Kevätkiireitä

Kiirettä on pitänyt monella rintamalla. Elämää ei helpota viikko sitten alkanut tulivuorenpurkaus Islannissa ja Euroopan ylle kulkeutuvat tuhkapilvet.

Eräänä aamuna lumien ollessa vielä maassa minulta tipahti aamulenkillä Metkan talutushihna kädestä. Se huomasi tilaisuutensa tulleen ja säntäsi tuohon edessämme olevalle rakentamattomalle metsätontille kanijahtiin. Puhelimenikin oli sinä aamuna jäänyt kotiin, enkä voinut soittaa apua Metkan metsästykseen. En pelännyt sitä, että se lähtisi mihinkään autoteille kanien perään vaan pelkäsin, että se saattaisi jäädä perässään roikkuvasta remmistä johonkin kiinni ja kuristuisi. Menetin näköyhteyden Metkaan noin kymmeneksi minuutiksi. Onneksi kani taisi painua koloonsa ja lopulta Metka tuli remmi perässään takaisin Ruskan ja minun luokseni.

Maaliskuun loppupuolella laskeskelin öitä ATD:n pääsiäiskisoihin ajatuksena, että tietyn yömäärän jälkeen kisat ovat ohi. Oli se taas aikamoinen ponnistus olla yhtenä vetäjänä sellaisten megakisojen järjestelyissä, vaikka osaavia tekijöitä olikin mukana suuri joukko. Kisojen jälkitöistäkin pääsin vähällä, mitä ei voi sanoa kaikista mukana olleista. Kiitokset siis vielä kerran kaikille!

Tulipa tässä käytyä pitkästä aikaa Talinnassakin entisten työkavereiden kanssa. Sää suosi ja ostoksiakin tuli tehtyä. Kuvat ovat vielä siirtämättä koneelle, mutta hitaasti hyvää tulee. Matka onnistui suuremmitta kommelluksitta. Mitä nyt olin napannut mukaan pelkät passin irtokannet eli passi oli kotona. Onneksi lompakossa oli henkilöllisyystodistus, joka on voimassa vielä pari vuotta.

Heli kävi koirien kanssa viikko sitten terveystarkastuksessa. Ruskan kaihi on nyt toisessakin silmässä, mutta se ei lääkäreiden mukaan onneksi tule sokeutumaan kokonaan. Vinhalla, Metkalla ja Jymyllä ei onneksi ole silmissä vikaa ja polvet sekä sydänkin on kaikilla kunnossa.
Ruskan Pablo-veli oli myös tarkastettavana ja sen on kaihi jo melkein sokeuttanut. Wendyn silmät ovat kunnossa. Tapasin itsekin Pablon ja Wendyn palatessani työasioista kotiin samoihin aikoihin, kun koirajoukkue oli palannut lääkäristä. Molemmat koirat olivat tosi innoissaan tapaamisesta. Oli oikein mukavaa päästä rapsuttelemaan niitä parin vuoden tauon jälkeen.

Milla on innostunut metsästysjälkitreeneistä Metkan kanssa ja he osallistuivat sunnuntaina vesikoirien treeneihin. Mukana olivat tietysti Anna ja vesikoira Marta. Näin ensimmäisellä kerralla Metkan keskittymiskyky ei ollut aivan huipussaan, mutta kyllä se oli lyhyen jäljen jaksanut seurata.

Tällä viikolla on viimeiset agilitytreenit hallissa ja toukokuun alussa siirrymme viimeiseksi kesäksi Maunulaan. Metka kulkee treeneissä jo melko vauhdikkaasti. Ei tietenkään sellaisella innolla, kuin russelin kuuluisi mennä, mutta ei se välttämättä vauhdissa paljon häviä jollekin rauhallisemmille koirarodulle.

Hanget kantavat

Anopin muutto naapuriin on edennyt siihen pisteeseen, että muuttolaatikot on saatu purettua, väliaikaiset verhot ripustettua ikkunoihin ja joitakin tauluja on jo porattu seinille. Osa uusista kalusteista saapuu vasta muutaman viikon kuluttua.
Aikaa on myös jäänyt lenkkeilyyn koirien kanssa Viikin kantavilla hangilla. Metka näyttää perineen äitinsä kiinnostuksen hangen alta pilkistävien oksien pureskeluun.
Vinha juoksentelee ympäriinsä etsien uuttaa pureskeltavaa.
Jymy ei aivan tiedä mitä pitäisi tehdä ....
... ja Ruska siristelee silmiään kevätauringon paisteessa.
Sain ketjuviestin:
"Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.

Minulla ei tainnut olla blogia vielä Metkan ensimmäisenä tai toisena talvena eikä edes digikameraa Ruskan ensi vuosina. Katsellessani Metkan toisen talven kuvia löytyi otoksia 27.1.2008, jolloin kaikki Metkan sisarukset kävivät tutustumassa Viikin maisemiin. Kuva ei välttämättä ole talven kaunein, mutta toi mieleen muistoja Vinhan pennuista ja pentujen mukavista perheistä. Lunta oli tuulen mukana kerääntynyt juuri ja juuri havaittavaksi kasaksi eikä pakkanenkaan tainnut tuona talvena kiusata.
Pitäisi koittaa järjestää taas joskus tapaaminen, joskin nykyään suuremmalla porukalla, sillä perheet ovat kasvaneet niin ihmis- kuin koiramäärältään. :)
Terkkuja Oiva, Nelli, Huima, Metka ja Velmu!

Lumimäärä lisääntyy

Lunta ja pakkasta on riittänyt jo pari kuukautta. Hangen korkeus pienellä pihallamme on jo ylittänyt reunamuurin korkeuden (n. 60 cm) ja koirat eivät enää näe parvekkeelta ulos.
Pitkät talviset lenkit ovat useimmiten vain haavetta pakkasen pystellessä reilusti 10 asteen kylmemmällä puolella.
Agilitytreenit on onneksi pystytty pitämään hallissamme, jossa lämpötila on nollan vaiheilla vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta.
Sohvanvaltaajan kanssa käväisimme parin viikon mielenkiintoisella lomamatkalla Meksikossa ja Guatemalassa, josta matkakertomus on syntymässä pikkuhiljaa ja tulee julkaistuksi, kunhan kuvatkin on saatu paikoilleen.
Kurosten määrä Latokartanon perukoilla on kasvamassa. Anoppi on muuttamassa tuohon muutaman sadan metrin päähän jonkun viikon kuluttua. Appiukko on valitettavasti joutunut joulun alla sairaalaan, eikä valitettavasti taida enää sieltä kotiutua ja niinpä anopin on parempi muuttaa tänne, jossa jälkeläisiä asuu neljässä osoitteessa.

Hyvää Uutta Vuotta!

Sattuipa ihastuttava talvipäivä koiranhoitoloman kunniaksi. Heli ja Milla ovat olleet NYCin matkallaan kohta viikon ja minulla on menossa vasta toinen kolmesta lomapäivästäni. Tähän omaan lomaani osuu aika monta työehtosopimukseni mukaista vapaapäivää. :)

Tein päivällä pariinkin kertaan pitkähköt lenkit, ensin Ruskan, Vinhan ja Jymyn kanssa ja sitten Jymyn ja Metkan kanssa. Iltapäivällä lähdin ulos kaikkien neljän kanssa ja tarkoituksena oli ottaa HIENOJA talvikuvia tuossa vastapäisessä metsikössä, mutta koirat eivät olleet samaa mieltä. Vapaaksi niitä ei voinut päästää, koska ne olisivat heti lähteneet pikkunisäkkäiden perään ja puuhun sitomalla alkoi Vinhalla vimmattu puunrungon kaluaminen, johon se sai mukaansa myös Jymyn. Metka ja Ruska olivat koko ajan kaivautumassa lumen alle myyrien tms. perässä.
Kotona sain aikaiseksi joulutavaroiden pakkaamisen pois näkyviltä ja muovihavujen imuroinnin. Imurointi sujui yllättävän helposti ilman vastalauseita koirien taholta, kun eristin ne kompostikehikoilla eteiseen siksi aikaa, kun siivosin muualla.

Joulun alla hankitun kolmemetrisen tekokuusen pakkaamisessa pieneen laatikkoon olikin tekemistä, mutta en valita. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että sain tuoda Millan ja Helin ostaman tekokuusen parvekkeelta sisään. Ilpo vastusti sitä tosi jyrkästi. Tottahan se on, ettei oikeaa kuusta voita mikään, mutta parina viime jouluna olen saanut oikeasta kuusesta niin pahan allergisen nuhan, että tekokuusi rupesi kiinnostamaan. Koirat pääsivät poseeraamaan kuusen alle ennen sen purkamista.
Lauantai 2.1.2010
Pieni pihamme kiinnostaa Jymyä ja Vinhaa, mutta en ole päästänyt näillä lumilla koiria sinne asioilleen vaan nautin kauniista hangesta.
Sain ylipuhuttua Ilpon viemään linnuille talipallot puun oksalle vastapäiseen pöpelikköön ja luopumaan lintujen ruokinnasta siemeinillä omalla pihallamme, sillä keväisin siementen kuorien siivoamisessa on ollut aikamoinen homma. Perjantai 1.1.2010
Uudenvuoden päivänä elämä palasi ennalleen. Vinhan ja Jymyn leikit ja kinastelu leluista jatkui vanhaan tapaan. Ruskaa ei muiden leikit häiritse, jos leikkijät eivät nyt tule aivan päälle.
Torstai 31.12.2009
Uuden vuoden aattona katosi Vinha yht´äkkiä ja löytyi lopulta kaivautuneena vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vein sen pedin takkien alle, saapaiden sekaan ja siellä Vinha vietti sitten yönsä.
Kesikivikko 30.12.2009
Kesäloman viimeinen päivä ja ensimmäinen kokonainen päivä neljän koiran huoltajana. Onneksi luonnonvoimat auttavat, sillä pakkanen ja lumi pitävät huolen, ettei lenkkeilyistä ole tullut ongelmaa. Vinha ja Ruska eivät kaipaa pitkiä lenkkejä. Papattien paukuttelu on alkanut vanhaan tapaan etuajassa ja se on viennyt Vinhalta loputkin lenkkeilyhalut. Toki D.A.P. panta ja - haihdutin sähköpistorasiassa Vinhan pedin lähellä ovat rauhoittaneet sitä. Työhuoneen sohvan selkänoja on lempipaikka kaikille, sieltä on hyvä seurata ohikulkijoita.

Joulu

Lähes kahdeskymmenes joulu peräkkäin vietettiin traditionaalisin menoin. Vuodesta 1989 lähtien olemme viettäneet joulut yhdessä Ilpon Pekka-veljen perheen kanssa niin, että vuorotellen toisessa huushollissa on syöty pääruoka ja toiseen talouteen on siirrytty nauttimaan jälkiruoka ja ottamaan vastaan joulupukki. Vain Millan abivuoden joulu 1997 muodosti poikkeuksen, koska jouduimme lähtemään palkinnoksi saadulle Kiinan matkalle jouluna, ettei koulunkäyntiin tullut ongelmaa.
Myös joulu 2007 oli hiukan poikkeuksellinen, koska koko ilta vietetiin meillä Latokartanossa. Olimmehan juuri muuttaneet Suutarilasta ja Pekan perhe muutti perässä Latokartanoon vasta helmikuussa.
Tänä vuonna oli pojista paikalla vain Pietari, sillä Joonas on opiskelijavaihdossa Singaporessa, tosin tällä hetkellä kiertelemässä Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Ruokaa oli vanhaan tapaan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka nyt oli onneksi ruokalajeja vähennetty runsaasti. Aluksi oli muusiksi keittyneiden puikulaperunoiden kera graavisiikaa, lohirullia, loimulohta, lohi- ja kaalipiirakkaa, maksapateeta, lihahyytelöä (rosollin Merja löysi jääkaapista jälkiruoan aikaan), Pietarille poronkäristystä ja karjalanpaistia, sitten perinteiset laatikot ja Millan tekemä punajuurilaatikko, Pekan kinkun tapaan paistama viljapossun filee, savukalkkuna ja savulammas sekä Ilpon paistama pieni kalkkunarulla, kastikkeita, hyytelöitä ym. Jälkiruokana oli perinteinen marjajäädyke kermavaahdon ja marjojen kera sekä kääretorttua, konvehteja ym. Jotain varmaan unohtuikin mainita.

Päätimme aattoillan Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyretkellä Malmin hautausmaalla. Siellä oli tosi kaunista lyhtyjen loisteessa, jos näkökentästä sai rajattua käsittämättömän autoruuhkan. Autoja oli liikkeellä tungokseen asti edelleen klo 22 kaikilla pääteillä.

Päätimme jo illalla lähteä joulupäivän brunssille koirien kanssa ulos luontoon. Nousimme umpihankea pitkin Hallainvuorelle, josta on hienot näkymät Viikin peltojen yli Viikkiin ja Latokartanoon ja pidemmällekin.
Koirat juoksentelivat muuten vapaana, mutta ruokailun ajaksi puimme niille takit päälle ja sidoimme ne puihin, jotta saimme rauhassa nauttia kahvit ja piirakat sekä kakut. Metka tuntui yht´äkkiä kovin rauhalliselta. Otin sen syliini ja tarjosin sille herkkuja, mutta ei kelvannut. Hetken kulttua se rupesikin oksentamaan. Olikohan se ylirasittunut umpihankijuoksusta ja edellisen illan koiranherkkujen syönnistä?Kotimatkan Metka pääsi vuorotellen Millan ja minun sylissäni, kuten Ruskakin, mutta Jymy ja Vinha jaksoivat painaa pitkin metsäistä rinnettä.
Milla ja Heli + koirat tulivat vielä meille syömään loppuja jouluruokia. Vinhalle tehtiin testi: tarjolle laitettiin viljapossua, savulammasta, savustettua kalkkunaa ja paistettua kalkkunaa, se sai päättää syöntijärjestyksen. Sille raukalle tuli ongelma, kun piti tehdä niin vaikea valinta. Lopulta kaikki pienet palat tuli kuitenkin syötyä.
Tapaninpäivänä olimme ATD:n epävirallisissa agilityisoissa. Ruskakin sai juosta mölliradan, jossa rimojen sijaan oli vain speed pumpit. Se teki 0-radan, tosin viitisen sekuntia hitaammin kuin Vinha, mutta parikymmentä sekuntia nopeammin kuin Metka teki oman 0-ratansa. Ei tule Metkasta koskaan todellista agiliitäjää vaikka muuten mukava koira onkin.

Joulukuu on alkamassa

Tuli sitten lupauduttua ATD:n puheenjohtajan pestiin vuodeksi 2010 ja viikko sitten maanantaina oli vuosikokous, jossa päätös sinetöitiin. Toivottavasti saadaan yhdistyksen hallintokulttuuri muuttumaan siihen suuntaan, että asioita valmistellaan eri toimikunnssa ja hallitus vain sitten siunaa hyvinvalmistellun työn.

Koirien kanssa on iltaohjelmaan kotona palannut hampaiden pesu. Ruskan hampaita pestiin alkuvuosina melko säännöllisesti. Vinhakin tutustui hammasharjaan jo pentuna, mutta Metkan kanssa on tullut laiskoteltua eikä hampaiden pesu ole ollut mitenkään säännöllistä. Nyt on ollut hauska huomata, että Ruska tulee oma-alotteisesti syliin, kun otan hammasharjan ja Aloevera hammastahnan esiin. Ehkä tällä toimenpiteellä saadaan koirien hengitys pysymään raikkaana ja hampaat suussa.

Koiraharrastusta ilman koiria

Taas on käytetty aikaa koiraharrastukseen ilman koiria. Tänään kävimme pienellä porukalla Rakennusvirastossa tarkoituksena keskustella kenttäprojektimme edistämisesta. Saimme kuitenkin kylmää vettä niskaamme, kun kuulimme, että samalla alueella on varaus siirtolapuutarhalle. Pelästyin, että tilanne on todellisuutta pahempi ja kerkesin jo laittaa avunpyyntöviestin kolmenkymmenen vuoden takaiselle luonnonsuojelupiireistä tutulle nykyiselle apulaiskaupunginjohtajalle. Onneksi yhdellä kenttätoimikuntalaisella oli ollut aikaa kaivella kaupungin päätöksiä ja sieltähän löytyi positiivinen yllätys. Siirtolapuutarhaa varten on seitsemän aluevarausta ja näistä on valittava kaksi 30.3.2010 mennessä. Nythän on meidän tehtävämme vakuuttaa kaupunginsuunnittelulautakunta, että Longinojan alue on parempi agilitykenttänä kuin siirtolapuutarhana.

Sunnuntain aamupäivä kului piparkakkutaloja paistellessa ja koristellessa. Niitä tehtiin Tilastokeskuksen tiloissa 20 kpl palkinnoiksi ATD:n järjestämiin marraskuun agilitykisoihin. Kiitokset Kaija Rantalainen-Huberille mukavasta valokuvasta.
Piparitalotalkoiden jälkeen menimme koko perhe isänpäivän kunniaksi syömään Herttoniemeen Wanha Mylly-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta siellä oli aikamoinen markkinatunnelma, sillä väkeä tuli ja meni jatkuvana virtana
.
Metkan kassa tuli sentään harrastettua lauantaina tokoa ja torstaina agilityä ja kotona on tietysti hiukan tokoiltu molempien koirien kanssa aina ennen ruokahetkeä.

Tiistaina Metka pääsi mukaani töihin ja Ruskan vein Helille, sillä meillä kotona tehtiin viimeisiä vuositakuukorjauksia. Onhan se hyvä, että korjaukset saatiin tehtyä, sillä 30.11. tulee kuluneeksi kaksi vuotta muutosta uuteen asuntoomme.