Lumimäärä lisääntyy

Lunta ja pakkasta on riittänyt jo pari kuukautta. Hangen korkeus pienellä pihallamme on jo ylittänyt reunamuurin korkeuden (n. 60 cm) ja koirat eivät enää näe parvekkeelta ulos.
Pitkät talviset lenkit ovat useimmiten vain haavetta pakkasen pystellessä reilusti 10 asteen kylmemmällä puolella.
Agilitytreenit on onneksi pystytty pitämään hallissamme, jossa lämpötila on nollan vaiheilla vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta.
Sohvanvaltaajan kanssa käväisimme parin viikon mielenkiintoisella lomamatkalla Meksikossa ja Guatemalassa, josta matkakertomus on syntymässä pikkuhiljaa ja tulee julkaistuksi, kunhan kuvatkin on saatu paikoilleen.
Kurosten määrä Latokartanon perukoilla on kasvamassa. Anoppi on muuttamassa tuohon muutaman sadan metrin päähän jonkun viikon kuluttua. Appiukko on valitettavasti joutunut joulun alla sairaalaan, eikä valitettavasti taida enää sieltä kotiutua ja niinpä anopin on parempi muuttaa tänne, jossa jälkeläisiä asuu neljässä osoitteessa.

Hyvää Uutta Vuotta!

Sattuipa ihastuttava talvipäivä koiranhoitoloman kunniaksi. Heli ja Milla ovat olleet NYCin matkallaan kohta viikon ja minulla on menossa vasta toinen kolmesta lomapäivästäni. Tähän omaan lomaani osuu aika monta työehtosopimukseni mukaista vapaapäivää. :)

Tein päivällä pariinkin kertaan pitkähköt lenkit, ensin Ruskan, Vinhan ja Jymyn kanssa ja sitten Jymyn ja Metkan kanssa. Iltapäivällä lähdin ulos kaikkien neljän kanssa ja tarkoituksena oli ottaa HIENOJA talvikuvia tuossa vastapäisessä metsikössä, mutta koirat eivät olleet samaa mieltä. Vapaaksi niitä ei voinut päästää, koska ne olisivat heti lähteneet pikkunisäkkäiden perään ja puuhun sitomalla alkoi Vinhalla vimmattu puunrungon kaluaminen, johon se sai mukaansa myös Jymyn. Metka ja Ruska olivat koko ajan kaivautumassa lumen alle myyrien tms. perässä.
Kotona sain aikaiseksi joulutavaroiden pakkaamisen pois näkyviltä ja muovihavujen imuroinnin. Imurointi sujui yllättävän helposti ilman vastalauseita koirien taholta, kun eristin ne kompostikehikoilla eteiseen siksi aikaa, kun siivosin muualla.

Joulun alla hankitun kolmemetrisen tekokuusen pakkaamisessa pieneen laatikkoon olikin tekemistä, mutta en valita. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että sain tuoda Millan ja Helin ostaman tekokuusen parvekkeelta sisään. Ilpo vastusti sitä tosi jyrkästi. Tottahan se on, ettei oikeaa kuusta voita mikään, mutta parina viime jouluna olen saanut oikeasta kuusesta niin pahan allergisen nuhan, että tekokuusi rupesi kiinnostamaan. Koirat pääsivät poseeraamaan kuusen alle ennen sen purkamista.
Lauantai 2.1.2010
Pieni pihamme kiinnostaa Jymyä ja Vinhaa, mutta en ole päästänyt näillä lumilla koiria sinne asioilleen vaan nautin kauniista hangesta.
Sain ylipuhuttua Ilpon viemään linnuille talipallot puun oksalle vastapäiseen pöpelikköön ja luopumaan lintujen ruokinnasta siemeinillä omalla pihallamme, sillä keväisin siementen kuorien siivoamisessa on ollut aikamoinen homma. Perjantai 1.1.2010
Uudenvuoden päivänä elämä palasi ennalleen. Vinhan ja Jymyn leikit ja kinastelu leluista jatkui vanhaan tapaan. Ruskaa ei muiden leikit häiritse, jos leikkijät eivät nyt tule aivan päälle.
Torstai 31.12.2009
Uuden vuoden aattona katosi Vinha yht´äkkiä ja löytyi lopulta kaivautuneena vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vein sen pedin takkien alle, saapaiden sekaan ja siellä Vinha vietti sitten yönsä.
Kesikivikko 30.12.2009
Kesäloman viimeinen päivä ja ensimmäinen kokonainen päivä neljän koiran huoltajana. Onneksi luonnonvoimat auttavat, sillä pakkanen ja lumi pitävät huolen, ettei lenkkeilyistä ole tullut ongelmaa. Vinha ja Ruska eivät kaipaa pitkiä lenkkejä. Papattien paukuttelu on alkanut vanhaan tapaan etuajassa ja se on viennyt Vinhalta loputkin lenkkeilyhalut. Toki D.A.P. panta ja - haihdutin sähköpistorasiassa Vinhan pedin lähellä ovat rauhoittaneet sitä. Työhuoneen sohvan selkänoja on lempipaikka kaikille, sieltä on hyvä seurata ohikulkijoita.

Joulu

Lähes kahdeskymmenes joulu peräkkäin vietettiin traditionaalisin menoin. Vuodesta 1989 lähtien olemme viettäneet joulut yhdessä Ilpon Pekka-veljen perheen kanssa niin, että vuorotellen toisessa huushollissa on syöty pääruoka ja toiseen talouteen on siirrytty nauttimaan jälkiruoka ja ottamaan vastaan joulupukki. Vain Millan abivuoden joulu 1997 muodosti poikkeuksen, koska jouduimme lähtemään palkinnoksi saadulle Kiinan matkalle jouluna, ettei koulunkäyntiin tullut ongelmaa.
Myös joulu 2007 oli hiukan poikkeuksellinen, koska koko ilta vietetiin meillä Latokartanossa. Olimmehan juuri muuttaneet Suutarilasta ja Pekan perhe muutti perässä Latokartanoon vasta helmikuussa.
Tänä vuonna oli pojista paikalla vain Pietari, sillä Joonas on opiskelijavaihdossa Singaporessa, tosin tällä hetkellä kiertelemässä Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Ruokaa oli vanhaan tapaan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka nyt oli onneksi ruokalajeja vähennetty runsaasti. Aluksi oli muusiksi keittyneiden puikulaperunoiden kera graavisiikaa, lohirullia, loimulohta, lohi- ja kaalipiirakkaa, maksapateeta, lihahyytelöä (rosollin Merja löysi jääkaapista jälkiruoan aikaan), Pietarille poronkäristystä ja karjalanpaistia, sitten perinteiset laatikot ja Millan tekemä punajuurilaatikko, Pekan kinkun tapaan paistama viljapossun filee, savukalkkuna ja savulammas sekä Ilpon paistama pieni kalkkunarulla, kastikkeita, hyytelöitä ym. Jälkiruokana oli perinteinen marjajäädyke kermavaahdon ja marjojen kera sekä kääretorttua, konvehteja ym. Jotain varmaan unohtuikin mainita.

Päätimme aattoillan Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyretkellä Malmin hautausmaalla. Siellä oli tosi kaunista lyhtyjen loisteessa, jos näkökentästä sai rajattua käsittämättömän autoruuhkan. Autoja oli liikkeellä tungokseen asti edelleen klo 22 kaikilla pääteillä.

Päätimme jo illalla lähteä joulupäivän brunssille koirien kanssa ulos luontoon. Nousimme umpihankea pitkin Hallainvuorelle, josta on hienot näkymät Viikin peltojen yli Viikkiin ja Latokartanoon ja pidemmällekin.
Koirat juoksentelivat muuten vapaana, mutta ruokailun ajaksi puimme niille takit päälle ja sidoimme ne puihin, jotta saimme rauhassa nauttia kahvit ja piirakat sekä kakut. Metka tuntui yht´äkkiä kovin rauhalliselta. Otin sen syliini ja tarjosin sille herkkuja, mutta ei kelvannut. Hetken kulttua se rupesikin oksentamaan. Olikohan se ylirasittunut umpihankijuoksusta ja edellisen illan koiranherkkujen syönnistä?Kotimatkan Metka pääsi vuorotellen Millan ja minun sylissäni, kuten Ruskakin, mutta Jymy ja Vinha jaksoivat painaa pitkin metsäistä rinnettä.
Milla ja Heli + koirat tulivat vielä meille syömään loppuja jouluruokia. Vinhalle tehtiin testi: tarjolle laitettiin viljapossua, savulammasta, savustettua kalkkunaa ja paistettua kalkkunaa, se sai päättää syöntijärjestyksen. Sille raukalle tuli ongelma, kun piti tehdä niin vaikea valinta. Lopulta kaikki pienet palat tuli kuitenkin syötyä.
Tapaninpäivänä olimme ATD:n epävirallisissa agilityisoissa. Ruskakin sai juosta mölliradan, jossa rimojen sijaan oli vain speed pumpit. Se teki 0-radan, tosin viitisen sekuntia hitaammin kuin Vinha, mutta parikymmentä sekuntia nopeammin kuin Metka teki oman 0-ratansa. Ei tule Metkasta koskaan todellista agiliitäjää vaikka muuten mukava koira onkin.

Joulukuu on alkamassa

Tuli sitten lupauduttua ATD:n puheenjohtajan pestiin vuodeksi 2010 ja viikko sitten maanantaina oli vuosikokous, jossa päätös sinetöitiin. Toivottavasti saadaan yhdistyksen hallintokulttuuri muuttumaan siihen suuntaan, että asioita valmistellaan eri toimikunnssa ja hallitus vain sitten siunaa hyvinvalmistellun työn.

Koirien kanssa on iltaohjelmaan kotona palannut hampaiden pesu. Ruskan hampaita pestiin alkuvuosina melko säännöllisesti. Vinhakin tutustui hammasharjaan jo pentuna, mutta Metkan kanssa on tullut laiskoteltua eikä hampaiden pesu ole ollut mitenkään säännöllistä. Nyt on ollut hauska huomata, että Ruska tulee oma-alotteisesti syliin, kun otan hammasharjan ja Aloevera hammastahnan esiin. Ehkä tällä toimenpiteellä saadaan koirien hengitys pysymään raikkaana ja hampaat suussa.

Koiraharrastusta ilman koiria

Taas on käytetty aikaa koiraharrastukseen ilman koiria. Tänään kävimme pienellä porukalla Rakennusvirastossa tarkoituksena keskustella kenttäprojektimme edistämisesta. Saimme kuitenkin kylmää vettä niskaamme, kun kuulimme, että samalla alueella on varaus siirtolapuutarhalle. Pelästyin, että tilanne on todellisuutta pahempi ja kerkesin jo laittaa avunpyyntöviestin kolmenkymmenen vuoden takaiselle luonnonsuojelupiireistä tutulle nykyiselle apulaiskaupunginjohtajalle. Onneksi yhdellä kenttätoimikuntalaisella oli ollut aikaa kaivella kaupungin päätöksiä ja sieltähän löytyi positiivinen yllätys. Siirtolapuutarhaa varten on seitsemän aluevarausta ja näistä on valittava kaksi 30.3.2010 mennessä. Nythän on meidän tehtävämme vakuuttaa kaupunginsuunnittelulautakunta, että Longinojan alue on parempi agilitykenttänä kuin siirtolapuutarhana.

Sunnuntain aamupäivä kului piparkakkutaloja paistellessa ja koristellessa. Niitä tehtiin Tilastokeskuksen tiloissa 20 kpl palkinnoiksi ATD:n järjestämiin marraskuun agilitykisoihin. Kiitokset Kaija Rantalainen-Huberille mukavasta valokuvasta.
Piparitalotalkoiden jälkeen menimme koko perhe isänpäivän kunniaksi syömään Herttoniemeen Wanha Mylly-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta siellä oli aikamoinen markkinatunnelma, sillä väkeä tuli ja meni jatkuvana virtana
.
Metkan kassa tuli sentään harrastettua lauantaina tokoa ja torstaina agilityä ja kotona on tietysti hiukan tokoiltu molempien koirien kanssa aina ennen ruokahetkeä.

Tiistaina Metka pääsi mukaani töihin ja Ruskan vein Helille, sillä meillä kotona tehtiin viimeisiä vuositakuukorjauksia. Onhan se hyvä, että korjaukset saatiin tehtyä, sillä 30.11. tulee kuluneeksi kaksi vuotta muutosta uuteen asuntoomme.

Kiirettä riittää

Ruska ja Metka ovat saaneet tyytyä viikolla kanssani aamulenkkiin pimeässä ja iltalenkkiin pimeässä. Muutamana päivänä olemme jopa kerenneet yhdessä töiden jälkeen lenkkille päivän vielä kajastaessa.

Manantaina olimme ATD:n kenttätoimikuntalaisten kanssa heti työpäivän päätteeksi kuuntelemassa uuden alueen pohjatutkimuksen tuloksia ja vihjeitä pohjatöiden tekemiseen. Kotiin palattuani laitoin heti SAGI:lle sähköpostiviestin, jossa kysyin onko agilitykentän kaltevuudelle jotakin säännöksiä / suosituksia. Vielä ei ole tullut vastausta. (perjantaina löytyi netistä ohjeet petanquekentän rakentamiseksi, ehkä niistä saa jotain vihjeitä)

Tiistaina kävin taas jumpassa Latokartanon uudessa liikuntahallissa. Tämä lysti on alkanut syyskuun alussa. Parin Viikissä/Latokartanossa asutun vuoden aikana jumppaharrastus onkin ollut tauolla, koska läheltä on puuttunut treenipaikka. Tarkoitus on ruveta käymään myös salilla, kunhan paikan vakituinen liikunnanohjaaja palaa lomalta ja saan sovittua tapaamisen treeniohjelman tekemiseksi. Painoni on onneksi pysynyt ennallaan keväisen painonpudotuksen jäljiltä ja töitä on tarkoitus tehdä, ettei se enää pääse nousemaan.

Keskiviikkona oli tapaaminen entisten työkavereiden kanssa marokkolaisessa ravintola Fezissä Töölöntorin nurkan takana. Ilta oli taas mukava ja ruoka hyvää. Seuraavaa tapaamista ruvetaan suunnittelemaan naisten päivän tienoille Tallinnan matkan merkeissä.

Torstaina oli Metkan agilitytreenit hallissa. Kouluttajana oli Erja, joka on kouluttanut meitä viimeksi kesäkaudella 2008. Treeni oli Metkalle ja näytti olleen monelle muullekin oikein innostava. Kaikki saivat onnistumisen elämyksiä.

Perjantaina hain Vinhan ja Jymyn meille hoitoon heti työpäivän päätteeksi, sillä Heli lähti oman työpaikkansa juhliin. Ilta ja yö meni neljän koiran kanssa oikein mukavasti. Lenkkejä toki tein kahteen kertaan, sillä neljän koiran kanssa remmikävelyt eivät oikein vielä onnistu.

Olohuoneen maton käärin pois, jotta Jymylle ei tulisi kiusausta käyttää sitä wc:nä. Muut matot saivat olla paikallaan eikä vahinkoja sattunut. Saunan ajaksi Metka meni työhuoneeseen, jossa se on muutenkin päivät. Ruskan eristin kompostiverkoilla eteiseen, koska meillä ei ole ovea eteisen ja olohuone/keittiön välillä. Ruska viettää muutenkin aikansa eteisessä naulakon alla olevassa kevythäkissään. Vinha ja Jymy odottivat olohuoneessa saunoessamme Ilpon kanssa.
Yöllä heräsin muutaman kerran makuuhuoneen oven läpi kuuluneeseen parketin rapinaan, sillä Vinha tai Jymy ei malttanut nukkua koko yötä paikallaan, kuten omat koirat tekevät.

Lauantai alkoi kaksinkertaisella aamulenkillä, jonka jälkeen vein Vinhan ja Jymyn kotiinsa. Sen jälkeen oli vuorossa siivousta ja pyykinpesua kunnes olikin aika lähteä toko-treeneihin Metkan kanssa. Nyt tarkistettiin viime viikon läksyt eli perusasento ja koirien takaosan käyttö eli siirtyminen perusasennosta vain pienen matkan päähän koira eteen, jotta se siirtää takapuoltaan. Uudeksi läksyksi saatiin perusasennosta maahan meno ja koiran jättäminen paikalleen. Tunnin treeniin kuluu aina kolme tuntia matkoineen :), mutta onneksi siihen on tottunut eikä muuta osaa edes ajatella.

Treenikausi alkoi hallissa Metkan kanssa torstaina agilityllä ja lauantaina tokolla. Mitenköhän saisin itseni asennoitumaan tokoon niin, että voisimme osallistua jopa kokeeseen, koska agility ei näytä olevan Metkan juttu. En kyllä anna siinäkään vielä periksi.
Vinha oli viime yön meillä hoidossa, koska Heli ja Jymy lähtivät aamulla aikaisin kohti Kokemäkeä. Ilma oli mitä mainioin koirien kanssa lenkkeilyyn. Muutama valokuvakin tuli napattua koirista.
Iltapäivällä oli aikaa lempiharrastukselle eli päiväunille koirien kanssa. Ilpo nappasi kännykkäkameralla kuvan todistusaineistoksi. :)