Joulu

Lähes kahdeskymmenes joulu peräkkäin vietettiin traditionaalisin menoin. Vuodesta 1989 lähtien olemme viettäneet joulut yhdessä Ilpon Pekka-veljen perheen kanssa niin, että vuorotellen toisessa huushollissa on syöty pääruoka ja toiseen talouteen on siirrytty nauttimaan jälkiruoka ja ottamaan vastaan joulupukki. Vain Millan abivuoden joulu 1997 muodosti poikkeuksen, koska jouduimme lähtemään palkinnoksi saadulle Kiinan matkalle jouluna, ettei koulunkäyntiin tullut ongelmaa.
Myös joulu 2007 oli hiukan poikkeuksellinen, koska koko ilta vietetiin meillä Latokartanossa. Olimmehan juuri muuttaneet Suutarilasta ja Pekan perhe muutti perässä Latokartanoon vasta helmikuussa.
Tänä vuonna oli pojista paikalla vain Pietari, sillä Joonas on opiskelijavaihdossa Singaporessa, tosin tällä hetkellä kiertelemässä Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Ruokaa oli vanhaan tapaan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka nyt oli onneksi ruokalajeja vähennetty runsaasti. Aluksi oli muusiksi keittyneiden puikulaperunoiden kera graavisiikaa, lohirullia, loimulohta, lohi- ja kaalipiirakkaa, maksapateeta, lihahyytelöä (rosollin Merja löysi jääkaapista jälkiruoan aikaan), Pietarille poronkäristystä ja karjalanpaistia, sitten perinteiset laatikot ja Millan tekemä punajuurilaatikko, Pekan kinkun tapaan paistama viljapossun filee, savukalkkuna ja savulammas sekä Ilpon paistama pieni kalkkunarulla, kastikkeita, hyytelöitä ym. Jälkiruokana oli perinteinen marjajäädyke kermavaahdon ja marjojen kera sekä kääretorttua, konvehteja ym. Jotain varmaan unohtuikin mainita.

Päätimme aattoillan Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyretkellä Malmin hautausmaalla. Siellä oli tosi kaunista lyhtyjen loisteessa, jos näkökentästä sai rajattua käsittämättömän autoruuhkan. Autoja oli liikkeellä tungokseen asti edelleen klo 22 kaikilla pääteillä.

Päätimme jo illalla lähteä joulupäivän brunssille koirien kanssa ulos luontoon. Nousimme umpihankea pitkin Hallainvuorelle, josta on hienot näkymät Viikin peltojen yli Viikkiin ja Latokartanoon ja pidemmällekin.
Koirat juoksentelivat muuten vapaana, mutta ruokailun ajaksi puimme niille takit päälle ja sidoimme ne puihin, jotta saimme rauhassa nauttia kahvit ja piirakat sekä kakut. Metka tuntui yht´äkkiä kovin rauhalliselta. Otin sen syliini ja tarjosin sille herkkuja, mutta ei kelvannut. Hetken kulttua se rupesikin oksentamaan. Olikohan se ylirasittunut umpihankijuoksusta ja edellisen illan koiranherkkujen syönnistä?Kotimatkan Metka pääsi vuorotellen Millan ja minun sylissäni, kuten Ruskakin, mutta Jymy ja Vinha jaksoivat painaa pitkin metsäistä rinnettä.
Milla ja Heli + koirat tulivat vielä meille syömään loppuja jouluruokia. Vinhalle tehtiin testi: tarjolle laitettiin viljapossua, savulammasta, savustettua kalkkunaa ja paistettua kalkkunaa, se sai päättää syöntijärjestyksen. Sille raukalle tuli ongelma, kun piti tehdä niin vaikea valinta. Lopulta kaikki pienet palat tuli kuitenkin syötyä.
Tapaninpäivänä olimme ATD:n epävirallisissa agilityisoissa. Ruskakin sai juosta mölliradan, jossa rimojen sijaan oli vain speed pumpit. Se teki 0-radan, tosin viitisen sekuntia hitaammin kuin Vinha, mutta parikymmentä sekuntia nopeammin kuin Metka teki oman 0-ratansa. Ei tule Metkasta koskaan todellista agiliitäjää vaikka muuten mukava koira onkin.

Joulukuu on alkamassa

Tuli sitten lupauduttua ATD:n puheenjohtajan pestiin vuodeksi 2010 ja viikko sitten maanantaina oli vuosikokous, jossa päätös sinetöitiin. Toivottavasti saadaan yhdistyksen hallintokulttuuri muuttumaan siihen suuntaan, että asioita valmistellaan eri toimikunnssa ja hallitus vain sitten siunaa hyvinvalmistellun työn.

Koirien kanssa on iltaohjelmaan kotona palannut hampaiden pesu. Ruskan hampaita pestiin alkuvuosina melko säännöllisesti. Vinhakin tutustui hammasharjaan jo pentuna, mutta Metkan kanssa on tullut laiskoteltua eikä hampaiden pesu ole ollut mitenkään säännöllistä. Nyt on ollut hauska huomata, että Ruska tulee oma-alotteisesti syliin, kun otan hammasharjan ja Aloevera hammastahnan esiin. Ehkä tällä toimenpiteellä saadaan koirien hengitys pysymään raikkaana ja hampaat suussa.

Koiraharrastusta ilman koiria

Taas on käytetty aikaa koiraharrastukseen ilman koiria. Tänään kävimme pienellä porukalla Rakennusvirastossa tarkoituksena keskustella kenttäprojektimme edistämisesta. Saimme kuitenkin kylmää vettä niskaamme, kun kuulimme, että samalla alueella on varaus siirtolapuutarhalle. Pelästyin, että tilanne on todellisuutta pahempi ja kerkesin jo laittaa avunpyyntöviestin kolmenkymmenen vuoden takaiselle luonnonsuojelupiireistä tutulle nykyiselle apulaiskaupunginjohtajalle. Onneksi yhdellä kenttätoimikuntalaisella oli ollut aikaa kaivella kaupungin päätöksiä ja sieltähän löytyi positiivinen yllätys. Siirtolapuutarhaa varten on seitsemän aluevarausta ja näistä on valittava kaksi 30.3.2010 mennessä. Nythän on meidän tehtävämme vakuuttaa kaupunginsuunnittelulautakunta, että Longinojan alue on parempi agilitykenttänä kuin siirtolapuutarhana.

Sunnuntain aamupäivä kului piparkakkutaloja paistellessa ja koristellessa. Niitä tehtiin Tilastokeskuksen tiloissa 20 kpl palkinnoiksi ATD:n järjestämiin marraskuun agilitykisoihin. Kiitokset Kaija Rantalainen-Huberille mukavasta valokuvasta.
Piparitalotalkoiden jälkeen menimme koko perhe isänpäivän kunniaksi syömään Herttoniemeen Wanha Mylly-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta siellä oli aikamoinen markkinatunnelma, sillä väkeä tuli ja meni jatkuvana virtana
.
Metkan kassa tuli sentään harrastettua lauantaina tokoa ja torstaina agilityä ja kotona on tietysti hiukan tokoiltu molempien koirien kanssa aina ennen ruokahetkeä.

Tiistaina Metka pääsi mukaani töihin ja Ruskan vein Helille, sillä meillä kotona tehtiin viimeisiä vuositakuukorjauksia. Onhan se hyvä, että korjaukset saatiin tehtyä, sillä 30.11. tulee kuluneeksi kaksi vuotta muutosta uuteen asuntoomme.

Kiirettä riittää

Ruska ja Metka ovat saaneet tyytyä viikolla kanssani aamulenkkiin pimeässä ja iltalenkkiin pimeässä. Muutamana päivänä olemme jopa kerenneet yhdessä töiden jälkeen lenkkille päivän vielä kajastaessa.

Manantaina olimme ATD:n kenttätoimikuntalaisten kanssa heti työpäivän päätteeksi kuuntelemassa uuden alueen pohjatutkimuksen tuloksia ja vihjeitä pohjatöiden tekemiseen. Kotiin palattuani laitoin heti SAGI:lle sähköpostiviestin, jossa kysyin onko agilitykentän kaltevuudelle jotakin säännöksiä / suosituksia. Vielä ei ole tullut vastausta. (perjantaina löytyi netistä ohjeet petanquekentän rakentamiseksi, ehkä niistä saa jotain vihjeitä)

Tiistaina kävin taas jumpassa Latokartanon uudessa liikuntahallissa. Tämä lysti on alkanut syyskuun alussa. Parin Viikissä/Latokartanossa asutun vuoden aikana jumppaharrastus onkin ollut tauolla, koska läheltä on puuttunut treenipaikka. Tarkoitus on ruveta käymään myös salilla, kunhan paikan vakituinen liikunnanohjaaja palaa lomalta ja saan sovittua tapaamisen treeniohjelman tekemiseksi. Painoni on onneksi pysynyt ennallaan keväisen painonpudotuksen jäljiltä ja töitä on tarkoitus tehdä, ettei se enää pääse nousemaan.

Keskiviikkona oli tapaaminen entisten työkavereiden kanssa marokkolaisessa ravintola Fezissä Töölöntorin nurkan takana. Ilta oli taas mukava ja ruoka hyvää. Seuraavaa tapaamista ruvetaan suunnittelemaan naisten päivän tienoille Tallinnan matkan merkeissä.

Torstaina oli Metkan agilitytreenit hallissa. Kouluttajana oli Erja, joka on kouluttanut meitä viimeksi kesäkaudella 2008. Treeni oli Metkalle ja näytti olleen monelle muullekin oikein innostava. Kaikki saivat onnistumisen elämyksiä.

Perjantaina hain Vinhan ja Jymyn meille hoitoon heti työpäivän päätteeksi, sillä Heli lähti oman työpaikkansa juhliin. Ilta ja yö meni neljän koiran kanssa oikein mukavasti. Lenkkejä toki tein kahteen kertaan, sillä neljän koiran kanssa remmikävelyt eivät oikein vielä onnistu.

Olohuoneen maton käärin pois, jotta Jymylle ei tulisi kiusausta käyttää sitä wc:nä. Muut matot saivat olla paikallaan eikä vahinkoja sattunut. Saunan ajaksi Metka meni työhuoneeseen, jossa se on muutenkin päivät. Ruskan eristin kompostiverkoilla eteiseen, koska meillä ei ole ovea eteisen ja olohuone/keittiön välillä. Ruska viettää muutenkin aikansa eteisessä naulakon alla olevassa kevythäkissään. Vinha ja Jymy odottivat olohuoneessa saunoessamme Ilpon kanssa.
Yöllä heräsin muutaman kerran makuuhuoneen oven läpi kuuluneeseen parketin rapinaan, sillä Vinha tai Jymy ei malttanut nukkua koko yötä paikallaan, kuten omat koirat tekevät.

Lauantai alkoi kaksinkertaisella aamulenkillä, jonka jälkeen vein Vinhan ja Jymyn kotiinsa. Sen jälkeen oli vuorossa siivousta ja pyykinpesua kunnes olikin aika lähteä toko-treeneihin Metkan kanssa. Nyt tarkistettiin viime viikon läksyt eli perusasento ja koirien takaosan käyttö eli siirtyminen perusasennosta vain pienen matkan päähän koira eteen, jotta se siirtää takapuoltaan. Uudeksi läksyksi saatiin perusasennosta maahan meno ja koiran jättäminen paikalleen. Tunnin treeniin kuluu aina kolme tuntia matkoineen :), mutta onneksi siihen on tottunut eikä muuta osaa edes ajatella.

Treenikausi alkoi hallissa Metkan kanssa torstaina agilityllä ja lauantaina tokolla. Mitenköhän saisin itseni asennoitumaan tokoon niin, että voisimme osallistua jopa kokeeseen, koska agility ei näytä olevan Metkan juttu. En kyllä anna siinäkään vielä periksi.
Vinha oli viime yön meillä hoidossa, koska Heli ja Jymy lähtivät aamulla aikaisin kohti Kokemäkeä. Ilma oli mitä mainioin koirien kanssa lenkkeilyyn. Muutama valokuvakin tuli napattua koirista.
Iltapäivällä oli aikaa lempiharrastukselle eli päiväunille koirien kanssa. Ilpo nappasi kännykkäkameralla kuvan todistusaineistoksi. :)

Vikat ulkotreenit (Maunulassa??)

Keskiviikkona 23.9. pidettiin Maunulassa illan treeniryhmien yhteiset kauden päättäjäiset agility gambling kisan merkeissä. Erilaisille esteille annettiin tietty pistearvo ja 40 sekunnissa piti kerätä pisteitä niin paljon kuin mahdollista. Heli ja Vinha taisivat voittaa ensimmäisen kierroksen. Meillä loppui Metkan kanssa aika auttamattomasti kesken. Treenirataa rakentaessamme satoi aika rankastikin, mutta sade loppui ja pääsimme nauttimaan Maunulan Suursuon alkavasta ruskasta kenttämme ympärillä ehkä viimeistä kertaa. Alueellahan alkaa asuntorakentaminen ja me olemme saamassa uuden kentän Malmilta (toivottavasti).

Viimeistä näiden ryhmien yhteistä treeni-iltaa juhlistimme nyttikestein. Se on mukava tapa, jota täytyy ehdottaa muillekin ryhmille.

Syyskuu hurahti

Syyskuu oli ja meni onneksi aika lämpimänä ja pääasiassa kuivana.
6.9. tosin sateli, kun päivä kului kisatöissä syyskaboissa Purinalla ja ATD:n radat juostiin ulkona. Päivän ohjelmassa oli myös russeleiden agilitymestaruuskisa, jossa osallistujia oli mukavasti ja taso oli kova.

17.-22.9. oltiin Helin kanssa katsomassa jälleen aglityn MM-kisoja, tällä kertaa Itävallassa Dornbirn nimisessä pikkukaupungissa. Me tosin asuimme Bregenzissä reilun 10 km:n päässä kisapaikasta Bodenseen rannalla. Matkakuvat ja muistelot tulevat matkablogissa.


Suomalaisia kannustusjoukkoja tuntui olevan kisapaikalla ennätysmäärä, sanoisin lähes 100. Kisapaikka oli luonnonolosuhteiltaan hieno, korkeiden vuorten ympäröimä. Valitettavasti sumu häiritsi kuvaamista ja täydellistä maisemanautintoa. Koiratarvikekauppiaita oli paikalla taas runsaasti ja Ruska sekä Metka ja Vinha sekä Jymy saivatkin runsaasti tuliaisia.

Suomelle tuli mahtavaa kisamenestystä. Medijoukkue sai kultaa lauantaina............ ja mineissä juhlittiin sunnuntaina yksilökisan kultaa :)

Radanrakennuksen aikaan saivat halukkaat mennä tanssimaan edellisistä vuosista tuttuun tapaan "kuviotansseja" radan reunalle. Suomalaisedustuskin oli laadukas.

Sunnuntai-iltapäivän palkintojenjaossa saivat mestarimme raikuvat suosionosoitukset ja myös MM-jääkiekosta tutuksi tulleen hoilotuksen "Suomi on uusi maailmanmestari.. maailmanmestari... jne. "

MM-kisoissa kiinnstaa tietysti Suomen menestyksen lisäksi russeleiden menestys. Italian pronssille tulleessa minijoukkueessa juoksi kaksi russelia. :)

Kuukauden viimeisenä viikonloppuna kisatiin Helsingin seudun kennelpiirin agilityn piirinmestaruudesta. Kisojen vetovastuussa oli ATD vaikka työntekijöitä toki oli tarkoitus olla kaikista piirin seuroista - ei ollut. Meiltä ylitoimitsijana oli Elisa, mutta koska hänellä ei vielä ole toimitsijakorttia luki nimeni ylitoimitsjana. Asia tietysti aiheutti stressiä. Kaikki sujui loppujen lopuksi aika mukavasti, mitä nyt puuttui tärkeitä työntekijöitä ilmoittamatta, ajanotto- ja kuulutuslaitteista katkesi sähkö kesken kaiken hetkeksi ja kuuluuslaitteita ei meinattu saada aamulla toimimaan (olin kuuluttajana).

Nyt ei ole vähään aikaan mitään stressattavaa koiraharrastuksen suhteen, töissä on sitäkin enemmän, sillä uusi varausjärjestemä otetaan käyttöön kesätuotannon tullessa myyntiin.