Päivisin on ollut aurinkoista, mutta yöt ovat olleet kylmiä, joten Viikin pellot ovat kantaneet hyvin koirien ulkoiluttajat. Koirat ovat saaneet nauttia elämästä ja juosta vapaana. Vain Ruska on jäänyt kotiin, sillä se ei välttämättä enää nauti nuorempien koirien hyörimisestä ympärillään. Kuva sunnuntailta 7.4.
11 viikon eli 2,5 kuukauden ikäisenä maanantaina 8.4.2013 oli Nopsa noin 27 cm korkea ja painoi 4 kg. Kunnon seisoma ja istumakuvien ottaminen ei oikein yksin onnistunut. ;)
Sunnuntaina yllätti takatalvi tai ainakin uusi lumisade, sillä eihän terminen kevät ollut vielä tullut, koska öisin oli edelleen pakkasta. Maanantaina oli piha taas kokonaan lumen peitossa.
Sanonta "uusi lumi on vanhan surma"ja niinpä tiistaina oli maata taas näkyvissä sekä omalla pihallamme että Ojangossa, jossa Nopsa pääsi leikkimään Jyrä-veljen ja Ruksi-sisaren kanssa.
Keskiviikkona tuli Muka-sisar meille päivähoitoon ja nämä sisarukset näyttivät todellisilta turjakkeilta ;).
Onneksi sää oli kuiva, joten pihalla oli hauskaa riehua ja sitä jatkui vielä sisälläkin. Leikin jälkeen pentuset nukahtivat sopivasti, kun tuli aika lähteä saattamaan anoppia terveyskeskuskäynnille. Uni oli ilmeisesti maittanut hyvin, sillä naapuri kertoi, ettei mitään ylimääräisiä ääniä ollut kuulunut ja takaisin tullessanikin oli aivan hiljaista. Ruskan ja Metkan vein päiväksi Helille, jotta Nopsa..
.. ja valkotassuinen Muka saivat rauhassa touhuta ilman vanhempien koirien määräilyä.
Torstaina 11.4. piti anoppi viedä Herttoniemeen röntgenkuviin ja sieltä palatessamme testasimme Latokartanon uuden Bistro & Baari Kasken lounaan. Salaattibuffet oli herkullinen ja mielenkiintoinen paistettuine juureksineen, mutta päivän keitto ei sattunut olemaan täydellinen omaan makuuni. Sunnuntaina Helin ja Millan kanssa tehty ensivisiitti Kasken lounaalle ylitti kerrassaan odotukset.
Päivään sattui Nopsalle pari merkittävää tapahtumaa. Metka leikki tasavertaisesti sen kanssa ensimmäistä kertaa ja illalla Heli tuli käymään Jymyn trimmausvälineiden kanssa ja nyppi Nopsan käyttäen apuna veitsiä.
Eihän Nopsasta taaskaan kiireessä saatu edustavaa kuvaa, mutta kyllä sen ulkoasu huomattavasti siistiytyi. :)
Illalla la 13.4. jatkui Nopsan turkin siistintä toista tuntia, kuvia on tulossa myöhemmin. ;)
Perjantaina ja sunnuntaina Heli kävi Purinalla kisaamassa Martan kanssa 3 starttia / päivä, tuloksena yksi nolla kumpanakin päivänä. Nyt on 5 irtonollaa kasassa ja vain tupla puuttuu SM-kisaoikeudesta. Aika mukavasti ottaen huomioon vähäisen yhteistreenimäärän. Me olimme Nopsan kanssa mukana kumpanakin päivänä. Nopsa oli hallissa tosi reippaana ja tapasi toisena päivänä saman ikäisen belggaripenun, jonka kanssa pääsi myös leikkimään.
Sunnuntaina pääsi Nopsa vielä Ruksi-siskonsa kanssa leikkimään kahden viikoa nuoremman tiibetinterrierin kanssa ja tapasi myös pari kissaa. Metkan ja Jymyn agilitytreenien ajan se vietti päivähoidossa Millalla ilman mitään ongelmia.
Maanantaina pääsi Vinha esiintymään näyttelykehään Lappeenrannassa (ilman mainittavaa menestystä) ja me olimme Nopsan kanssa mukana Sarin ja Helin seurana. Menomatkan Nopsa istui sylissäni, mutta näyttelytapahtuman ajan se vietti nukkuen koirahäkissä Sarin lämpimässä autossa. Tuliaisena ostettiin Nopsalle oma kevythäkki. Paluumatkalla Nopsa totutteli häkkielämään ja pakun takaosasta kuului aluksi jopa kovaäänistä ääntelyä, mutta se onneksi taukosi melko nopeasti.
Kotona Nopsa on ruvennut hiukan "komentelemaan" Ruskaa. Se haluaisi leikkiä Ruskan kanssa, mutta Ruska haluaa vain makoilla omassa kevythäkissään. Tänään Ruska oli hypännyt itsekseen olohuoneen sohvalle ja sain napattua siitä yhden ainoan, mutta onneksi melko onnistuneen kuvan, ennen kuin se huomasi puuhani ja hyppäsi pois sohvalta.
Metka ja Nopsa leikkivät jo hiukan yhdessä vaikka Metka edelleen "pomottaa" Nopsaa joskus aivan turhaankin. Ne alkavat näyttää saman kokoisilta, painoeroa on kuitenkin vielä reilu kilo. Tiistai aamuna 10 viikon ikäisenä Nopsa painoi 3,6 kg.
Nopsan väri muuttuu koko ajan. Sehän näytti alle 8-viikkoisena melko tummalta, mutta nyt vaaleanruskea väri alkaa lisääntyä. On jännittävää nähdä, minkä värinen ja pituinen karva sille lopulta tulee.
Ensimmäisen yhteisen remmilenkin tein kolmen koiran kanssa eilen ja tänään onnistui iltaruokailu siihen tapaan, kuin on tarkoitus tulevaisuudessakin. Koirat saavat ruokakupit eteensä vuorotellen ja jokainen odottaa vuoroaan menemättä muiden kupeille.
Elämä koiranpennun kanssa on sujunut paremmin kuin osasin unelmoidakaan, mutta pientä tuhoa on Nopsa silti saanut aikaan. Yhden kirjaston kirjan se onnistui nappaamaan matalalta päydältä ja takakannessa näkyvät hampaiden jäljet. Työpisteeni alapuolella Lundiahyllykössä on pahvisia laatikostoja ja yksi laatikko on jo ehtinyt saada uuden muotoilun Nopsan hampaiden avulla. Tämän olisi toki voinut estää kompostiverkoilla, joita on nipussa metrin päässä. :) Eteisessä joudutaan ulkokengät säilyttämään isossa muovilaatikossa, joka nostetaan pois naulakon alta, jotta ne pysyvät ehjinä eikä käsineitä tai pipoja sovi enää jättää hetkeksikään eteisen matalalle pöydälle, jos haluaa niiden pysyvän pois Nopsan hampaista. Onneksi Nopsa vaihtaa varastamansa aarteet heti johonkin leluun, kun sille sellaista tarjoaa.
Vähäinen remmilenkkeily Nopsan kanssa johtui ensin siitä, että ulkona oli pakkasta toistakymmentä astetta ja kun ilmat ovat lämmenneet ovat raitit lähellämme kuin luistinratoja. En uskalla lähteä ulos ilman nastoitettuja Icebug kenkiä enkä sitten uskalla kävellä sinne tänne sinkoilevan Nopsan kanssa tällaisilla kengillä, etten vahingossa astu sen jaloille. Eiköhän tilanne kuitenkin parane piakkoin.
Perheessämme on ensimmäinen auto :). Heli aloitti autokoulun loppusyksystä, koska oli vihdoinkin päättänyt ostaa auton, jotta harrastaminen koirien kanssa olisi helpompaa. Toki agilitykisoihin ja treeneihin on päästy kavereidenkin kyydissä, mutta on se ollut hiukan noloa pummia kyytejä 14 vuotta.
Auto on naapuritalossa asuvan Helin täysin oma hankinta, mutta luotan siihen, että kyytejä on tarjolla minullekin koirineni.
Autolla on suuri vaikutus siihenkin, että uskaltauduin ottamaan uuden koiranpennun vaikka Ruska on vielä hyvässä kunnossa ja elelee hyvinkin muutamia vuosia. Kesällä vietetään Ruskan 15-vuotissynttäreitä ja tiedämme sen isoisän eläneen 17-vuotiaaksi.
Jymy kävi aamupäivällä ennen auton noutoa leikkimässä Nopsan kanssa.
Kuvausmallina istuminen Jymyn vieressä ei aivan vielä onnistunut Nopsalta ..
.. vaikka se muuten osaakin istua käskystä paikallaan muutaman sekunnin.
Päivisin on ollut jo lämpimämpää ja aurinko on paistanut, joten olemme olleet enemmän ulkona. Valitettavasti yöt ovat kuitenkin hyvin kylmiä, joten lumi ei pääse sulamaan.
Norjanangervon oksat maittavat Nopsalle
ja sisällä työtuolini alustasta on tullut mieleinen nukkumispaikka vaikka en edes istuisi tuolilla.
Vetoleluilla leikkiminen saatiin Nopsan kanssa "kotitehtäväksi" ja onneksi se leikkii tosi mielellään niin ulkona kuin sisällä.
Vuosikausia käyttämättä olleet lelut ja kaikenlainen purtava on päässyt käyttöön. Itse asiassa lelukorikin on jo pitänyt siirtää muualle, jotta sitä ei pureskella paloiksi. Nopsa leikkii itsekseenkin. Se vaihtaa lelua, jonka kanssa juoksentelee ympäriinsä.
Äitini kotitalon luona on talvehtivia sorsia ja niitä kävimme ihmettelemässä pari päivää sitten.
Metkan aikoinaan saama ketunnahka on viimeinkin päässyt kunnolla käyttöön. Koitin innostaa Metkaa agilitytreeneissä aidolla turkiksella, mutta ei auttanut. Nyt Nopsa taistelee ja leikkii nahkan palasella mielellään ja saa tehdä sen aivan rauhassa yksikseen tai kanssani toisten koirien kiinnostumatta asiasta.
Hiiret ja myyrät sentään kiinnostavat Metkaa ja niitä se taisi haistaa pihapensaiden juuresta samaan aikaan kuin Nopsa juosta hepuloi pihalla.
Mainittakoon, että hyvin on ruoka Nopsalle maittanut. Se painaa nyt 9:n viikon ikäisenä 3 kg. Olen antanut sille toistaiseksi ruokaa neljä kertaa päivässä, mutta nyt saa kolme kertaa riittää.
Nopsan ensimmäinen viikko Viikissä/Latokartanossa alkaa olla takana. Se on sujunut paremmin kuin osasin unelmoida. Eroahdistuksesta ei ole tietoakaan (eikä toivottavasti tulekaan) vaikka harjoittelu ei tapahtunut Kaimion "Pennun kasvatus" ratakisko-ohjeiden mukaisesti. Ehkä tilannetta helpotti se, että Nopsa nukkuu yönsä yksin työhuoneessa lapsiportin takana. Se nukahtaa sinne iltaisin istuessani tietokoneen tai TV:n ääressä. Olen jättänyt sille ruokaa, joten se on voinut syödä yöllä tai aamulla nälän yllättäessä ja se odottaa huoneessa aivan hiljaa siihen asti kun heräilemme Ruskan ja Metkan kanssa. Ilpon lähtiessä töihin se on tainnut jatkaa uniaan eikä ole ainakaan äännellyt.
Jätöksiä yön jäljiltä toki löytyy useammasta paikasta :).
Lähtiessäni lenkille Ruskan ja Metkan kanssa jää Nopsa silloinkin huoneeseen yksikseen aivan rauhallisesti eikä ole takaisin tullessammekaan mitenkään rauhattomasti ottamassa meitä lapsiportin takana vastaan.
Olemme ensimmäisen viikon aikana käyneet kerran bussilla keskustassa ja siellä Stockan eläinosastolla. Takaisin tulimme metrolla ja bussilla. Juttuseuraa ja ihasteluita saimme koko ajan. Kun ihmiset kysyvät Nopsan rotua, teen vastakysymyksen: tunnetteko kromfohrländerin? Toistaiseksi vastaus on ollut "ei", joten olen sanonut, että kyseessä onkin melko harvinainen rotu. Sattavat ihmiset ihmetellä, kun näkevät seuraavan kerran jossakin oikean värisen vaalean länderin. Luotan siihen, etteivät he muista kuitenkaan sanomaani rodun nimeä. ;)
Mummin luona olemme käyneet jo useasti ja kerran kävin Nopsan kanssa Viikin Valintatalossa. "Piilotin" sen takkini sisään. Vain pää näkyi vetoketjun aukosta.
Meillä on käynyt kavereita ihastelemassa Nopsaa ja agilityseuran hallitoimikunnan kokouksessakin Nopsa oli mukanani talomme kattokerroksen takkahuoneessa.
Repimisleikkejä ja lelujen noutamista sekä namien etsimistä on leikitty ja hiukan on jo opeteltu istumaan ja seisomaankin käskystä.
Omalla pikku pihalla ulkoillaan säännöllisesti ilman talutinta ja takaisin sisään Nopsa tulee hienosti kutsuttaessa (tai seuraten vanhempia koiria). Taluttimen kanssa kulkeminen on vielä melko haastavaa, sillä taluttimen ottaminen suuhun on paljon mukavampaa kuin kauniisti kävely. Pitää varmaan ruveta treenaamaan sitäkin vaikkapa tuossa omalla pihalla.
Nopsan kotiutumisen lisäksi on täällä tapahtumassa muutakin jännittävää. Heli pääsi ensimmäisellä kerralla läpi ajokokeesta viikko sitten torstaina ja alkuviikosta hän kävi Annan ja tämän isän kanssa ostamassa auton. Minä hiukan järjestelin hänelle autopaikkaa, koska onhan minulla paremmin aikaa soitella päivisin. Hän saa noutaa auton maanantaina 25.3. ja ensimmäiselle viikolle on paikka ulkona hiekkakentällä ilman lämmityspistoketta, mutta sen jälkeen onkin tarjolla hallipaikka lähimmästä hallista. "Perheeseemme" on tulossa ensimmäinen auto, sillä Ilpollahan ei ole edes ajokorttia enkä minäkään ole autoa ajellut 60-70-lukujen taitteessa käydyn autokoulun jälkeen.
Valokuvien ottaminen suloisesta tummasta Nopsasta on hankalaa eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Oma ongelmansa on toki myös saada eloisa pentu pysymään paikoillaan.
Eilisen illan valokuvaussessio Helin kanssa ei tuonut tämän kummempaa tulosta :).
Kuvausmallina oleminen oli sen verran strassaavaa, että pisut piti tehdä kesken kaiken melkeinpä lelujen päälle.
Nopsa on löytänyt itselleen aika vaarallisen lepäilypaikan työtuolini alta.
Täytyy muistaa tuolilta poistuessani tarkistaa, onko Nopsa siellä alla etten rullaa sen varpaille.
Nopsan ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui todella hyvin. Nukuimme Metkan kanssa työhuoneen sohvalla pari ensimmäistä tuntia, mutta sitten selkääni tuli joku jumi ja siirryin omaan vuoteeseeni ja Metka meni vakiopaikalleen petiinsä eteisen pikkupöydän alle. Nopsa jäi yksin tammikuvioisella muovimatolla päällystettyyn ja lapsiportilla suljettuun työhuoneeseen, jossa nukkui rauhassa melkein kello seitsemään asti.
Ruoka maittaa kohtuullisen hyvin Arabian kulhosta :). Pitänee muistaa ostaa oma ruokakuppi Nopsallekin.
Nopsa liikkuu ja tutustuu ympäristöönsä tosi vilkkaasti ja tomerasti kuten videonpätkältä näkyy.
Aamupäivällä Jymy kävi tutustumassa Nopsaan ja olisi leikkinyt sen kanssa mielellään, mutta sen taklausyritykset näyttivät vaarallisilta, joten Heli vei Jymyn omaan kotiinsa.
Poseerauskuvia ei oikein ole vielä onnistuttu Nopsasta saamaan, mutta strategiset mitat tarkistettiin, paino noin 2200 g ja säkäkorkeus noin 25 cm.
Kuulimme jo eilen, että Nopsan sisaret ovat iltapäivällä lähdössä käymään Ojangon agilityhallilla ja Anna lupasi viedä meidätkin sinne. Tein Nopsalle nopeasti puvun Ilpon pyöränpuhdistustarvikkeista löytyneestä paidan hihasta. Toinen hiha oli jo aikoinaan Jymyllä suojabodynä sen kastraatioleikkauksen jälkeen. Otin myös esille Ruskalle aikoinaan ostettuja tunnistusnoutokapuloita ja heittelin yhtä Nopsalle, sehän noutaa sellaista kuin paraskin toko-koira, kuten videolta näkyy.
Kävimme viiden tienoissa Ojangossa, jossa Nopsa tapasi monia ihmisiä ja omien sisarustensa lisäksi myös 11-viikkoisen borderterrierin sekä tuttujen rauhallisia aikuiskoiria. Se käyttäytyi hyvin reippaasti.
Ojangosta ajoimme vielä Malmin agilityhallille treenaamaan Metkan, Jymyn, Vauhtin ja Martan kanssa. Nopsa sai juoksennella hallissa vapaana rakentaessamme rataa ja seurasi sitten treenejä minun tai Helin sylistä.
Toisen yönsä Nopsa sai nukkua kokonaan yksin lapsiportin takana työhuoneessa. Pientä piippausta kuului aluksi, mutta sitten se rauhoittui nukkumaan ja heräsi aamulla vasta kuuden aikaan Ilpon tehdessä lähtöä töihin.
Tänään on Metka jo melkein kutsunut Nopsaa leikkiin, saa nähdä tuleeko niille enemmän leikkiseuraa toisistaan kuin Ruskalle ja Metkalle. Nehän eivät useinkaan ole leikkineet yhdessä eivätkä makoile koskaan vapaaehtoisesti vierekkäin. Toki ne tarpeen vaatiessa voivat olla samassa häkissä kisapaikoilla ja automatkoilla.
Kävimme Nopsan kanssa aamulla äitini luona. Puin sille takin, jonka olen tehnyt Ruskalle sen pentuaikoina. Olihan takki iso, mutta toivottavasti se lämmitti Nopsaa kantaessani sitä sylissä tuon vajaan puolen kilometrin matkan äidilleni. Jonkin verran Nopsa sai myös kävellä, mutta valitettavasti pakkasta on edelleen kymmenkunta astetta, joten ulkoilu ei ole vielä kovin mukavaa pienelle pennulle.
Muutamat pisut Nopsa on onnistunut nokosten jälkeen jo tekemään pihalle tai sitten se tekee asiansa paperille sisällä. Kakkapaikaksi on muodostunut parvekkeen oven edusta. Kunpa ilmat nopeasti lämpenisivät, niin pääsisimme paremmin harjoittelemaan tuota asioiden tekoa ulos.
Nimensä Nopsa Helin mukaan tuntee jo, minusta kuitenkin tuntuu, että se tulee luokse kunhan sille jotakin juttelee ja ainahan siinä tulee sen nimikin mainittua. :)
Tyytyväisin olen siitä, että Nopsa ei tunnu kärsivän eroahdistuksesta. Se on piipittänyt illalla vain hetken, kun sen on jättänyt lapsiportin taakse työhuoneeseen nukkumaan. Päivällä käydessäni ulkona omien vanhempien koirien tai Helin koirien kanssa olen jättänyt Nopsalle työhuoneeseen ruokaa ja sinne se on jäänyt hiljaisena lapsiportin taakse huoneen perälle ruokakuppinsa ääreen. Takaisin tullessani se on ollut myös aivan hiljaa eikä ole rynnännyt portille. Se saattaa hakeutua itsekseenkin nukkumaan työhuoneeseen tehdessäni kotiaskareita.
