennen rokotusta, joten tuskin se oravanraadon syönnistä sairastuu.

Alkoiko kesä?

2009-06-23T08:30:00.000-07:00

Sunnuntaina paistoi vihdoin aurinko ja menimme Helin sekä koirien kanssa Viikin pelloille päiväkahville. Osa ruohikosta oli keretty ajaa lyhyeksi, osa oli jäänyt ajamatta ja ruohon/heinän haravointi oli tekemättä. Ehkä työpäivä oli loppunut torstaina kesken. Koirien oli mukavaa juoksennella välillä korkeassa ruohikossa ja välillä niitetyn ruohon päällä.
Vinha löysi jostakin lahoamassa olevan puun karahkan. Jymy lähti hiipimään hiljaa kohti Vinhaa. Hiukan pelotti, mitä tulee tapahtumaan, kun Jymy tarttuu karahkaan. Se sai kuitenkin ottaa irronneen osan Vinhan sanomatta mitään.
Yritimme ottaa "edustavan" kuvan koko nelikosta, mutta se on vielä aika haastavaa. Kun Jymylle antoi kovettuneen namipalan suuhun, se pysyi sentään hetken paikallaan jäystäen namia.
Turun matkalla oli Sarin kanssa puhetta, että vanhoja Vauhti-Vinhan kotisivuja pitäisi päivittää sen verran, että sinne lisättäisiin uudet yhteystietomme ja kerrottaisiin, ettei sivuja enää päivitetä, mutta blogeista voi lukea kuulumisiamme. Sari lupasi hoitaa homman pienen pientä korvausta vastaan ja se on nyt tehty.
Yhteystietosivulle halusin kuvan nykyisestä asuintalostamme ja istutin Metkan ja Ruskan talojemme edessä olevalle rakentamattomalle tontille.
Ruskan pään takana näkyy kotitalomme, jonka pohjakerroksessa asumme. Asunnon edessä on muurilla kevyenliikenteen väylästä rajattu piha. Asuntoon kuulu kaksiosainen lasitettu parveke ja talomme saunaosasto on kattokerroksessa. Sieltä on hieno näköala Kyläsaarenlahden yli Helsingin keskustaan.

Juhannuspuuhia

2009-06-20T12:32:00.000-07:00

Keskiviikona oli taas minun ja Metkan agilitytreenit ja heti perään Helin ja Vinhan treenit. Jymy matkusti Helin ja Vinhan kanssa Maunulan kentälle ja meidän kanssamme sitten kahdella bussilla kotiin. Päivittelin koneelle tiistain työporukkatapaamisen kuvia ja huomasin yht´äkkiä Jymyn olevan selkäni takana työhuoneen sohvalla. Ihmetelin ensin, miten se on siihen päässyt .....

... kunnes se poistui sohvalta ja kiipesi toisesta päädystä takaisin irrotettua päätytyynyä pitkin. :) Näppärä poika. Nyt ei Metka enää päässyt Jymyä pakoon sohvalle.

Perjantaina lähdin pentuvahdiksi Turkuun / Tuorlaan Sarin sekä Taarnan ja Telkän kyydissä, kun Heli lähti sinne Vinhan kanssa kisaamaan. Autossa olivat myös Jade ja espanjanvesikoiransa Bono sekä Dino. Tunnelma oli mukavan tiivis, mutta siihenhän näillä reissuilla on totuttu. Heli ja Vinha tekivät hyppärillä 0:n, mutta agiradalla tuloksena oli 5, koska Heliltä unohtui hetkeksi ohjaus ennen keppejä.

Jymy oli hyvin tomera koko päivän ja kiinnostunut muista koirista sekä ihmisistä. Se sai leikkiä useampaan kartaan 2 viikkoa vanhemman Jussi russelin kanssa, joka oli sitä hieman pienempi. ;)

Tänään aamulla kävin pesutuvassa pesemässä olohuoneen maton. Siinä oli turhan monet pisut, ripulikakat ja oksennukset. Mukavaa Juhannuspuuhaa siis.

Onneksi Heli soitti ja pyysi mukaan Maunulaan Millan, Annan ja Martan sekä Jymyn, Metkan ja Ruskan kanssa. Vanhemmat koirat saivat tehdä hiukan agilityä ja Jymy juoksi muutaman kerran upo uuden putken läpi.

Nyt illan Jymy on Millalla hoidossa ja Vinha on täällä meillä. En jotenkin jaksanut levitellä papereita lattialle vaikka mattokin olisi ollut valmiiksi pois.

Lomaviikko Jymyn hoitajana

2009-06-11T09:59:00.000-07:00

Sain pienellä varoitusajalla mahdollisuuden pitää viikon lomaa, jotta voin käydä ruokkimassa ja ulkoiluttamassa Jymyä keskellä päivää. Viikolle tuli sovittua muutakin ohjelmaa mm. tammikuussa Krabilla teetetyn puvun sovitus pienennystä varten. Jostakin se 15 kg on lähtenyt. :)Ilmat eivät ole oikein suosineet lomaviikkoa, mutta tänään sentään aurinko näyttäytyi, kun Jymy oli iltahoidossa Helin käydessä Vinhan kanssa fyssarilla.Jymy ja Metka vaikuttavat leikin tuoksinassa melkein saman kokoisilta, olihan Jymy eilen 10 viikon ikäisenä jo 23,5 cm:n korkuinen ja painoi 3400 g. Metkan korkeudeksi on taidettu mitata 25,5 cm ja painoa on 5500 g.
Leikeissä Metka antaa välillä Jymyn olla niskan päällä vaikka se muuten tuntuu nauttivan tilanteesta, että vihdoinkin on joku koira kooltaan sitä pienempi ja hierarkiassa sen alapuolella.

Ruska seurailee tilannetta useimmiten kauempaa päänsä pois kääntäen, mutta kyllä sekin on muutaman kerran antautunut leikkiin Jymyn kanssa.

Jymy saapui

2009-06-01T12:38:00.000-07:00

Viime viikon lähestyessä loppuaan Heli kertoi Annan sairastuneen ja näytti uhkaavasti siltä, ettei hän jaksaisi lähteä kuskiksi hakemaan Jymyä Kokemäeltä. Niinpä soitin Pekalle ja kysyin olisiko autonsa käytettävissä perjantai iltana, jos saan ylipuhuttua Joonaksen tai Pietarin kuskiksi. Niinpä lähdimme Pietarin kyydissä perjantaina klo 16 viikonloppuruuhkassa ajamaan kohti Poria/Kokemäkeä. Perillä meitä vastaan juoksi kymmenen koiran lauma (Pilkku, Necku, Ammi, yksi Cucun pentu ja kuusi Neckun pentua) joista 1.4. syntynyt "pallopää" tuntui heti olevan Jymy, kuten olimme jo kuvista aavistelleet.

Matka kotiin sujui mukavasti Jymyn nukkuessa suurimman osan aikaa Vinhan kassissa.

Lauantaina Jymy tuli pienelle pihallemme tapaamaan vuorotellen Vinhaa, Metkaa ja Ruskaa. Kaikki ottivat sen vastaan oikein mukavasti. Heli lähti iltapäivällä käymään kaverinsa valmistujaisissa enkä pannut ollenkaan pahaksi, että Vinha ja Jymy jäivät meille.

Sunnuntaina jatkui helle ja Heli tuli koirineen taas pihallemme. Grillasimme ja ihailimme Jymyä, joka lepäsi pihalla puutarhakalusteiden varjossa.

Koitin saada kuvaan kaikki 4 koiraa kerralla, mutta se oli mahdotonta. Varsinkin Ruska halusi makoilla omassa rauhassaan tai ainakin katsella muualle. ;)

Eipä Jymyäkän saanut pysymään vielä samassa kuvassa.

Mummi 85 v.

2009-05-23T07:55:00.000-07:00

Leikin aamupäivällä kunnon tytärtä ja tein pienen voileipäkakun synttärilahjaksi 85 vuotta tänään täyttävälle äidilleni. Käväisin hänen luonaan Vallilassa. Hän ei halunnut pitää mitään juhlia naapureilleen ja niinpä joimme kahvit kahdestaan. Ehkä juhlimme myöhemmin tyttöjen kanssa esim. Jymyn kotiutumisen tai nimijuhlan merkeissä. Eikös koirillekin kuulu pitää nimijuhlat? :)

Kännykkäkuvat äidistäni ja kakusta.
Unohtui tuossa aikaisemmin mainita, että Ruskalla oli tiistaina elämänsä ensimmäinen punkki keskellä päälakea. Huomasin sen jo lenkillä Viikinojan varressa. En saanut sitä ulkona pyyhkäisemällä enää irtoamaan ja niinpä jouduin kotona käyttämään punkkipihtejä ensimmäistä kertaa. Punkki irtosi helposti ja oli hyvissä voimissa eli käveli kämmenelläni kunnes litistin sen talouspaperilla ja vedin wc-pöntöstä alas.

Kolmen koiran huoltajana

2009-05-21T08:02:00.000-07:00

Vinha on ollut meillä jo reilun Viikon Helin ollessa matkalla Thaimaassa Millan ja Annan sekä Annan sisko Sinin ja näiden kahden Käpylästä kotoisin olevan kaverin kanssa. Elämä sujuu mukavasti, sillä totuimmehan kolmen koiran laumaan parin vuoden ajan ennen Helin ja Vinhan muuttoa omaan kotiinsa. Toki olen edelleen sitä mieltä, että kaksi on sopiva koiramäärä, kolme on likaa. Kun kädessä on 3 remmiä sotkussa ja jo kaksi täysinäistä kakkapussia ja keräät kolmatta ja ohitse menee omat koirat haukkuun provosoiva vieras koira, niin ei tunnu mukavalta.
Minulla on keskiviikkoisin Metkan agilitytreenit klo 17.30 - 18.30. Sinne ehtiminen vaatii, töistä lähtöä jo heti puoli neljän jälkeen ja aikaa jää kotona koirien ulkoiluttamiseen vaatteiden vaihtoon ja syömiseen vajaa puoli tuntia. Mietityttää, että onkohan tämä kiirehtiminen jonkin arvoista, koska agility ei selvästi ole Metkan ykkösjuttu.
Nyt parina keskiviikkona olen jäänyt Vinhan kanssa treenaamaan klo 18.30 - 20.00 ja sillä tunnilla on ollut mukavaa. Vinha toki koettelee minua, mutta olen saanut sen pysymään lähdössä ja taipumaan oikeille esteille. Tuntui hyvältä pystyä juoksemaan Vinhan edellä ja jopa ryhmäläiset ja kouluttaja sanoivat treenin menneen hyvin. Painon pudotus on selvästi tuonut keveyttä myös juoksuaskeleeseen, saldo nyt 13,8 kg. Tavoitteeseen on enää muutama sata grammaa. :)

Kouvolassa kisaamassa 3.5.2009

2009-05-04T10:56:00.001-07:00

Kahden vuoden tauon jälkeen osallistuin viralliseen agilitykisaan, nyt Vinhan kanssa. Edellisen kerran kisasin 1.5.2007 Ruskan kanssa.

Oli tosi mukavaa matkustaa Sarin kanssa Kouvolaan ja kokea siellä kisafiilis vaikka Vinhan perässä oli hiukan vaikeaa pysyä. Se ei suinkaan johtunut siitä, että Vinha olisi niin tavattoman nopea, vaan siitä, että en saa sitä pysymään lähdössä sekuntiakaan sen jälkeen kun kaulapanta on poistettu. Vaatisi hiukan harjoittelua ohjata koiraa, joka on koko ajan pari estettä itseä edellä eikä kuitenkaan hallitse takaaleikkauksia kanssani.

Ensimmäisen radan oli suunnitellut Sami Kopra ja arvostelun suoritti Leena Rantamäki-Lahtinen. Kuvittelin, että medien lopetettua rakennettaisiin uusi rata enkä ollut laisinkaan katsonut radan kiemuroita. Yht´äkkiä alkoi rataantutustuminen ja siinä vaiheessa näin vain estenumerot 1, 2, 3. Eipä ole tainnut tapahtua koskaan aikaisemmin, etten olisi todellakaan tiennyt yhtään radan kulkua ennen rataantutustumista. Katsoin ensin esteiden sijoittelun ja rupesin sitten suunnittelemaan juoksulinjojani niin, että selviäisin radasta takaaleikkauksilla ja kaukaisella ohjauksella. Onneksi rata oli sen verran selkeä, että opin suorittamaan sen mainiosti mielikuvissani .

Ensimmäiset 4 estettä menivät hienosti, mutta sitten Vinha irtosi kepeille eikä kiertynyt hypylle 5. kuten olisi pitänyt. Sain sen takaisin kepeiltä ja tein pyörähdyksen suunnitelmieni mukaan. Kiiruhdin hiukan kepeillä ja sain Vinhan kääntymään putkeen, mutta putken jälkeen se ampaisi eteeni niin nopeasti, että ohitti ensin hypyn 8, jonka jälkeen kaikki sujui suunnitelmien mukaan puomilta poistumiseen asti. Hyppy 13 olisi pitänyt kiertää, mutta Vinhapa meni suoraan yli. Sieltä jatkoimme putken kautta muurille, jota ennen tuli taas pyörähdys, mutta loppu olikin pelkkää jolkottelua Vinhan perässä. Piirroksessa on oma juoksulinjani merkitty pisteillä ja koiran linja on suoraa viivaa.

Toisen radan olikin jo suunnitellut Leena R-L. Taas Vinha säntäsi heti liikkeelle remmin irroitettuani ja pyörähti ennen ensimmäistä aitaa. Rimakin putosi lähtiessämme kilpajuoksuun. Pituuden jälkeen oli tarkoitus mennä A:lle, mutta Vinha valitsi vasemmalla puolella olleen putken. Putken suunta siis poikkesi alkuperäisestä piirroksesta. Pyysin Vinhan takaisin ja A:an ylitettyään se ohitti numerona 4. olleen muurin eli kiersi vain hypyn 5. hypäten sen oikeasta suunnasta. Jatkoimme suoraan putken ja hypyn 7. kautta keinulle 8., jolta se hyppäsi pois ennen puolta väliä ja teki siinä vielä toisenkin kiellon. Kepeille ja putkelle 11. viennit onnistuivat täydellisesti, mutta hypyllä 12. tuli taas kierto ja ylitys väärältä puolelta. Loppu rata menkin hienosti ja tuntui mukavalta harrastaa agilityä. Viimeisenä oli Leena R-L:n hyppyrata. Lähdin liikkeelle Helin ohjeen mukaan eli pidin kiinni Vinhaa niskanahasta. Juttelin sille kuten Sari teki aikoinaan Ufolle eli kerroin ensimmäiset 3 estettä. Vinha ampaisi liikkeele, mutta pussin jälkeen se jo jäi hiukan kyselemään, että mihin nyt. Sain Vinhan hienosti palaamaan murin 4. ja hypyn 5. välistä ja ylittämään hypyn, mutta putken 6. edessä tuli kielto, ajauduin itse liian lähelle putken suuta. Hypyn 7. kautta Vinha ampaisi keppien toiseen väliin ja putken jälkeen tuli taas kielto hypyllä 10. Loppusuoralla onnistui okseri ilman rimojen kolistelua, mutta hypyllä 15. piti taas pyörähtää ja hypyllä 16. tuli vielä kielto, kun yritin takaaleikata.

Kun saisin Vinhan kunnioittamaan itseäni ja pysymään lähdöissä ja oppisin tekemään sen kanssa takaaleikkauksia niin meillähän voisi olla vielä tulevaisuus edessä. :) Onneksi saamme treenata ainakin muutaman kerran Helin lähtiessä ensi viikolla matkalle.

Vinhan kanssa kisaamassa

2009-04-26T11:28:00.000-07:00

Talvikauden viimeinen agilitytreeni vietettiin katsellen videoita, joita oli kuvattu kauden alussa ja lopussa. Hauskaa riitti.
Torstaina kävimme Hakunilassa epävirallisissa kisoissa. Menin Vinhan kanssa mölliradan kahteen kertaan. Se varasti törkeästi lähdössä molemmilla kerroilla. Jäin heti alussa pahasti jälkeen ja seurauksena oli ensimmäisellä radalla HYL = 10 pistettä, koska Vinha valitsi väärän suunnan ja esteen. Toisella kerralla tuli vain kielto. Muuten radat menivät oikein mukavasti noin 34 sekunnin aikaan ja tuntui mukavalta juosta Vinhan perässä ja pieniä hetkiä jopa sen edellä. ;)
Heli juoksi Metkan kanssa. Metkan vauhti oli reipas ja siinä innossa jäi muutama este suorittamatta, joten Metka oli ainoa koira koko kisassa, joka ei saanut tulosta. Sen aika oli 47,34 ja siihen sisältyi muutama kunniakierros ja muutaman esteen ohitus.

Viikonloppu sujui normaalien ihmisten kotiaskareiden parissa ja siinä ohessa ompelin vanhasta pöytäliinasta häkin päällisen, jonka koristelin kolmestatoista agility- ja russeliaiheisesta T-paidasta leikatuilla kuvilla. En ole raaskinut heittää agilityn MM-kisaturistimatkoilta ostettuja T-paitoja pois. Olen suunnitellut häkinpäällisen ompelemista jo pidempään ja nyt se tuli tehtyä.

Pääsiäiskisat ovat ohi :)

2009-04-17T12:23:00.000-07:00

Viikko sitten oli oma osuuteni ensimmäistä kertaa vastuun kantajana ATD:n pääsiäiskisoista ohi. Päivälle oli alkujaan ilmoittautunut kisaajia 630:een starttiin ja työntekijöitäkin oli yli 30. Päivä aloitettiin Purinalla aamulla ennen seitsemää ja päätettiin illalla lähempänä yhtätoista, joten kisa-aikataulun ja työskentelyaikataulun väsääminen oli haasteellista. Onneksi meillä on suuri joukko kokenutta kisatyöväkeä, joten kisat onnistuivat entiseen tapaan mielestäni erinomaisesti. Lauantain kisapäivästä oli jo vastuussa Katri ja sain osallistua siihen tuttuun tapaan "vain" työntekijänä.
Painonvartijalle kisapäivät olivat aikamoinen kiusaus, sillä buffettipöytä notkui, kuten tavallista, herkkujen painosta. Vappu oli loihtinut kisatyöntekijöille maittavaa ruokaa itse leivottuine sämpylöineen ja kahvin kanssa oli yleisölle tarjolla mitä kerkullisempia pullia, mokkapaloja, piirakoita jne. Pitihän herkkuja hiukan maistaa. Onneksi koko päivien työskentely hallissa ulkolämpötilassa oli sen verran raskasta, että herkuttelusta huolimatta viikon saldo oli - 600 g ja nyt on paino pudonnut jo hiukan yli 10 kg helmikuun alusta Thaimaan matkan jälkeisistä lukemista.
Sunnuntaina lähdimme Helin, Millan ja Annan kanssa katsomaan Jymyä, Helin uutta koiraa. Se on iältään nyt joko 4 viikkoa tai lähes 2 viikkoa. Vielä ei ole lopullisesti päätetty kummasta pentueesta Heli saa uuden koiransa. Suloisia olivat toki kaikki pennut.

Metka 3 vuotta 27.3.2009

2009-03-29T07:37:00.000-07:00

Pääsiäiskisojen järjestelyt etenevät. Ilmoittautumisia kisatyöntekijöiksi on tullut mukavasti eikä pahaa stressia asiasta ole vielä tullut. Toivottavasti ei tulekaan.

Joskus mietin, että aloittaisin kisaamisen Metkan kanssa pääsiäisenä, mutta se ei ole vielä valmis kisaamaan. Se käyttäytyy treeneissä oudosti. Se tekee kyllä harjoitukset kanssani, mutta Helin kanssa sen into on aivan toista luokkaa. Olisikohan kyse siitä, että minä olen Metkalle itsestäänselvyys. Olen läsnä sen arjessa jatkuvasti eikä huomion saamiseen minulta tarvitse tehdä mitään. Heliä Metka näkee satunnaisesti lenkeillä ja sitten agilitytreeneissä. Jos Heli joskus ohjaa sitä harjoituksissa, niin Metka tekee kaikkensa ollakseen Helille mieliksi.

Perjantaina Metka ja sisaruksensa täyttivät jo 3 vuotta. Vinha oli meillä iltahoidossa ja tein koirille synttärikakut. Pohjalle tummaa vuokaleipää, päälle juustoa ja 3 frolic nappulaa kullekin ja reunoille Nutro´s nappuloita. Hyvin maistui . Ilpo myöhästyi hiukan kännykkäkuvien otossa, mutta tässä tunnelmia.

Retki Kivikkoon

2009-03-22T05:43:00.000-07:00

Kävimme Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyllä Kivikon kukkuloilla hakemassa Millalle koivun- ja pajunoksia. Koirat saivat juoksennella valkoisilla hangilla ja kaivella myyränpesiä hankien alta. Kuvia tuli napsittua 99. Onneksi elämme digikuva-aikaa. :)

Unohtui eilen mainita, että kävimme tiistaina 17.3. Tapiolassa tutustumassa Lauran uuteen vastaanottotilaan. Sinne oli järjestetty russeleiden rokotus-, silmä- ja polvitarkastustilaisuus. Meidän koiramme saivat rokotukset ja kaikkien silmät tutkittiin. Olin jo hiukan varautunut siihen, että Ruskalta saatetaan löytää silmistä jotakin sinne kuulumatonta ja niinpä vasemmassa silmässä onkin kaihi, HC. Se ei kuulemma ole vanhuusiän kaihi vaan on ollut siellä jo jonkin aikaa. Ruska kävi tarkastuksessa edellisen kerran elokuussa 2007, mutta silloinen tarkastuksen tekijä ei nopeassa tarkastuksessaan huomannut mitään erikoista. Tämä kaihi ei kuulemma kovastikaan tule haittamaan Ruskan elämää, toivotaan niin.

Metkan matkustelua

2009-03-21T15:15:00.000-07:00

Käytiin iltapäivällä työkaverin luona Espoossa tutustumassa vajaan 3 kk:n ikäiseen keskikokoiseen villakoira Zorroon. Metka hiukan opetti pojulle, ettei tyttöjä tulla haistelemaan aivan vapaasti, mutta sitten annoimme koirille varomattomasti nameilla täytetyt "kongi" lelut ja Zorron tullessa Metkan luo taisi se napata Zorroa jalasta. Zorro kiljahti ja rupesi ontumaan. Tutkittaessa se ei onneksi aristanut jalkaa, mutta jotakin siihen sattui, koska pientä ontumista jatkui. Minä taisin pelästyä yhtä paljon kuin Zorro ja Metkakin.
Muuten vierailu sujui mukavasti. Leenan loihtimat piirakka ja kakku olivat erinomaisia ja saimmepa jopa kotiinkuljetuksen Metkan kanssa.

Aamupäivällä kävin koirien kanssa kävelyllä Viikin ojan partaalla. Kevätilma oli parhaimmillaan.
Viikko sitten kävivät Heli ja Metka Annan ja Martan kanssa Tampereella näyttelyssä. Marta sai tuliaiseksi ERI:n ja tässä Helin tulkinta Metkan arvostelusta:
Tuomarina Javier Sanchez Espanjasta. Metkan arvostelu (hyvin vapaasti käännettynä): Lyhyet jalat. Suora edestä. Selkälinjan pitäisi olla parempi. Erittäin kiva tempperamentti ja asenne. Paras osa on pää. Vähän ahdas takaa. Hyvä liikkuja, mutta pitäisi olla enemmän tasapainossa. AVO EH ...... tällainenhan se Metka on ;)

Talvi jatkuu

2009-03-07T08:38:00.000-08:00

Lumi on edelleen maassa ja pakkasta on aamuin ja illoin, päivällä aurinko saattaa nostaa lämpötilan hieman plussan puolelle.
Viime sunnuntaina sulatimme ja söimme kaupasta rapuaikaan ostetut ulkomaalaiset ravut. Hyvin ne maistuivat edelleen paahtoleivän päällä. Milla tyytyi yhteen rapuun, mutta Helille maistui enemmänkin.

Minun piti rajoittaa syömistä uuden harrastukseni (Painonvartjat) vuoksi. :)

Metka ja Heli harjoittelivat maanantaina esiintymistä, sillä heillä on edessä näyttelykäynti Tampereelle Annan ja vesikoira Martan kanssa ensi viikonloppuna. Metka onkin nyt tosi edustavan näköinen Marjon nyppimisen seurauksena, kun karvat eivät enää sojota joka suuntaan.

Torstaina 5.3.2009 sain Pekalta surullisen sähköpostiviestin. Tuisku-länderi ei ollut aamulla jaksanut nousta jaloilleen ja Pekka ja Merja veivät sen Yliopiston eläinsairaalaan, jossa todettiin, että sillä oli halvaus, joka kenties olisi voinut olla parannettavissa leikkauksella ja fysioterapialla, jos kyseessä olisi nuorempi koira. Tuiskuhan oli jo 13,5 vuotias ja se oli kuuroutunut talven aikana. Sillä todettiin myös silmissä kaihia ja sydämessäkin kuului sivuääniä. Niinpä Tuisku nukutettiin ikiuneen. On raskasta luopua pitkäaikaisesta ystävästä, mutta onneksi kaikki tapahtui näin nopeasti eikä Tuisku joutunut elämään pitkää aikaa huonokuntoisena.

Vierailuja

2009-03-07T07:45:00.000-08:00

Heli kävi tapaamassa Pabloa pitkästä aikaa. Allergiat vaivaavat sitä melkeinpä pahemmin, kuin kisauran aikana ja valitettavasti vaivana on myös vanhuusiän kaihi. Muuten Pablo oli oma iloinen itsensä.

Marjo kävi hiihtolomallaan Elmon kanssa Helillä nyppimässä Metkan. Tällainen "turjake" Metka oli kun aloitettiin.

Nyppimistä tosiaan riitti, eikä Metka välttämättä pitänyt tästä puuhasta.

Karvakasa lattalla kasvoi...

... ja Metka taisi olla puuhan jälkeen vähän hengästynyt. Lopuksi vielä kuva Vinha äidistä kahden lapsensa kanssa.

Elmon mielestä kuvaaminen ja Vinhan vieressä makaaminen olisi jo saanut päättyä.

Vartiointi pitää

2009-02-28T12:51:00.000-08:00

Aika kuluu käsittämättömän nopeasti ja loman loppumisesta on jo 4 viikkoa. Lomallahan tuli syötyä kaikenlaisia herkkuja ja terveellisestikin, mutta ehdottomasti liikaa. Loman jälkeen vaaka näytti niin hirveitä lukemia, ettei ole näyttänyt kuin juuri ennen Helin syntymistä. Päätin, että nyt on asialle tehtävä jotakin.
Kun palasin maanantaina 2.2. töihin, huomasin sähköpostiviesteistä, että ensimmäisenä lomapäivänäni perjantaina 16.1. oli tullut viesti, jossa työnantaja tarjosi meille helsinkiläisille mahdollisuutta liittyä Painonvartijoihin. Työnantaja maksaisi puolet kolmen kuukauden jaksosta ja ryhmä kokoontuisi auditoriossamme torstaisin klo 8-9. Kysyin heti pääsisinkö vielä mukaan vaikka ryhmä oli kerennyt jo kokoontua kaksi kertaa. Niinpä liityin noin 30:n kollegan ryhmään.
Nyt on vartiointia kestänyt 4 viikkoa ja kiloja on lähtenyt hiukan yli 4. Suurin syy painon pudotukseen on ollut se, että olen ruvennut syömään säännöllisesti: aamulla puuroa, töissä lounaaksi jotakin kevyttä keittoa ja pari leipää kevyt juuston kera, välipaloiksi hedelmiä ja juureksia, kotona kohtuullinen annos vähäkalorista kotiruokaa ja salattia sekä iltateen kanssa vain pari pientä voileipää vihannesten kera. Olen kirjannut ylös kaiken syömiseni ja laskenut pisteitä. Liikuntaa en toistaiseksi ole lisännyt muuten kuin kävelemällä Rautatieasemalta töihin Kamppiin sauvojen kanssa. Muuten olen talvella kulkenut bussi-metro yhdistelmällä Kamppiin asti. Koirien kanssa tulee liikuttua tavalliseen tapaan joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Tänään olin ensimmäistä kertaa vartioinnin aikana ravintolassa syömässä Millan ja Helin kanssa. Kävimme Itäkeskuksessa ostoksilla ja pistäydyimme siellä pizzalla. Pisteitä taisi tulla enemmän kuin yhden päivän tarpeiksi, mutta en ollut aamulla syönyt teen kanssa kuin pari leipää Becelin ja vihannesten kera ja iltapäivä sekä ilta on mennyt pelkillä marjoilla ja hedelmillä. Nehän ovat pistearvoltaan 0. Kohta painankin pään tyynyyn ja uneksin huomisesta ruoasta. :)

Millan synttärit

2009-02-22T10:29:00.000-08:00

Milla ei suostunut järjestämään 30-vuotissynttärijuhlaa äidilleni eli mummille voileipäkakkuineen, mutta pääsimme sentään Ruskan ja Metkan sekä Helin ja Vinhan kanssa päiväkahveille, kun vein mukana Viennetta jäätelökakun. 29 vuotta sitten hankitun Happy Birthday pöytäliinan Milla sentään pyysi lainaksi.
Liitän tähän paperikuvista digikameralla kuvatut otokset 29 vuoden takaa. Vasen kuva on otettu 22.1.80, kun olin ostanut Marimekon tarjouksesta Tunturikadulta pöytäliinakankaan. Oikea kuva on sitten Millan 1-vuotis synttäreiltä, jossa Milla sylissäni ja Pekka istuu vieressä.

Tämän päivän juhlayleisöä Millan sängyllä, Ruska, Metka ja Vinha.
Kahvin jälkeen käväisimme kaupassa ja otin matkan varrelta mukaan myös hiihtolomavieraamme. Helin kädessä Vinha ja Metka, Millalla Ruska, Minttu ja Pipsa.

Minttu ja Pipsa kylässä

2009-02-15T08:02:00.000-08:00

Loma Thaimaan Krabilla ja Koh Lantan saarilla onnistui erinomaisesti. Varsinkin Lanta ihastutti. Matkalla tuli pidettyä päiväkirjaa ja otetta kuvia, joita voi kurkata Metkaamatkustelua blogissa.

Pari viikkoa kotona pikku pakkasessa ja ohuen lumikerroksen peittäessä maan ovat sujuneet tavalliseen tapaan.

Keskiviikkona meille tuli hoitoon Minttu, Vinhan tytär sen ensimmäisestä pentueesta ja Pipsa saman perheen toinen koira, joka on myös Pandan tyttären tytär, kuten Minttu ja Metkakin. Pipsa ja Metka ovat sukua myös isän kautta, sillä Mintun isä Balou on Metkan Bobo-isän isä. Tarkoitus oli ensin, että vain Ruska siirtyisi Helin ja Vinhan luo Mintun ja Pipsan hiihtoloman ajaksi. Ensimmäisenä iltana kävi selväksi, että Metka ja Pipsa, jotka molemmat ovat vajaat 3-vuotiaita , eivät kovin helposti viihdy samassa osoitteessa. Heli haki Metkankin luokseen.

Minttu ja Pipsa tuntuivat viihtyvän meillä aivan mainiosti. Ne istuivat illalla sylissäni telkkaria katsoessani ja viettivät työpäivät pikkuhuoneen sohvan selkänojalla tarkkaillen ikkunasta ohi kulkevia ihmisiä ja koiria.

Ruska, Metka ja Vinha olivat perjantain Millan luona hoidossa. Illalla olimme Millan kanssa yhteisellä iltakävelyllä kaikkien viiden koiran kanssa ja huomasimme, että Ruska tuli hyvin toimeen Mintu ja ja Pipsan kanssa. Niinpä Ruska tuli takaisin kotiin.

Lauantaina illalla teimme Helin ja kaikkien koirien kanssa pitkän lenkin, eikä ulkona tunnu olevan ongelmaa koirien kesken.

Tänään olin Helin seurana lenkillä sauvakävellen Helin hölkätessä. Ilma oli ihastuttava, lunta maassa sentti - pari, pakkasta viitisen astetta, aurinko paistoi ja vajaassa tunnissa taivalsimme lähes 6 km. Tarkat tiedot Heli sai uudesta sykemittari - juoksutietokoneestaan. :)

Loma lähestyy

2009-01-13T09:16:00.000-08:00

Kiirettä on pitänyt niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Maanantaina kävimme entisten kollegoiden kanssa syömässä ravintola Virgin Oilissa. Sieltä tuli napattua muutama kuva.

Loppiaisena palaveerasimme Katrin kanssa ja aiheena oli ATD:n pääsiäiskisat. Monenlaista etukäteishommaa pitänee tehdä ennen kuin pääsemme varsinaiseen kisojen järjestämiseen ja työvoiman värväämiseen. Onneksi meillä on kahdet kisat peräkkäin ja voimme yhdessä hoitaa asioita.

Keskiviikkona oli Metkalla treenit joulutauon jälkeen. Sen kanssa saa olla hyvin tarkkana, että vire pysyy koko treenien ajan, mutta edistystä onneksi tapahtuu.

Viikonloppuna piti leikkiä kunnon tytärtä ja käväisin äitini luona ennen menoa kaupungille shoppailemaan ja aikaa kului myös tehokkaasi koneen ääressä erilaisiin kisajärjestelyihin ja kotona työhuoneen/koirahuoneen uudelleenjärjestelyyn. Heli palautti yhden osan Lundia-hyllyä, joka liitettiin entisiin hyllyihin työpöytätason kera. Nyt on taas paremmin tilaa säilytellä ja levitellä erilaisia papereita, joita tuntuu kerääntyvän käsittämättömät määrät.

Vähitellen olen päässyt myös käsiksi matkavaatteiden etsiskelyyn ja silittämiseen. Ehkä kaikki tarpeellinen saadaan tälläkin kertaa pakattua mukaan.

Tänään oli Vinha illalla hoidossa Helin käytyä kampaajalla ja juoksemassa. Koirat istuskelevat selkäni takana naputellessani konetta. Kun otin kameran esille, niin Ruska näytti pahoinpidellyltä, Vinha olisi ollut heti valmis suuriin seikkailuihin ja Metka jatkoi kaikessa rauhassa luiden kaluamista.

Uusi Vuosi - vähemmän kujeita

2009-01-02T12:52:00.000-08:00

Piparkakkumökin tuhoaminen on alkanut, tässä todiste, että sellainen on ollut olemassa. Näitä tehtiin muutama kymmenen ATD:n marraskisoihin.

Vuodenvaihde sujui kotona rauhallisissa merkeissä. Ruska ja Metka eivät onneksi stressaa paukuista ja ilotulitteista, mutta hoidossa ollut Vinha ei niistä pidä. Se ei suostunut enää pimeän tullen lähtemän ulko-ovesta vaan kyyhötti vaatehuoneen nurkassa. Onneksi se ei sentään läähättänyt tms. vaan tuntui nukkuvan melko rauhallisesti. Jossakin vaiheessa iltaa avasin parvekkeen oven ja sieltä lasiset liukuovet pihalle. Vinha oli ensin menossa äänekkääseen tapaansa pihalle hiirijahtiin, mutta saman tien kun se sinne pääsi taisi jossakin pamahtaa ja se säntäsi tosi noeasti takaisin vaatehuoneeseen.
Torstai iltana n. klo 18.30 oli viistosti vastapäisellä parkkipaikalla isä, äiti ja pieni poikansa lähetelemässä raketteja. Eivät Ruska ja Metka välittäneet niistä, mutta minun oli pakko mennä periaatteesta parvekkeelle ja kysyin kovaäänisesti: "Onko vielä oikea aika lähetellä raketteja?" ja "Onko teillä tullut mieleen, miten paukkarat koirat voivat reagoida noihin ääniin?" Seurue keräsi rakettinsa muovikassiin ja poistui paikalta.

Uuden vuoden uudet/vähemmät kujeet.

Sain eilen viimein kirjoitetua pienen yhteenvedon syksyn agilitykoulutusryhmäni edistymisestä yms. ja samalla etsin sähköpostiviidakosta (n. 1000 saapunutta viestiä) ryhmäläisille syksyllä lähettämäni kyselyn vastaukset, jossa kertoivat treenitoiveitaan. Lähetin vielä kaikille uudet kyset siitä, mitä mieltä olivat olleet syksyn koulutuksista. Nyt alkoi muutaman kuukauden koulutustauko ja ryhmä sai takaisin vanhan kouluttajansa.

Hallitoimikuntaa varten päivitin hallin varausvuorot ja vastailin vielä pariin hallikyselyyn ennen kuin poistun hallitoimikunnasta. Lähes pari vuota sitä puuhaa saa riittää tässä vaiheessa.

Kennelpiirin agilityjaostossa on tullut istuttua 4 vuotta, sekin saa riittää. Viime puuhinani sain hankittua ATD:stä ylitoimitsijan syyskuun piirinmestaruuskisaan.

Sain myös sovittua ensimäisen palaverin pääsiäisen agilitykisan järjestämiseksi. Olenhan itse toisen päivän ylitoimitsija.

Lähetin ATD:n taloudenhoitajalle yhteenvedon vuoden 2008 koulutuksista toimintapisteiden yms. kirjaamiseksi hyväkseni. Samalla muistutin, että ensiapukurssi, jolle olen menossa 31.1. ja 1.2. ATD:n nimissä pitäisi maksaa ja jos ei seura maksa osallistumistani, niin se voidaan maksaa toimintapisteilläni.

Luonnetestitoimitsijan kurssi tuli käytyä joulukuun alussa ja ensimmäinen testi, jossa toimin ylitoimitsijana on 2.8.2009 Paikka ja tuomarit on hankittu, mutta monenlaista muuta on vielä tekemättä.

Nyt tuntuu, ettei mitään ihmeellistä roiku tekemättömänä. Voisi ruveta vaikka kerrankin hyvissä ajoissa kokoamaan kesävaatteita ja uimavarusteita uuteen matkalaukkuun, jonka Ilpo tänään osti Sokoksen tarjouksena. 15.1.2009 on lähtö kahdeksi viikoksi snorklailemaan Krabin ja Koh Lantan vesiin Thaimaaseen.

ATD:n kinkunsulatuskisat

2008-12-28T03:39:00.000-08:00

Tapaninpäivänä oli ATD:n hallilla jäsenille epäviralliset kisat. Ruskakin sai "Helin luvalla" osallistua "möllimölli"radalle, jossa ei ollut kuin hyppyjä ja putkia. Ruskalla hyppyjen rimat olivat maassa, mutta silti se otti hyppyaskeleen aina siivekkeiden kohdalla. Kuvittelin, että Ruska tekisi ratansa melkein ilman ohjaamista, mutta eihän se niin tapahtunutkaan vaan tuloksena oli pari kieltoa, joita ei kisauran aikana useinkaan tullut.
Metka teki "möllimölli" radan virheittä, mutta aikaa kului huomattavasti enemmän kuin esim. Erjalla ja Tabella. Mölliradalla Metkaa ei huvittanut nousta Aalle.
Jukka Pätynen otti tapahtumasta mukavia kuvia http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/

Heli ja Vinha tekivät sekä mölli, että kisaavien radat virheittä ja luokkien nopemmillilla ajoilla.

Olipa taas mukavaa harrastaa agilityä kisanomaisesti.

Kaikenlaista touhua ja tohinaa

2008-12-25T08:47:00.000-08:00

Joulunalusviikko ja sitä edellinenkin hurahtivat entisten vuosien tapaan käsittämättömän nopeasti. Ma 15.12. oli hallilla maanantairyhmien yhteinen agilityilta mukavan ohjelman ja herkkujen kera. Olin siellä kouluttajan ominaisuudessa ja omat koirat makasivat kotona.
Ti 16.12. ilta kului HSKP:n agilityjaoston kokouksessa lähestyvn joulun kunniaksi hyvän ruoan ääressä. Ke 17.12. ilta meni Metkan ja Martan treeneissä. Alussa Metka kipitti aivan reippaasti ja Helikin halusi hiukan leikkiä sen kanssa ketunnahalla ja treenailla, mutta sitten joku teki vieressä kolisevaa keinua ja Metka meni aivan lukkoon. Onkohan keinun äänen aiheuttamasta pelosta koskaan mahdollista päästä eroon?
Loppuviikosta olisi jo hiukan ollut aikaa jouluvalmisteluille, mutta perjantai aamuna heräsin noin klo 4 ja olo oli niin huono, että oli pakko mennä oksentamaan. Tauti veti niin heikoksi, että lauantaikin meni harakoille.

Sunnuntaina saatiin sentään kuusi hankituksi. Ei taaskaan löydetty yli 3 metristä puuta, joka meille mahtusi, mutta ehkä ensi vuonna tai jos ostaisi riittävän korkean tekokuusen, sillä oikea aiheuttaa selvästi allergiaoireina pahaa nuhaa. Kuusenkynttilälamppusotkun selvittämiseen meni taas jokunen tovi ja mietin, miksi lamppja ei ole sidottu kauniiseen nippuun edellisenä vuonna kuusta purettaessa.
Peruutin tekstiviestillä maanantain agilityryhmäni treenit ja onneksi sen tein, sillä koko ilta meni siivoamiseen ja seuraavan illan valmisteluun. Meillä Joulu on alkanut jo pitkään (parikymmentä vuotta) aatonaattona, kun työpäivän jälkeen tulevat syömään lukioaikainen ystävättäreni ja hänen yli 30:nen poikansa sekä nykyään yksin asuva serkkuni, joka toi autollaan paikalle myös äitini. Toki myös Milla ja Heli olivat paikalla. Ilta sujui kiellettäessä mummia syöttämästä koiria ruokapöydästä, mutta taisivat ne saada tavalista enemmän ihmisten herkkuja.
Jouluaaton rutiineissa palattiin tänä vuonna taas vanhaan, kun Ilpon veli perheineen on muutanut vuoden aikana tuohon naapurustoon. Ilta aloitettiin länderi Tuiskun valtakunnassa ruokailemalla ja meille siirryttiin jälkiruoalle ja lahjojen jakoon. Kun talo hiljeni malttoivat koiratkin asettua makuulle omille aikoilleen. Niillä on ollut raskaat päivät ja illat, kun koko ajan on touhuttu jotakin ja sitä on tietysti pitänyt seurata tarkkana.
Illan pimeydessä päätimme Helin ja koirien kanssa yhdessä lähteä iltalenkille Malmin hautausmaalle. Eihän siellä koirien kanssa saisi kulkea emmekä toki menneetkään kapeille käytäville, vaan kuljimme samoilla teillä autojen kanssa. Tunnelmaa ei voi sanoa mitenkään hartaaksi sillä autoliikenne oli kuin Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan, mutta oli itse hautausmaa kauniin näköinen hautakynttilöineen ohuen lumikerroksen peittäessä maata.
Tänään eli 1. jouluäivänä kutsuin itseni ja Ruskan sekä Metkan Millalle lounaalle, jonne tulivat myös Heli ja Vinha sekä Anna ja Marta. Vein mukanani kaapista löytyneitä jouluruoan tähteitä, jotka maistuivat paljon paremmalta Millan pöydän ääressä, kuin olisivat maistuneet kotona.

Onnistuukohan blogin pitäminen?

2008-12-13T12:48:00.000-08:00

Olen jo muutaman vuoden pitänyt erilaisia valokuvablogeja, mutta kokeillaan nyt kirjoittaa muistiinpanoja arkipäivänkin tapahtumista.

Täksi päiväksi oli alkujaan tarkoitus varata pöytä ravintola Töölönrannasta, jonne sain tarjouksen: buffetateria 2 yhden hinnalla. En kuitenkaan tehnyt varausta ajoissa ja niinpä jäimme sohvanvaltaajan kanssa ilman pöytää. Varaus on nyt tehty sunnuntaille 21.12. Tänään olisi ollut pieni syykin yhteiseen ateriaan sillä 13.12.1974 sanoimme "tahdon" Fredrikinkadulla Tennispalatsin talossa silloisessa Helsingin Maistraatissa.

Mukavaa ohjelmaa oli kuitenkin tarjolla täksikin päiväksi. Pääsin Erjan ja Mimmin kyydissä Kirkkonummelle epävirallisiin agilitykisoihin Metkan kanssa. Metkan motivoinnissa agilityyn on ollut hiukan ongelmia, mutta syksyisen sterilisaatioleikkauksen jälkeen agility on alkanut kiinnostaa Metkaakin.

Tämä oli ensimmäinen epävirallinen kisa, johon osallistuimme tosimielellä. Kävimme tosin kesällä 2007 agirodussa ja HAU-openissa. Ei olisi pitänyt käydä, sillä Metka ei ollut valmis kisaamaan ja niitä traumoja on nyt paranneltu reilu vuosi. Tänään tehtiin 20 estettä ajassa 63,90. (Nopein aika oli 38,65) josta käyrässä putkessa kului melkoisen kauan ja Metka oli jo palaamassa tulosuuntaan, kunnes sain sen houkuteltua putken oikeasta päästä ulos. Yhdessä kohdassa Metka bongasi oma-aloitteisesti A:n ja oli jo irtoamassa sinne, kunnes sain sen käännettyä suoritusvuorossa olevalle putkelle. Viimeisellä aidalla Metkan kuonon pää kerkesi ylittää aidan vieressä estelinjan ja siitä tulokseksi 5. Sijoitus 7:s ja osallistujia oli 21.
Homma oli jo aivan agilityä. Hypyt olivat kuulemma tosi korkeita, joten nyt on aloitettava perushyppytreenit.