Vartiointi pitää

Aika kuluu käsittämättömän nopeasti ja loman loppumisesta on jo 4 viikkoa. Lomallahan tuli syötyä kaikenlaisia herkkuja ja terveellisestikin, mutta ehdottomasti liikaa. Loman jälkeen vaaka näytti niin hirveitä lukemia, ettei ole näyttänyt kuin juuri ennen Helin syntymistä. Päätin, että nyt on asialle tehtävä jotakin.
Kun palasin maanantaina 2.2. töihin, huomasin sähköpostiviesteistä, että ensimmäisenä lomapäivänäni perjantaina 16.1. oli tullut viesti, jossa työnantaja tarjosi meille helsinkiläisille mahdollisuutta liittyä Painonvartijoihin. Työnantaja maksaisi puolet kolmen kuukauden jaksosta ja ryhmä kokoontuisi auditoriossamme torstaisin klo 8-9. Kysyin heti pääsisinkö vielä mukaan vaikka ryhmä oli kerennyt jo kokoontua kaksi kertaa. Niinpä liityin noin 30:n kollegan ryhmään.
Nyt on vartiointia kestänyt 4 viikkoa ja kiloja on lähtenyt hiukan yli 4. Suurin syy painon pudotukseen on ollut se, että olen ruvennut syömään säännöllisesti: aamulla puuroa, töissä lounaaksi jotakin kevyttä keittoa ja pari leipää kevyt juuston kera, välipaloiksi hedelmiä ja juureksia, kotona kohtuullinen annos vähäkalorista kotiruokaa ja salattia sekä iltateen kanssa vain pari pientä voileipää vihannesten kera. Olen kirjannut ylös kaiken syömiseni ja laskenut pisteitä. Liikuntaa en toistaiseksi ole lisännyt muuten kuin kävelemällä Rautatieasemalta töihin Kamppiin sauvojen kanssa. Muuten olen talvella kulkenut bussi-metro yhdistelmällä Kamppiin asti. Koirien kanssa tulee liikuttua tavalliseen tapaan joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Tänään olin ensimmäistä kertaa vartioinnin aikana ravintolassa syömässä Millan ja Helin kanssa. Kävimme Itäkeskuksessa ostoksilla ja pistäydyimme siellä pizzalla. Pisteitä taisi tulla enemmän kuin yhden päivän tarpeiksi, mutta en ollut aamulla syönyt teen kanssa kuin pari leipää Becelin ja vihannesten kera ja iltapäivä sekä ilta on mennyt pelkillä marjoilla ja hedelmillä. Nehän ovat pistearvoltaan 0. Kohta painankin pään tyynyyn ja uneksin huomisesta ruoasta. :)

Millan synttärit

Milla ei suostunut järjestämään 30-vuotissynttärijuhlaa äidilleni eli mummille voileipäkakkuineen, mutta pääsimme sentään Ruskan ja Metkan sekä Helin ja Vinhan kanssa päiväkahveille, kun vein mukana Viennetta jäätelökakun. 29 vuotta sitten hankitun Happy Birthday pöytäliinan Milla sentään pyysi lainaksi.
Liitän tähän paperikuvista digikameralla kuvatut otokset 29 vuoden takaa. Vasen kuva on otettu 22.1.80, kun olin ostanut Marimekon tarjouksesta Tunturikadulta pöytäliinakankaan. Oikea kuva on sitten Millan 1-vuotis synttäreiltä, jossa Milla sylissäni ja Pekka istuu vieressä.

Tämän päivän juhlayleisöä Millan sängyllä, Ruska, Metka ja Vinha.
Kahvin jälkeen käväisimme kaupassa ja otin matkan varrelta mukaan myös hiihtolomavieraamme. Helin kädessä Vinha ja Metka, Millalla Ruska, Minttu ja Pipsa.

Minttu ja Pipsa kylässä

Loma Thaimaan Krabilla ja Koh Lantan saarilla onnistui erinomaisesti. Varsinkin Lanta ihastutti. Matkalla tuli pidettyä päiväkirjaa ja otetta kuvia, joita voi kurkata Metkaamatkustelua blogissa.

Pari viikkoa kotona pikku pakkasessa ja ohuen lumikerroksen peittäessä maan ovat sujuneet tavalliseen tapaan.

Keskiviikkona meille tuli hoitoon Minttu, Vinhan tytär sen ensimmäisestä pentueesta ja Pipsa saman perheen toinen koira, joka on myös Pandan tyttären tytär, kuten Minttu ja Metkakin. Pipsa ja Metka ovat sukua myös isän kautta, sillä Mintun isä Balou on Metkan Bobo-isän isä. Tarkoitus oli ensin, että vain Ruska siirtyisi Helin ja Vinhan luo Mintun ja Pipsan hiihtoloman ajaksi. Ensimmäisenä iltana kävi selväksi, että Metka ja Pipsa, jotka molemmat ovat vajaat 3-vuotiaita , eivät kovin helposti viihdy samassa osoitteessa. Heli haki Metkankin luokseen.

Minttu ja Pipsa tuntuivat viihtyvän meillä aivan mainiosti. Ne istuivat illalla sylissäni telkkaria katsoessani ja viettivät työpäivät pikkuhuoneen sohvan selkänojalla tarkkaillen ikkunasta ohi kulkevia ihmisiä ja koiria.

Ruska, Metka ja Vinha olivat perjantain Millan luona hoidossa. Illalla olimme Millan kanssa yhteisellä iltakävelyllä kaikkien viiden koiran kanssa ja huomasimme, että Ruska tuli hyvin toimeen Mintu ja ja Pipsan kanssa. Niinpä Ruska tuli takaisin kotiin.

Lauantaina illalla teimme Helin ja kaikkien koirien kanssa pitkän lenkin, eikä ulkona tunnu olevan ongelmaa koirien kesken.

Tänään olin Helin seurana lenkillä sauvakävellen Helin hölkätessä. Ilma oli ihastuttava, lunta maassa sentti - pari, pakkasta viitisen astetta, aurinko paistoi ja vajaassa tunnissa taivalsimme lähes 6 km. Tarkat tiedot Heli sai uudesta sykemittari - juoksutietokoneestaan. :)

Loma lähestyy

Kiirettä on pitänyt niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Maanantaina kävimme entisten kollegoiden kanssa syömässä ravintola Virgin Oilissa. Sieltä tuli napattua muutama kuva.

Loppiaisena palaveerasimme Katrin kanssa ja aiheena oli ATD:n pääsiäiskisat. Monenlaista etukäteishommaa pitänee tehdä ennen kuin pääsemme varsinaiseen kisojen järjestämiseen ja työvoiman värväämiseen. Onneksi meillä on kahdet kisat peräkkäin ja voimme yhdessä hoitaa asioita.

Keskiviikkona oli Metkalla treenit joulutauon jälkeen. Sen kanssa saa olla hyvin tarkkana, että vire pysyy koko treenien ajan, mutta edistystä onneksi tapahtuu.

Viikonloppuna piti leikkiä kunnon tytärtä ja käväisin äitini luona ennen menoa kaupungille shoppailemaan ja aikaa kului myös tehokkaasi koneen ääressä erilaisiin kisajärjestelyihin ja kotona työhuoneen/koirahuoneen uudelleenjärjestelyyn. Heli palautti yhden osan Lundia-hyllyä, joka liitettiin entisiin hyllyihin työpöytätason kera. Nyt on taas paremmin tilaa säilytellä ja levitellä erilaisia papereita, joita tuntuu kerääntyvän käsittämättömät määrät.

Vähitellen olen päässyt myös käsiksi matkavaatteiden etsiskelyyn ja silittämiseen. Ehkä kaikki tarpeellinen saadaan tälläkin kertaa pakattua mukaan.

Tänään oli Vinha illalla hoidossa Helin käytyä kampaajalla ja juoksemassa. Koirat istuskelevat selkäni takana naputellessani konetta. Kun otin kameran esille, niin Ruska näytti pahoinpidellyltä, Vinha olisi ollut heti valmis suuriin seikkailuihin ja Metka jatkoi kaikessa rauhassa luiden kaluamista.

Uusi Vuosi - vähemmän kujeita

Piparkakkumökin tuhoaminen on alkanut, tässä todiste, että sellainen on ollut olemassa. Näitä tehtiin muutama kymmenen ATD:n marraskisoihin.

Vuodenvaihde sujui kotona rauhallisissa merkeissä. Ruska ja Metka eivät onneksi stressaa paukuista ja ilotulitteista, mutta hoidossa ollut Vinha ei niistä pidä. Se ei suostunut enää pimeän tullen lähtemän ulko-ovesta vaan kyyhötti vaatehuoneen nurkassa. Onneksi se ei sentään läähättänyt tms. vaan tuntui nukkuvan melko rauhallisesti. Jossakin vaiheessa iltaa avasin parvekkeen oven ja sieltä lasiset liukuovet pihalle. Vinha oli ensin menossa äänekkääseen tapaansa pihalle hiirijahtiin, mutta saman tien kun se sinne pääsi taisi jossakin pamahtaa ja se säntäsi tosi noeasti takaisin vaatehuoneeseen.
Torstai iltana n. klo 18.30 oli viistosti vastapäisellä parkkipaikalla isä, äiti ja pieni poikansa lähetelemässä raketteja. Eivät Ruska ja Metka välittäneet niistä, mutta minun oli pakko mennä periaatteesta parvekkeelle ja kysyin kovaäänisesti: "Onko vielä oikea aika lähetellä raketteja?" ja "Onko teillä tullut mieleen, miten paukkarat koirat voivat reagoida noihin ääniin?" Seurue keräsi rakettinsa muovikassiin ja poistui paikalta.

Uuden vuoden uudet/vähemmät kujeet.

Sain eilen viimein kirjoitetua pienen yhteenvedon syksyn agilitykoulutusryhmäni edistymisestä yms. ja samalla etsin sähköpostiviidakosta (n. 1000 saapunutta viestiä) ryhmäläisille syksyllä lähettämäni kyselyn vastaukset, jossa kertoivat treenitoiveitaan. Lähetin vielä kaikille uudet kyset siitä, mitä mieltä olivat olleet syksyn koulutuksista. Nyt alkoi muutaman kuukauden koulutustauko ja ryhmä sai takaisin vanhan kouluttajansa.

Hallitoimikuntaa varten päivitin hallin varausvuorot ja vastailin vielä pariin hallikyselyyn ennen kuin poistun hallitoimikunnasta. Lähes pari vuota sitä puuhaa saa riittää tässä vaiheessa.

Kennelpiirin agilityjaostossa on tullut istuttua 4 vuotta, sekin saa riittää. Viime puuhinani sain hankittua ATD:stä ylitoimitsijan syyskuun piirinmestaruuskisaan.

Sain myös sovittua ensimäisen palaverin pääsiäisen agilitykisan järjestämiseksi. Olenhan itse toisen päivän ylitoimitsija.

Lähetin ATD:n taloudenhoitajalle yhteenvedon vuoden 2008 koulutuksista toimintapisteiden yms. kirjaamiseksi hyväkseni. Samalla muistutin, että ensiapukurssi, jolle olen menossa 31.1. ja 1.2. ATD:n nimissä pitäisi maksaa ja jos ei seura maksa osallistumistani, niin se voidaan maksaa toimintapisteilläni.

Luonnetestitoimitsijan kurssi tuli käytyä joulukuun alussa ja ensimmäinen testi, jossa toimin ylitoimitsijana on 2.8.2009 Paikka ja tuomarit on hankittu, mutta monenlaista muuta on vielä tekemättä.

Nyt tuntuu, ettei mitään ihmeellistä roiku tekemättömänä. Voisi ruveta vaikka kerrankin hyvissä ajoissa kokoamaan kesävaatteita ja uimavarusteita uuteen matkalaukkuun, jonka Ilpo tänään osti Sokoksen tarjouksena. 15.1.2009 on lähtö kahdeksi viikoksi snorklailemaan Krabin ja Koh Lantan vesiin Thaimaaseen.

ATD:n kinkunsulatuskisat

Tapaninpäivänä oli ATD:n hallilla jäsenille epäviralliset kisat. Ruskakin sai "Helin luvalla" osallistua "möllimölli"radalle, jossa ei ollut kuin hyppyjä ja putkia. Ruskalla hyppyjen rimat olivat maassa, mutta silti se otti hyppyaskeleen aina siivekkeiden kohdalla. Kuvittelin, että Ruska tekisi ratansa melkein ilman ohjaamista, mutta eihän se niin tapahtunutkaan vaan tuloksena oli pari kieltoa, joita ei kisauran aikana useinkaan tullut.
Metka teki "möllimölli" radan virheittä, mutta aikaa kului huomattavasti enemmän kuin esim. Erjalla ja Tabella. Mölliradalla Metkaa ei huvittanut nousta Aalle.
Jukka Pätynen otti tapahtumasta mukavia kuvia http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/


Heli ja Vinha tekivät sekä mölli, että kisaavien radat virheittä ja luokkien nopemmillilla ajoilla.


Olipa taas mukavaa harrastaa agilityä kisanomaisesti.

Kaikenlaista touhua ja tohinaa

Joulunalusviikko ja sitä edellinenkin hurahtivat entisten vuosien tapaan käsittämättömän nopeasti. Ma 15.12. oli hallilla maanantairyhmien yhteinen agilityilta mukavan ohjelman ja herkkujen kera. Olin siellä kouluttajan ominaisuudessa ja omat koirat makasivat kotona.
Ti 16.12. ilta kului HSKP:n agilityjaoston kokouksessa lähestyvn joulun kunniaksi hyvän ruoan ääressä. Ke 17.12. ilta meni Metkan ja Martan treeneissä. Alussa Metka kipitti aivan reippaasti ja Helikin halusi hiukan leikkiä sen kanssa ketunnahalla ja treenailla, mutta sitten joku teki vieressä kolisevaa keinua ja Metka meni aivan lukkoon. Onkohan keinun äänen aiheuttamasta pelosta koskaan mahdollista päästä eroon?
Loppuviikosta olisi jo hiukan ollut aikaa jouluvalmisteluille, mutta perjantai aamuna heräsin noin klo 4 ja olo oli niin huono, että oli pakko mennä oksentamaan. Tauti veti niin heikoksi, että lauantaikin meni harakoille.

Sunnuntaina saatiin sentään kuusi hankituksi. Ei taaskaan löydetty yli 3 metristä puuta, joka meille mahtusi, mutta ehkä ensi vuonna tai jos ostaisi riittävän korkean tekokuusen, sillä oikea aiheuttaa selvästi allergiaoireina pahaa nuhaa. Kuusenkynttilälamppusotkun selvittämiseen meni taas jokunen tovi ja mietin, miksi lamppja ei ole sidottu kauniiseen nippuun edellisenä vuonna kuusta purettaessa.
Peruutin tekstiviestillä maanantain agilityryhmäni treenit ja onneksi sen tein, sillä koko ilta meni siivoamiseen ja seuraavan illan valmisteluun. Meillä Joulu on alkanut jo pitkään (parikymmentä vuotta) aatonaattona, kun työpäivän jälkeen tulevat syömään lukioaikainen ystävättäreni ja hänen yli 30:nen poikansa sekä nykyään yksin asuva serkkuni, joka toi autollaan paikalle myös äitini. Toki myös Milla ja Heli olivat paikalla. Ilta sujui kiellettäessä mummia syöttämästä koiria ruokapöydästä, mutta taisivat ne saada tavalista enemmän ihmisten herkkuja.
Jouluaaton rutiineissa palattiin tänä vuonna taas vanhaan, kun Ilpon veli perheineen on muutanut vuoden aikana tuohon naapurustoon. Ilta aloitettiin länderi Tuiskun valtakunnassa ruokailemalla ja meille siirryttiin jälkiruoalle ja lahjojen jakoon. Kun talo hiljeni malttoivat koiratkin asettua makuulle omille aikoilleen. Niillä on ollut raskaat päivät ja illat, kun koko ajan on touhuttu jotakin ja sitä on tietysti pitänyt seurata tarkkana.
Illan pimeydessä päätimme Helin ja koirien kanssa yhdessä lähteä iltalenkille Malmin hautausmaalle. Eihän siellä koirien kanssa saisi kulkea emmekä toki menneetkään kapeille käytäville, vaan kuljimme samoilla teillä autojen kanssa. Tunnelmaa ei voi sanoa mitenkään hartaaksi sillä autoliikenne oli kuin Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan, mutta oli itse hautausmaa kauniin näköinen hautakynttilöineen ohuen lumikerroksen peittäessä maata.
Tänään eli 1. jouluäivänä kutsuin itseni ja Ruskan sekä Metkan Millalle lounaalle, jonne tulivat myös Heli ja Vinha sekä Anna ja Marta. Vein mukanani kaapista löytyneitä jouluruoan tähteitä, jotka maistuivat paljon paremmalta Millan pöydän ääressä, kuin olisivat maistuneet kotona.