Grillikausi on aloitettu

Pienellä pihallamme on maa jo paljastunut lumikerrosten alta ja iltapäivällä nautimme ensimmäisen grilliaterian lasitetulla parvekkeella, jossa lämpöä riitti vaikka ovi pihalle oli auki.

Illan agilitytreeneissä juhlimme Santtu-russelin Riimi-äidin 14-vuotis synttäreitä sekä Napsu tibben nousua 2-luokkaan. Herkkuja riitti :).

Olemme talven aikana käyneet Helin sekä Vinhan, Jymyn ja Metkan kanssa Hallainvuorella ja koirat ovat saaneet juoksennella vapaana. Varsinkin hiukan tuhnuisessa säässä kuten maanantaina siellä sai kulkea melko rauhassa.  Alamäkipolkupyöräilijät tai muut koiraihmiset eivät häirinneet.  Koirat juoksentelevat yleensä polkua edestakaisin.  Joskus kaikki ovat edessämme, joskus perässä.  Tällä kerralla koirat olivat edellämme kun Metka yht´äkkiä putosi lumen läpi hyvinkin metrin syvyiseen kalliokoloon. Heli nosti Metkan niskasta takaisin hangelle ja jatkoimme matkaa. Siinä kulkiessamme tuli mieleen: jos Metka olisi ollut perässämme ja pudonnut siellä hangen läpi kallion koloon emme olisi välttämättä huomanneet asiaa eikä se olisi ehkä osannut haukkumalla ilmoittaa, ettei pääse pois kuopasta.  Tässä oli siis onni onnettomuudessa.

Viime lauantaina eli 17.3. kävimme Millan ja Helin kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Homo-musikaalin.  Oli siinä jokunen hyväkin kohta, mutta väliajan päättyessä nauratti, kun katselimme parvelta permannolle: "Kännykät ja niissä Facebook olivat auki aika monella :)."

Ex-kollega laittoi viikolla FB-päivityksen, jossa oli kuva vaatehuoneen 100:sta kenkäparista hyllyillä järjestyksessä. On meilläkin suuri osa kengistä hyllyillä, ne vain sattuvat olemaan erilaisia ulkoilu- ja urheilukenkiä: lenkkareita talveen ja kesään, agility- ja aerobickenkiä yms.

Kevättä rinnassa

Lasitetulla parvekkeella alkaa lämpötila kohota jo sellaisiin lukemiin, että pian on aika nauttia päiväkahvit siellä Metkan ja Ruskan seurassa. 

Yhden hengen "terveellinen" kahvimukillinen syntyy suodattamalla kahvi suoraan mukiin ensimmäiseen omaan kotiin 70-luvulla ostetun suodatinsuppilon läpi.  Presso-keittimellä tehty kahvi olisi enemmän mieleeni, mutta suodatinkahvi on kuulemma kolesterolivaivaiselle terveellisempää. 

Jotta terveellisyysarvot pysyvät tasapainossa, niin silloin tällöin voi kahvin kanssa nauttia pari korvapuustia.

Vadelmakallion lato Viikin peltojen keskellä on vuokrattu ponitalliksi. Viikonloppuna näimme ponit ja hevoset ensimmäistä kertaa.  Alueelle on myös rakenteilla ratsastusmaneesi, se häämöttää kuvan takaosassa.  Voisikohan sieltä vuokrata aikoja koiraharrastajille, kuten aikoina ennen agilityhalleja tehtiin. 

Äitini on jo pidempään puhunut, että hänen hammasproteesinsa kaipaavat huoltoa.  Sain viimeinkin tilattua ajan tutulle erikoishammasteknikolle Malmilla.  Siellä tuli nostalginen olo, sillä tuoli oli samanlainen kuin aikanaan "kansakoulun hammaslääkärillä".   Tuoli olikin peräisin 1920-luvun puolivälistä. 

Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa uittamassa koiria uudessa Itä-Helsinkiläisessä koirauimalassa. Vinha nauttii uimisesta ja menee altaaseen jopa ilman sinne heitettyä lelua.  Jymy ja Metka menevät lelun perään, mutta Ruska ei oikein pidä koko touhusta tai sitten vesi on sen mielestä liian viileää. Ruskan kanssa voisi joskus kokeilla uintia, kun altaan vesi nostetaan 30 asteiseksi. 

Vinhan kanssa käytiin viettämässä laatuaikaa viikko sitten lauantaina koiranäyttelyssä Tuusniemellä Kuopion kupeessa.  Tuliaisena ERI ja VET ROP, mutta kyllähän sinnekin mentiin sertin metsästykseen ;). Vinha osaa esiintyä näyttelyissä tosi hienosti, mutta onhan se toki myönnettävä, että kauniinpiakin russeleita on olemassa kuten myös rumempia ja jo muotovalioita.

Minulla oli koko päivän hiukan outo olo ja niinpä reilun viiden tunnin kotimatkalla piti Sarin pysäyttää autonsä pariin kertaan ja tienvarren hankeen jäi muistot vierailustani.  Kotona jouduin vielä kahteen kertaan käymään halaamassa wc-allasta.  Onneksi sain samalla ihailla uutta Kuubasta ostettua suihkuverhoa. 

Joulun alla sain viimein päätökseen projektin, joka jäi hoitamatta tilatessamme aikanaan uuteen asuntoomme muutoksia.  Meillä oli teräksinen astianpesupöytä ja siinä kaksi isoa allasta.  Jätteiden lajittelu oli mahdollista vain kolmeen astiaan ja sen lisäksi oli hiukan tilaa pesuaineille ja roskapusseille.

Nyt on jätekaapissa tilat sekajätteelle, pahville, kompostoitaville jätteille, metallille ja lasille sekä paristoille.  Hyllylle mahtuvat pesuaineet ja kori roskapusseille.

Yksi iso pesuallas riittää parin kuukauden kokemuksella mainiosti ainakin tällaiselle kahden aikuisen taloudelle. Valitsin meille mustan Blancodalago silgranit altaan ja siihen Blancoelipso hanan, jossa on ulos vedettävä suihkupää.  Näillä valineillä onnistuu peltien pesut ja saa kesällä täytettyä isot kastelukannut yrttitarhan kastelemiseksi.

Lunta riittää

Tammikuun 18. päivänä näytti lumitilanne tältä talomme kulmalla ja alla on kuvia koiralenkin varrelta.  Lunta oli, mutta ei mitenkään ongelmaksi asti.

 Arthur Rindellinraitilla olivat puunoksat kauniisti ohuen lumikerroksen koristamia.

 Ruska ja Metka istutettiin Viikinojan yli menevälle sillalle poseeraamaan.

 Viikinoja virtasi hyisenä vailla jää- tai lumipeitettä.

Arthur Rindellinraitin loppupäässä ovat Viikin peltojen pohjoisosat lumen peitossa, mutta latuja siellä ei vielä näy. Takana näkyy Hallainvuoren länsiosan kaunis kuusimetsä.

 Iltalenkillä on tunnelma Viikinojan silalla kuin sadussa.

 21.1.2012 oli lunta saatu vielä lisää ja puut alkoivat taipua lumen painosta

20.2.2012 on lumen syvyys Forecan tilastojen mukaan Kumpulassa eli vajaan 5 kilometrin päässä Viikistä 63 cm. Talomme kulmalla ovat kasat hyvinkin 3 metrin korkuisia.

 Kävimme Helin sekä Metkan, Vinhan ja Jymyn kanssa Hallainvuorella.  Koirat juoksivat umpihangessa ja omistajat kahlasivat perässä ottamassa valokuvia. Viime lauantaina teimme Helin kanssa ensimmäisen yhteisen hiihtolenkin sitten Helin lapsuuden. Silläkin reissulla olisi ollut kuvattavaa ainakin silloin, kun en kaatumisen jälkeen meinannut päästä suksien kanssa takaisin jaloilleni. ;)

 Hallainvuori on ihastuttava lenkkikohde vain viiden minuutin kävelymatkan päässä kotiovelta.

Siellä on hyvä antaa koirien kahlata lumessa vapaana.  Ne eivät jaksa juosta edes jänisten perässä kovin kauas ainakaan näillä lumen syvyyksillä.

Iltalenkillä piti vielä ikuistaa kännykällä talomme nurkalla olevat lumikasat.  Lunta riittää:).

Lomaltapaluukiireitä

Käsittämättömästi tätä kiirettä jatkuu.  Onneksi olimme Ilpon kanssa Kuubassa lomalla 24.1.-8.2.2012, jolloin kotimaan kiireet unohtuivat. Matkakertomusta tuli kirjoitettua päivittäin ja se on lisätty kuvablogiin. 

Havannassa jenkkirauta-ajelulla

"Che elää" vai elääkö? Mausoleumi Santa Clarassa

 Paikallinen joukkoliikenneväline Cienfuegosissa

Vinha viettää pidennettyä viikonloppulomaa kanssamme Helin ollessa Jymyn ja kavereiden kanssa keskemmällä Suomea hiihtämässä.  Me tytöt (3 russelia ja minä) otimme 2-3 tunnin päiväunet ja sen jälkeen on ollut hyvä valmistella agilityseuran kenttätoimikunnan ja juhlatoimikunnan asioita sekä muutenkin surffailla netissä.  Löysin entisen läheisen kollegan nettisivut ja suunnitelmia tulevista kiertomatkoista.  Täytynee kiristää vyötä entisestään, jotta pääsisimme mukaan jollekin kiehtovalle kaukomatkalle ensi talvena.

Uusi vuosi uudet kujeet :)

Mitäpä sitä vapaaherrattarella muuta olisi kuin aikaa. Koska aivan kaikki vapaa aika ei kulu koirien ulkoiluttamisessa tai treenaamisessa eikä agilityseuran kenttä-, kilpailu-, juhla- tai koulutustoimikunnan asioita hoitaessa tai järjestellessä anopille taksiseteleitä, kelan hoitotukea, kotihoidosta mukavaa hoitajaa tai hoidellessa oman äidin ruokahuoltoa kauppakäynnein tai kokkaillen ja auttaen äitiä suihkuttaen ja kuivaten häntä sekä huolehtien pyykinpesusta ja päivittäisestä asunnon siistimisestä oman kodin vastaavista asioista puhumattakaan niin on mukavaa napsia kuvia kodin pikku muutoksista.

Tänä vuonna jäi joulukuusi pystyttämättä ensimmäistä kertaa.  Ehkä kuusta ei ollut niinäkään jouluina, jolloin olimme joulun aikaan pidemmillä ulkomaanmatkoilla Unkarissa 1988 ja Kiinassa 1997.  Tänä vuonna hain lähimetsästä joulukuun alun myrskyn kaatamasta männystä oksia, mutta niistä unohtui ottaa valokuva, koska oksamaljakko oli jo loppiaisena parvekkeella samaan aikaan kun kuvasin muuta joulutilbehööriä.  Ikuistamisen jälkeen olikin aika siirtää koristeet laatikoihin ja viedä kellarivarastoon.

Postauksen alussa on yritelmä ottaa joulutervehdyskuva Metkasta ja Ruskasta, mutta yritys oli toivoton. Hienot pääkoristeet eivät pysyneet koirien päässä samaan aikaan. Pannatkin on nyt siirretty varastoon odottamaan ensi joulua.

Pentikin poron kynttilöitä ei ehditty polttaa joulukuussa kertaakaan ja hopeamaalin pintaansa saaneet oksat toimivat lasisten jostain itäisestä Euroopasta tuotujen koristeiden pidikkeinä ties kuinka monetta vuotta.

"Kummipojan" koulutyönään tekemän lipaston päällä oli tänä jouluna uusi karamelliteline, joka oli tehty vuosikymmeniä vanhoista laseista (Tapio Wirkkala Paadar) ja lautasista (Erkkitapio Siiroinen Jesper ja Oiva Toikka Kastehelmi). Suurimman osan makeisista sain työnnettyä Helin mukaan Eckerön agilitykisareissulle, jonne hän lähti Jymyn ja kavereiden kanssa. Jymy nousi syksyllä kisaamaan agilityn korkeimpaan eli 3-luokkaan ja ensimmäinen 0-tulos tuli joulukuussa Jyväskylästä ja toinen Eckeröstä. 

Kotiin jäänyt piparkakkutalo riitti minulla makeuttamaan vain pari päiväkahvihetkeä.  Nyt sekään ei enää ole kiusaamassa. ;)

 Kynttilät on poltettu ja Stockalta vuosia sitten ostetut marjakoristeet siirretty varastoon.

Samoin Helin päiväkodissa tekemä hyasintti ja Millan askartelema sydän. Nämä olivat työpaikallani lähes neljännesvuosisadan ja hyasinttipurkin sain toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle siirtyneeltä kollegalta, hän oli tehnyt sen itse.

12.1.2012 jätimme lopulliset hyvästit äitini Aune-siskolle.  Ainoa Suomessa asuva serkkuni (Kanadassa on kolme äitini toisen siskon poikaa) laski äitinsä tuhkauurnan Malmin hautausmaalle kävelymatkan päähän täältä meiltä.

Loppuvuoden 2011 iloja ja suruja

Uuden Vuoden aatto sujui rauhallisesti koirien kanssa pötkötellen, kirjoja lukien ja TV:tä katsellen.  Tänä vuonna Vinha ja Jymy eivät olleet meillä vaan omassa kotonaan Helin + kavereiden kanssa. Ruskaa ja Metkaa eivät rakettien äänet pahemmin häiritse.  Ne ovat saaneet tottua naapuritonteilla tapahtuviin kallioiden räjäyttelyihin.  Viimeisten uusien asuintalojen rakentaminen on aloitettu naapurustoon ja räjäyttelyn pitäisi onneksi loppua piakkoin.

Ruska omassa teltassaan eteisen vaatenaulakon alla:

Metka ensimmäisessä perheeseemme hankitussa "kevythäkissä". Hinta oli 123,- euroa Stockalla 10 vuotta sitten heti eurojen tultua käyttöön.

29.12.  kävimme äidilläni kahvilla aloittamassa piparkakkutalon tuhoamisen.  Pöydällä Helin aikanaan koulussa teknisen työn tunnilla tekemä joulukuusi, jota hieman koristelimme Millan kanssa ennen joulua.

Joulun 24.12.-26.12. vietimme koko perheen ja neljän koiran kera Viron Pärnussa.  Paluumatkalla 26.12. piti koirille syöttää matolääkkeet Tallinnalaisella eläinlääkäriasemalla. Ei ollut helppoa löytää avoinna olevaa eläinlääkäriasemaa, mutta onneksi löytöeläintarhan yhteydessä oli sellainen. 1,60 euron hintaan sai jokainen koiramme oikan määrän Drontal comp vet tabletista.  Eläinlääkäri yritti tarjota ensimmäisenä Ruskalle tablettia jonkinlaisen "Cesar" ruoan seassa vaikka minulla oli kädessä nakin palanen. Kyllä se lopulta onnistui ja Ruska sai jälkiruoaksi nakkia. Muut koirat hotkaisivat tablettinsa nopeasti nakkiin piilotettuna. Lämmin nakki hankittiin mukaan linja-autoaseman (Bussijaam) nakkikioskilta.

 Kierttelimme pari tuntia Tallinnan keskustassa ennen Tallink Star laivan lähtöä myrskyiselle merelle.  Onneksi meillä oli hytti, jonka vuoteilla kotimatka sujui ongelmitta.  Matkakertomus löytyy kuvabogista.

23.12. iltapäivä sujui hieman surullisissa merkeissä äitini nuorimman sisaren Aunen hautajaisissa. Aune nukkui pois 9.12.2011.  Hän oli syntynyt 10.6.1925 ja oli hieman yli vuoden äitiäni nuorempi.  Sisarukset olivat hyvin läheiset, sillä asuivathan he molemmat Vallilassa koko toimeliaan ikänsä ja suurimman osan siitä samassa tai vierekkäisissä taloissa. Aune-sisar vietti viimeiset vuotensa Puotilan vanhainkodissa ja valitettavasti aivan viimeiset vuodet jo niin pahasti dementoituneena, ettei jaksanut enää puhua eikä oikein pitää silmiäänkään auki vaikka hänet nostettiin päivisin pyörätuoliin istumaan. Syksyn Aune oli vain maannut sängyssään ilman muuta lääkitystä kuin kipulaastarit.  Vahva sydän piti hänet hengissä vaikka painokin oli pudonnut 35 kiloon. 

Äitinikin paino on pudonnut ja vaatteet ovat jääneet isoiksi.  Onneksi kaapista kuitenkin löytyi päälle pantavaa.

Aunen siunaustilaisuus oli Malmin suuressa kappelissa.  Paikalla olivat vain lähimmät omaiset.  Hautajaiskahveille menimme Kirkkonummelle serkkuni uuteen kotiin.

22.12. oli maa saanut kevyen lumivaipan, muutenhan alkutalvi on ollut melko lumeton. Koirat istutettiin talomme kulmalla pienen kuusen juurelle, jotta saatiin napattua joulutervehdyskuva. :) 

Illalla oli kouluaikainen ystävättäreni syömässä poikansa kanssa, kuten jo niin monena kymmenenä vuonna aikaisemmin. :)  Tarjolla oli uunilohta peston ja mozarellan kera, perunoita, salaattia ja Helin tekemä marjajäädyke sekä joulutorttuja. 

17.12. juhlittiin anopin 85-vuotis synttäreitä.  Oikea päivä on 18.12. 

Oli mukava tavata Kurosen suvun nuoria eli kolmatta ja neljättä polvea.

 Paikalla oli myös oikea päivänsankari, 23-vuotta täyttänyt serkussarjan nuorin.

 

Tarjoiluna oli Helin tekemää herkullista sienipiirakkaa, Ilpon tekemää Panzanella salattia ja Pekan Stockalta hankkimaa lohi-voileipäkakkua.

 

Kahvin kanssa oli Milla tehnyt upean kerma-karpalo-kinuskikakun ja minä näpertelin torttuja Myllyn paras lehtitaikinalevyistä ja hillona oli Dronningholm Tähtitorttu Omena-kanelimarmeladi.

Syksyn pimeinä iltoina ovat Lidlistä hankitut valopannat tarpeen koirille, sillä esim. Viikin pelloilla ei ole ollenkaan valoja.

5.11.2011 kävimme Puotilan vanhainkodissa katsomassa äitini Aune-siskoa.  Tämä jäikin viimeiseksi vierailuksi Aunen luona.