Kesä tulee vai tuleeko?

Alkukesän ilmat eivät ole vielä kohonneet hellelukemiin, vain yhtenä päivänä on tullut pidettyä hihatonta toppia. Kielot ovat puhjenneet kukkaan...

 ... ja jonkinlaiset metsätähdet levittyvät näyttävinä mättäinä Viikinojan laaksoon.

 Vinha oli meillä viikonloppuhoidossa 8.-10.6. Helin käydessä Jymyn kanssa kisareissulla Porissa.

Sunnuntaina kävimme Ilpon kanssa Pelmenit ravintolassa Kustaankadulla.  Borsch-keiton lisäksi söin pelmenit ja Ilpo saslikin.  Kyllä niillä nälkä lähti, mutta ei paikkaan ehkä toistamiseen tarvitse mennä. ;)

Toukokuun touhuja

8.-11.5. käväisimme Helin kanssa Lontoossa. Matkapäiväkirja löytyy vanhasta osoitteesta. 

Heti matkalta palattuamme vietettiin 12.5. Siivouspäivää - Koko kaupunki kirpputoriksi.  Olin kysynyt Viikin asukastalojen työntekijältä voisimmeko pitää kirpputorin asukastalo LAVA:n edessä ja luvan saatuamme levisi tieto Facebookissa ja osallistujia oli ikävähköstä säästä huolimatta melko runsaasti.

 

Kevään etenemistä on ollut mukavaa seurata koiralenkeillä Viikinojan varrella.  Ensin kukkivat valkovuokot..

.. sitten ilmaantuivat vanamot vanhaan tuttuun paikkaan...

 .. lakaistuvien valkovuokkojen välistä alkavat nousta kielon lehdet....

 ... ja leskenlehtiä riittää matoksi asti

Ravintolapäivää vietettiin 19.5. ja Viikissä Kevättorilla oli tarjolla herkullisia italialaisia ruokia.  Tilaus tehtiin ikkunasta ja torille oli tuotu pöytiä, jonne herkut tarjotiin.  Kympillä sai pari bruschettaa, pastaa ja jälkiruoaksi kahvin kera tiramisua tai creme bruleeta.

Äitini 88-vuotis syntymäpäivää päästiin juhlimaan agilitykiireiden vuoksi päivää myöhässä eli 24.5.  Milla oli tehnyt herkullisen kääretortun, josta äitini tarjosi myöhemmin hoitajilleeenkin maistiaisia.  

Takatalvi ja viimeinkin kevät

Huhtikuun alussa saimme taas lunta eikä kevät päässyt etenemään. Viikinoja toki virtasi ilman jääpeitettä. 

Kotipihaa peitti lumivaippa...

 ... mutta Kivikossa pääsi jo treenaamaan uudella korkeussäädettävällä keinulla.

Pääsiäiseksi muistin kasvattaa jotakin vihreää, taisi olla vehnää.... 

... ja muutama oksakin ehti saada vihreät silmut 

Krookukset työntyivät pihalla esiin lumivaipan alta

ATD:n perinteisiä pääsiäiskisoja vietettiin seuran 20-vuotisjuhlien merkeissä.  Anna ja Milla olivat tehneet sekä agility- että tokokakkuja.

Lenkit Hallainvuorella koirien kanssa jatkuivat, mutta varovaisia piti olla, ettei kukaan putoaisi enää kallionkoloon. Kuvassa taitaa olla kolo, johon Metka kerran hupsahti.

Metkalla on mainio tapa syödä "rengasluita".  Se laittaa tassunsa reikään, jotta saa paremman puremaotteen. Metka saattaa myös maata selällään ja pitää jotakin luuta molempien tassujensa välissä samaan tapaan kuin oravat syövät käpyjä. :)

I-HAH:n 20-vuotisjuhlakisoissa tarjottiin kaikille kisaajille Millan ja Helin tekemiä minttusuklaakakkuja, joiden koristeetkin oli käsin näperrelty.

Toimin lauantana 4.5. kolmosluokkien kisapäivänä vastaavana koetoimitsijana.  Aamu alkoi hiukan harmaana, mutta kirkastui onneksi päivän mittaan ja kisat saatiin hoidettua kunniallisesti.

Grillikausi on aloitettu

Pienellä pihallamme on maa jo paljastunut lumikerrosten alta ja iltapäivällä nautimme ensimmäisen grilliaterian lasitetulla parvekkeella, jossa lämpöä riitti vaikka ovi pihalle oli auki.

Illan agilitytreeneissä juhlimme Santtu-russelin Riimi-äidin 14-vuotis synttäreitä sekä Napsu tibben nousua 2-luokkaan. Herkkuja riitti :).

Olemme talven aikana käyneet Helin sekä Vinhan, Jymyn ja Metkan kanssa Hallainvuorella ja koirat ovat saaneet juoksennella vapaana. Varsinkin hiukan tuhnuisessa säässä kuten maanantaina siellä sai kulkea melko rauhassa.  Alamäkipolkupyöräilijät tai muut koiraihmiset eivät häirinneet.  Koirat juoksentelevat yleensä polkua edestakaisin.  Joskus kaikki ovat edessämme, joskus perässä.  Tällä kerralla koirat olivat edellämme kun Metka yht´äkkiä putosi lumen läpi hyvinkin metrin syvyiseen kalliokoloon. Heli nosti Metkan niskasta takaisin hangelle ja jatkoimme matkaa. Siinä kulkiessamme tuli mieleen: jos Metka olisi ollut perässämme ja pudonnut siellä hangen läpi kallion koloon emme olisi välttämättä huomanneet asiaa eikä se olisi ehkä osannut haukkumalla ilmoittaa, ettei pääse pois kuopasta.  Tässä oli siis onni onnettomuudessa.

Viime lauantaina eli 17.3. kävimme Millan ja Helin kanssa Kansallisteatterissa katsomassa Homo-musikaalin.  Oli siinä jokunen hyväkin kohta, mutta väliajan päättyessä nauratti, kun katselimme parvelta permannolle: "Kännykät ja niissä Facebook olivat auki aika monella :)."

Ex-kollega laittoi viikolla FB-päivityksen, jossa oli kuva vaatehuoneen 100:sta kenkäparista hyllyillä järjestyksessä. On meilläkin suuri osa kengistä hyllyillä, ne vain sattuvat olemaan erilaisia ulkoilu- ja urheilukenkiä: lenkkareita talveen ja kesään, agility- ja aerobickenkiä yms.

Kevättä rinnassa

Lasitetulla parvekkeella alkaa lämpötila kohota jo sellaisiin lukemiin, että pian on aika nauttia päiväkahvit siellä Metkan ja Ruskan seurassa. 

Yhden hengen "terveellinen" kahvimukillinen syntyy suodattamalla kahvi suoraan mukiin ensimmäiseen omaan kotiin 70-luvulla ostetun suodatinsuppilon läpi.  Presso-keittimellä tehty kahvi olisi enemmän mieleeni, mutta suodatinkahvi on kuulemma kolesterolivaivaiselle terveellisempää. 

Jotta terveellisyysarvot pysyvät tasapainossa, niin silloin tällöin voi kahvin kanssa nauttia pari korvapuustia.

Vadelmakallion lato Viikin peltojen keskellä on vuokrattu ponitalliksi. Viikonloppuna näimme ponit ja hevoset ensimmäistä kertaa.  Alueelle on myös rakenteilla ratsastusmaneesi, se häämöttää kuvan takaosassa.  Voisikohan sieltä vuokrata aikoja koiraharrastajille, kuten aikoina ennen agilityhalleja tehtiin. 

Äitini on jo pidempään puhunut, että hänen hammasproteesinsa kaipaavat huoltoa.  Sain viimeinkin tilattua ajan tutulle erikoishammasteknikolle Malmilla.  Siellä tuli nostalginen olo, sillä tuoli oli samanlainen kuin aikanaan "kansakoulun hammaslääkärillä".   Tuoli olikin peräisin 1920-luvun puolivälistä. 

Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa uittamassa koiria uudessa Itä-Helsinkiläisessä koirauimalassa. Vinha nauttii uimisesta ja menee altaaseen jopa ilman sinne heitettyä lelua.  Jymy ja Metka menevät lelun perään, mutta Ruska ei oikein pidä koko touhusta tai sitten vesi on sen mielestä liian viileää. Ruskan kanssa voisi joskus kokeilla uintia, kun altaan vesi nostetaan 30 asteiseksi. 

Vinhan kanssa käytiin viettämässä laatuaikaa viikko sitten lauantaina koiranäyttelyssä Tuusniemellä Kuopion kupeessa.  Tuliaisena ERI ja VET ROP, mutta kyllähän sinnekin mentiin sertin metsästykseen ;). Vinha osaa esiintyä näyttelyissä tosi hienosti, mutta onhan se toki myönnettävä, että kauniinpiakin russeleita on olemassa kuten myös rumempia ja jo muotovalioita.

Minulla oli koko päivän hiukan outo olo ja niinpä reilun viiden tunnin kotimatkalla piti Sarin pysäyttää autonsä pariin kertaan ja tienvarren hankeen jäi muistot vierailustani.  Kotona jouduin vielä kahteen kertaan käymään halaamassa wc-allasta.  Onneksi sain samalla ihailla uutta Kuubasta ostettua suihkuverhoa. 

Joulun alla sain viimein päätökseen projektin, joka jäi hoitamatta tilatessamme aikanaan uuteen asuntoomme muutoksia.  Meillä oli teräksinen astianpesupöytä ja siinä kaksi isoa allasta.  Jätteiden lajittelu oli mahdollista vain kolmeen astiaan ja sen lisäksi oli hiukan tilaa pesuaineille ja roskapusseille.

Nyt on jätekaapissa tilat sekajätteelle, pahville, kompostoitaville jätteille, metallille ja lasille sekä paristoille.  Hyllylle mahtuvat pesuaineet ja kori roskapusseille.

Yksi iso pesuallas riittää parin kuukauden kokemuksella mainiosti ainakin tällaiselle kahden aikuisen taloudelle. Valitsin meille mustan Blancodalago silgranit altaan ja siihen Blancoelipso hanan, jossa on ulos vedettävä suihkupää.  Näillä valineillä onnistuu peltien pesut ja saa kesällä täytettyä isot kastelukannut yrttitarhan kastelemiseksi.

Lunta riittää

Tammikuun 18. päivänä näytti lumitilanne tältä talomme kulmalla ja alla on kuvia koiralenkin varrelta.  Lunta oli, mutta ei mitenkään ongelmaksi asti.

 Arthur Rindellinraitilla olivat puunoksat kauniisti ohuen lumikerroksen koristamia.

 Ruska ja Metka istutettiin Viikinojan yli menevälle sillalle poseeraamaan.

 Viikinoja virtasi hyisenä vailla jää- tai lumipeitettä.

Arthur Rindellinraitin loppupäässä ovat Viikin peltojen pohjoisosat lumen peitossa, mutta latuja siellä ei vielä näy. Takana näkyy Hallainvuoren länsiosan kaunis kuusimetsä.

 Iltalenkillä on tunnelma Viikinojan silalla kuin sadussa.

 21.1.2012 oli lunta saatu vielä lisää ja puut alkoivat taipua lumen painosta

20.2.2012 on lumen syvyys Forecan tilastojen mukaan Kumpulassa eli vajaan 5 kilometrin päässä Viikistä 63 cm. Talomme kulmalla ovat kasat hyvinkin 3 metrin korkuisia.

 Kävimme Helin sekä Metkan, Vinhan ja Jymyn kanssa Hallainvuorella.  Koirat juoksivat umpihangessa ja omistajat kahlasivat perässä ottamassa valokuvia. Viime lauantaina teimme Helin kanssa ensimmäisen yhteisen hiihtolenkin sitten Helin lapsuuden. Silläkin reissulla olisi ollut kuvattavaa ainakin silloin, kun en kaatumisen jälkeen meinannut päästä suksien kanssa takaisin jaloilleni. ;)

 Hallainvuori on ihastuttava lenkkikohde vain viiden minuutin kävelymatkan päässä kotiovelta.

Siellä on hyvä antaa koirien kahlata lumessa vapaana.  Ne eivät jaksa juosta edes jänisten perässä kovin kauas ainakaan näillä lumen syvyyksillä.

Iltalenkillä piti vielä ikuistaa kännykällä talomme nurkalla olevat lumikasat.  Lunta riittää:).