Vuosi vaihtui

Joulukuun alussa oli lumipeite jo muutaman kymmenen sentin vahvuinen ja nyt oli hyvää aikaa räpsiä joulukorttikuvia koirista.  Jymy ja Vinha poseerasivat Helin joulutervehdyksessä.

Ruska ja Metka pääsivät oman korttini ja sähköisen joulutervehdykseni komistukseksi.

Messukeskuksen voittajanäyttelyn yhteydessä 9.12.2012 järjestettiin Flyball kilpailu, johon Heli kokosi joukkueen kavereistaan.  Milla toimi joukkueen boxin lataajana.  Kuvassa Milla ja Annan vesikoira Marta, Heli ja Jymy, Sinin kaveri Sofia labbiksensa kanssa sekä Sini ja Papu.

Heli on vihdoinkin aloittanut autokoulun ja parina koulupäivänä viikossa haen Vinhan ja Jymyn meille iltapäivällä, jottei niille tule kovin pitkiä yksinäisiä päiviä. Ruokailun jälkeen on mukavaa viettää lehdenlukuhetki kaikkien neljän koiran seurassa.  Ruska on vakiopaikallaan pääni vieressä tyynyjen ja sohvan selkänojan välisessä kolossa.

Muutama päivä ennen joulua osui nousevan auringon valo joihinkin kantakaupungin talojen ikkunoihin siten, että rakennukset näyttivät palavan.  Kännykkäkuva ei tee oikeutta ilmiölle, mutta kuva on mukava muistutus siitä, että kotitalomme sijaitsee niin korkealla, että tuosta raitilta näkyy Helsingin keskustaan asti.

Otin samalla reissulla vielä kuvan Metkasta ja Ruskasta Agronominraitin uuden roskiksen luona ja lähetin kiitosviestin Rakennusvirarastoon.

Aamupäivärutiineihin kuuluu edelleen käynti äitini luona.  Hoidan hänen kauppakäyntinsä samalla kuin omanikin ja siivoilen hiukan sekä vien roskat, pesen pyykit ja autan häntä peseytymisessä. Päivänsä hän viettää suurimmaksi osaksi sängyssä makoillen ja käydessäni siellä hän pyytää aina koiria hyppäämään sänkyyn viereensä.

Joulukuusen kasasin ja koristelin jo 19.12. ja seuraavana päivänä olivat Helin koirat taas meillä alkuillan hoidossa.  Koitin ottaa edustavan kuvan kuusesta ja koirista, mutta eipä taaskaan onnistunut.  Omat koirat näyttävät selkäänsä saaneilta ja punaisella fleece-huovalla tehdyt kuusenjalan ja huonekalujen piilotukset eivät oikein onnistuneet.

Lauantaina 22.12. alkoi joulun vietto perinteisellä Kaijan (lukioaikainen koulukaverini) ja Boissin ("kummipoikani") käynnillä.  Milla oli huomannut Yhteishyvä-lehdessä uudenlaisen reseptin: Taikinoitu uunilohi ja sitä siis tein veneperunoiden kera.  Lisukkeena sekasalaattia.

 Jälkiruokakahvit nautittiin Millan tekemän juusto-puolukkakakun, joulutorttujen ja pipareiden kera.

Jouluaattoaamupäivän riisipuuroaterialle halusi äitini tulla meille.  Milla kävi noutamassa hänet kotoaan ja he tulivat 500 metrin matkan Matkapalvelun kautta tilatulla taksilla.

 Puuro, lohipiiraat, joulutortut ym. maittoivat.

Lahjojen avaaminen piti hoitaa lepäillen pikkuhuoneemme sohvalla.

Olin tilannut Matkapalvelusta auton noutamaan äitiäni klo 12:30. Hän pukeutui hyvissä ajoin ja istuutui eteisen tuolille odottamaan kotiin pääsyä. Klo 13:30 olin soittanut jo pariin kertaan ja ihmetellyt, ettei autoa näy.  Kuulin, että kaksi taksia oli jo käynnyt Biologinkadulla, mutta eivät olleet löytäneet asiakasta.  Autot eivät olleet ajaneet kadulta rappukäytävämme eteen. Olin koko ajan pihalla luomassa pihakäytävältä lunta pois yläkerran 77-vuotiaan rouvan kanssa.
Kolmannen taksin jo näinkin ja sen nuori naiskuljettaja sanoi, ettei pysty ajaaan autoa porraskäytävän eteen lumen takia. (Pihakäytävästä oli vain muutama metri auraamatta ja siinä oli höttölunta.)  Pyysin kuljettajaa odottamaan, jotta noudan äitini sisältä.  Kun tulimme ulos minuutin kuluttua, oli taksi lähtenyt pois.  Sain "raivokohtauksen" ja sadattelin kaikki mahdolliset kirosanat.  Soitin taas Matkapalveluun ja siellä oltiin tilanteesta tosi pahoillaan ja neuvottiin soittamaan suoraan taksikeskukseen ja annettiin ohjeet, jotta saimme auton sovitulla 2,20 euron hinnalla. Siinähän siis seisoin 88-vuotiaan ei kovin lämpöisiin vaatteisiin pukeutuneen huonosti liikkuvan äitini kanssa hankien keskellä ja odottelin edelleen kuljetusta.  Lopulta taksi tuli ja parin minuutin kuluttua olimme äitini luona ja pääsin lähtemään takaisin omaan kotiin klo 14:30.  Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti, niin tämä olisi tapahtunut klo 12:45.
Aattoilta sujui vanhaan tuttuun tapaan kahdeksan hengen sukulaisporukalla, sillä Merjan ja Pekan pojat, Joonas ja Pietari olivat molemmat Suomessa.  Lämpimän ruoan söimme Pekan ja Merjan luona aloittaen klo 16. Perinteistä jälkiruokajäädykettä sekä kahvia ym. siirryimme nauttimaan meille.

Myös lahjat jaettiin meillä.

Joulupäivänä Ilpo keksi ruveta siivoamaan pikkuhuoneemme kirjakyllyjä.  Kierrätykseen lähti muutama hyllymetrillinen vanhoja maantieteen ja ympäristönsuojelun ym. tenttikirjoja sekä vanhoja luontoaiheisia tietokirjoja sekä romaaneja, joita ei tule luettua uudestaan.  Lainasin ulkoiluvälinevarastosta jonkun lapsen pulkan ja pakkasin kirjat isoon IKEA-kassiin.   Siirsin kuusi täyttä kassillista as oy:mme roskahuoneeseen, josta naapurit ovat jo ottaneet kirjoja ja ison kasan luontokuvakirjoja jätin kassiin odottamaan joululomalta palaavaa opettajaa, joka vie kirjat kouluunsa.

Onneksi kirjat tuli vedettyä pulkalla heti ensimmäisenä iltana pois sillä heti joulun jälkeen ilmat lauhtuivat ja piha on nyt jään ja hiekan sekä veden peittämä.

Lauantaina 29.12. kävimme Metkan kanssa HSKH:n järjestämissä agilitykisoissa Ojangossa.  Teknisesti Metka osaa homman, mutta jostain syystä se nuuskuttelee ensimmäiset viisi esteväliä ja kiihdyttää vauhtia vasta sen jälkeen.  Molemmilta radoilta tuli runsaasti yliaikaa.  Ensimmäisen radan toiselta hypyltä tuli kielto, koska nuuskuttelu johti siivekkeen ohi ja toinen rata tehtiin ilman ratavirheitä.

Uuden vuoden aaton vietimme Ilpon kanssa kotona kaikessa rauhassa omien koirien sekä Vinhan kanssa vanhentuneita tacoja syöden.  Ihmettelin, että mikä lisuke aiheutti tacoihin kummallisen maun ja jälkiä siivotessani kurkkasin tacolaatikon parasta ennen päivää, se oli 04.2009.  Kirjoittelen tätä vuorokausi aterian jälkeen ja säästyimme mahavaivoilta, mutta makuelämys ei kaipaa toisintoa.

Ruskalla on kuulo mennyt, joten illan pauke ei sitä haitannut eikä Metkakaan ole ruvennut pelkäämään pauketta ja rakettin ulinaa.  Alkuilta meni Vinhallakin mukavasti, mutta yrittäessäni viedä koirat pisulle klo 21 oli meteli jo sellainen, että Vinhan piti päästä heti takaisin sisälle ja se pakeni tuttuun turvapaikkaansa vaatehuoneeseemme.

Onneksi paniikkioireet hävisivät vähitellen ja Vinha saattoi nukkua omassa kassissaan rauhallisesti.
Mekin siirryimme yhden tienoissa sohviltamme (Ilpo olohuoneesta ja minä pikkuhuoneesta) nukkumaan. Kuvassa anopin maalaus ja yöpöytäni joulukoriste.

Kisaamista, juhlia ja asukasvaikuttamista

Syksy oli kääntymässä talveksi ja 25.10. nappasin lenkillä kännykällä kuvan, jossa juuri ja juuri oli näkyvissä maassa olevat lehdet syksyn ruskan väreissä.

27.10. hienoinen lumivaippa peitti maan, mutta kylmää ei kestänyt kuin pari päivää.

10.11. kisattiin Ojangossa Vuokkoset areenalla I-HAH:n ensimmäiset kisat siinä hallissa. Tarjolla oli kaksi kisaa 1-luokkalaisille ja kolme kisaa 2-luokkalaisille. Meitä kisatoimikuntalaisia jännitti tuleeko ilmoittautumisia noin kahteensataan starttiin, sillä jos määrä olisi jäänyt pienemmäksi olisimme pitäneet virallisten kisojen päätteeksi epäviralliset kisat, jotta kisoista olisi jäänyt jotakin tuottoa seurallekin. Määrä ylittyi noin 40:llä, joten vältyimme ylimääräiseltä tohinalta.  

Osallistuin aamupäivällä kisaan Metkan kanssa.  Ensimmäinen rata sujui virheittä, mutta yliaikaa tuli reilut kolme sekunttia alkuradan nuuskuttelun ja muutaman ylipitkän kaarteen vuoksi.  Toisella radalla olisi jopa vauhti saattanut riittää, mutta vauhdin hurmassa unohdin Metkan ohjaamisen ja se juoksi suoran putken ohi ja suoritti sen sitten väärästä suunnasta. Pieni toivonkipinä heräsi taas. Metkalla on mahdollisuus nousta ainakin 2-luokkaan, jos kisa-alustana on tekonurmi, kuten Ojangossa. 

Iltapäivällä toimin kisojen ratamestarina ja kaikki toimi mukavasti. 

Sunnuntaina juhlimme isänpäivää tilaten lounaan Tapanilan China Man-ravintolasta. Pöytä sentään katettiin ykkösastioin ja perintöhopein. :)

Marraskuun puolivälissä koristelin olohuoneen valaisimen jo muutama vuosi sitten Pentikiltä hankituin lasihelmimansetein sekä syksyn 2012 IKEA:n muovihelminauhoin. Tulokseksi tuli aikamoinen härveli. :) Ihme ja kumma, mutta Ilpo ei ole maininnut asiasta mitään vaikka muuten valaisin ei ole ollut alkujaankaan hänen mieleensä.

Perjantaina 23.11. kävimme koristelemassa Vantaan Midgårdin, jossa lauantaina 24.11. vietettiin Itä-Helsingin Agilityharrastajien 20-vuotisjuhlia.  Olin mukana juhlien järjestelytoimikunnassa, jonka työ aloitettiin jo tammikuussa.  Juhliin oli ilmoittautunut 84 henkilöä eli paljon enemmän väkeä kuin olin uskaltanut edes uneksia. Juhat onnistuivat erinomaisesti: Pitopalvelu Huplin loihtima ruoka oli hyvää, tarjoilu toimi ensiluokkaisesti, juhlapuheet olivat mainioita ja tiskijukan esittämä musiikki viihdytti kaikkia. Mia Alenin valokuvat kertovat hyvin tunnelmasta.

Maanantaina 26.11. kävimme Helin ja Metkan&Jymyn kanssa Helsingin koirauimalassa.  Metka ei ollut kovin innostunut uimisesta, ehkä uimaliivit eivät olleet sen mieleen.

Jymy hyppi lelun perään vanhaan malliin ja uiskenteli ahkerasti koko puolen tunnin ajan.

28.11. saimme uuden lumipeitteen maahan ja nyt on luvattu jopa 20 - 40 cm lunta tulevien päivien aikana. Nappasin koirista (Ruska & Metka) kuvan Agronominraitin varrelta asukastalo LAVAn alapuolelta uuden roskiksen luota.  Lähetin 5.11. Helsingin kaupungin rakennusvirastolle viestin, jossa kiittelin Viikin/Latokartanon monista isoista ja pienistä roskiksista ja valittelin sitä, ettei Agronominraitin varrella ole ainuttakaan. 15.11. ilmestyi roskis ehdottamaani paikkaan.  Asukkaat voivat siis vaikuttaa ympäristöönsä. 

Hiukan surua, mutta onneksi enimmäkseen iloa

Millalla oli viljelypalsta Kumpulassa kaverineen kuluvana kesänä ja nyt syksyllä hänen onnistui saada Helin kanssa palstan puolikas Viikistä.  Palstaa ei ole taidettu viljellä muutamaan vuoteen, joten rikkaruohojen torjunnassa riittää puuhaa.

 Onneksi Viikin palsta on koiralenkin varrella, joten sinne on helppo piipahtaa töihin.

Syysruska värjää vähitellen maiseman Viikinojan varrella ja tähän aikaan vuodesta tulee ainaa mieleen Ruskan saapuminen perheeseemme syyskuussa 1998 ja elämämme täydellinen muuttuminen.

Aika kuluu nykyään koiraharrastuksissa joko koirien kanssa tai usein myös ilman koiria. Syyskuun viimeisenä päivänä  korjattiin I-HAH:n kentältä ylimääräiset esteet talvisäilöön konttiin. Yksi estesarja jätettiin ulos omatoimitreenaajia varten.

Heti lokakuun alussa oli vuorossa matka Tsekkeihin Libereciin agilityn MM-kisoihin kannustamaan Suomen maajoukkuetta ja ihailemaan huippuagilityä.

Runsaasta kannustajajoukosta huolimatta Suomi jäi tällä kertaa ilman mitalleita.  Viimeksi näin kävi Montichirissa Italiassa vuonna 2004.

 Matka oli kaikesta huolimatta mielenkiintoinen ja antoisa.  Matkakertomus löytyy valokuvablogista.

Praha oli yhtä ihana kuin aina ennenkin ja koin pitkästä aikaa itselleni oudon tunteen kävellessäni vanhankaupungin kaduilla.  Tavallisesti matkoilla mikään ei enää tunnu miltään vaan on "ihan kivaa", mutta nyt tuntui ihanalta kulkea vanhoilla tutuilla seuduilla.

Matkan jälkeen meitä odotti surullinen uutinen, Ilpon isä oli kuollut torstaina 4.10. 89-vuoden iässä. Olemme jo vuosia sitten sopineet, että jos jotakin vastaavaa tapahtuu, niin siitä ei ilmoiteta lomamatkalla olijoille. Eihän matkalla pysty kuitenkaan mitään asialle tekemään ja mieli vain pahoittuu tiedosta.  

Ilpon isää on vaivannut muistisairaus jo muutaman vuoden ja hän on ollut laitoshoidossa.  Loppukesästä alkaen hän oli nauttinut useamman antibioottikuurin keuhokuumeeseensa, joten pois nukkuminen oli ennustettavissa.

Hautajaiset pidettiin perjantaina 12.10.  Hietaniemen vanhassa kappelissa ja pappina oli "koiratuttu" Malmin seurakunnan Viikin kappalainen, joka sattuu asumaan samassa talossa Helin kanssa.  

Sunnuntaina 14.10. alkoi agilityn talvitreenikautemme Malmilla Ormuspellontien agilityhallissa.  Kävelymatka halliin kestää meiltä Helin kanssa puolisen tuntia (31 min) eikä Marilla tai Annalla ole montaakaan minuuttia pidempi matka.  Lämpimän hallin koko on n. 11,5 m x 27,5 m eli kyllä siellä tällainen neljän hengen ryhmä mukavasti treenaa.

Nyt pitää treenaaminen ottaa tosissaan, sillä ilmoittauduin tänään I-HAH:n omiin Ojangon Vuokkoset hallissa 10.11. pidettäviin kisoihin.  

Syksy on mukavaa aikaa

Syyskuun puolivälissä oli kaupungissa tarjolla mukavia näyttelyitä, Suvilahdessa kävin tutustumassa "Arjen aarteisiin" ja Messukeskuksessa Habitare-näyttelyyn.

Seuraavana viikonloppuna oli Helsingin seudun kennelpiirin järjestämä tokon piirinmestaruuskilpailu Tuomarinkylässä.  Heli osallistui Jymyn kanssa I-HAH:n joukkueessa alokasluokkaan.  Saaliina 1. tulos ja rivi  oli 9, 10, 9, 9, 9, 10, 0, 10, 10.  Helin kommntti FB:ssä Olin niin sairaan tyytyväinen, että poistuin kehästä hihkuen ennen kuin kokonaisvaikutuspisteet oli annettu. :DDD

Liikkeestä seisominen meni nollille, kun Jymy meni makaamaan, mutta eipä se estänyt ykköstuloksen saamista.  Seuraavana on kuulemma vuorossa avoin luokka.

Viikko sitten tapasimme entisten EM-kollegoiden kanssa ravintola Ilveksessä.  Ruoka oli maittavaa ja sitä oli todellakin riittävästi. :)

Kesän treenikausi päättyi Kivikon ulkokentällä ja eilen siellä pidettiin epäviralliset seuramestaruuskisat. Sää suosi ja tunnelma oli mukava.  Osallistujiakin oli ilmoittautunut viitisenkymmentä. Omat koirat eivät tälläkään kerralla päässeet mukaan karkeloihin, koska tekemistä riitti järjestelyissä.

Huomenna tiistaina vien äitini "lomalle" Pakilakotiin ja keskiviikkona lähdemme Helin kanssa Tsekkeihin Libereciin katsomaan agilityn MM-kisoja.  Viikon kuluttua vietämme pari päivää Prahassa. :)

Se on sitten syksy

Aloitetaan kuitenkin loppukesän tapahtumista.  22.8. löytyi Facebookista Eveliinan päivitys: 

Pablolle annettu viimeiset rapsutukset ja halit♥ Suuria voittoja sateenkaarisillan agilitykentille♥

Onneksi Pablo kävi luonamme juhlimassa 14-vuotis synttäreitään heinäkuussa ja saimme antaa sille viimeiset rapsutukset.  Olemmehan tienneet jo muutaman vuoden, että Pablon elämä ei tule olemaan yhtä pitkä kuin Ruskan. Kuvassa on Pablo pihallamme 25.7.2012.

Pablo tulee aina säilymään mielessäni valloittavana russeliuroksena ja yhtenä niistä harvoista agilitykoirista, joilla on agilityssä juoksukontaktit luonnostaan. Pablon pokaalit työhuoneemme kirjahyllyn päällä pitävän sen aina mielessäni.

Elokuun alussa harrastimme Ilpon kanssa "kulttuurimatkailua" lähiseuduille.  Kävimme Tapiolassa WG-museossa ja pistäydyimme myös Futuro-talossa.

Yhtenä päivänä oli vuorossa Ateneum ja Helene Scherfbeck näyttely ja kerran tuli käytyä kahvilla design pääkaupunkivuoden paviljongissa Punavuoressa.

Eipä ole ennen tullut syötyä voileipää, jonka päällä on silakkapihvi ja perunasalaattia.  Se oli maukas kokemus.

Ullanlinnankadulta paviljongin edestä poikkesimme porttikäytävään, jonka kautta pääsi Pieni Roobertinkadulle. Siellä sisäpihalla oli porraskäytävä ja sen vasemmalla puolella muutama ikkuna.  Niiden takana on ollut Ilpon koti viitisenkymmentä vuotta sitten.

15.-22.8. vietimme Ilpon kanssa viikon Rodoksella Lindoksen kaupungin kupeessa.

Matkakuvat ja muistiinpanot löytyvät valokuvablogista.

Lisään tähän videonpätkän ainakin Europpan parhaasta ellei koko maailman parhaasta snorklauspaikasta ;) se on Paavalin lahti Lindoksen eteläpuolella. Kaloja ja kalalajeja oli tosi runsaasti ja aamulla vesi oli erittäin kirkasta ennen kuin ranta täyttyi auringonpalvojista ja pienellä alueella olleen hiekkapohjan sekoittajista.