Koiralauman elo normalisoituu

15.4. Nopsa 12 vk korkeutta jo 28 cm ja painoa 4,3 kg. Päivän kruunasi leikkituokio siskon ja veljen kanssa Ojangossa.

Lumi alkaa olla sulanut jo monista paikoista ja Kivikossa ahkerat talkoolaiset kävivät 16.4. auraamassa ja lapioimassa kenttää ja edesauttamassa kevään tuloa.

Keskiviikkona 17.4. käytiin Lauttasaaressa otattamassa ensimmäinen rokotus, jota Nopsa ei edes huomannut,  sillä touhusivathan sisarukset lähellä.   

Perjantaina 19.4. oli Kivikon kenttä jo lumesta vapaa ja kaverit kävivät siellä ensimmäisissä treeneissään. 

Viikonloppuna päästiin tapaamaan taas sisaruksia ja muitakin ländereitä rotuyhdistyksen kevätpäivän merkeissä.

Maanantaina 22.4. eli 3 kuukauden ja yhden päivän tai vaihtoehtoisesti 13 viikon iässä olivat Nopsan mitat 29,5 m ja 4,8 kg.

Ennen Nopsan tuloa perheeseemme vietti Metka suuren osan ajastaan työhuoneessa,  mutta nyt se on siirtynyt eteisen naulakon alle Ruskan kevythäkin viereen.  Ulkokenkiä meillä ei ole voitu säilyttää lattioilla Nopsan tulon jälkeen vaan ne on siirretty vaatehuoneen hyllyille muiden kenkien viereen. 

25.4. kävimme taas Ojangossa leikkimässä sisarusten kanssa....

ja kotona iltapäivällä ihmettelin Nopsan outoa tasaista vienoa haukuntaa, kun olin kutsunut koirat parvekkeen kautta pihalta sisään.  Metka oli jäänyt vahingossa parvekkeelle eikä itse ilmoittanut haluavansa sisään. Onneksi Nopsa piti asiasta huolen. :)

Lauantaina 27.4. kävimme Purina areenalla kannustamassa Helin ja vesikoira Martan kisaamista ja tapasimme myös Muka-siskon.

Kotona koirat viihtyvät pihalla aina kun ne sinne päästää ja Nopsa tekee asiansa jo suurimmaksi osaksi ulos.

29.4.2013 otettiin 14 viikon ikäisestä Nopsasta strategiset mitat, ne olivat 5,4 kg ja 32 cm.  Se on siis jo painavampi kuin Metka ja kaikkia muita kuin Jymyä korkeampi.

Vappuaattoa vietimme kotona perinteiseen tapaan hyvin rauhallisesti, juhlimatta mitenkään.  Paistelin tai oikeastaan keittelin rasvassa rosetteja ja huomasin, että Metka ja Nopsa nukkuivat molemmat työhuoneen sohvalla.  Sitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin.

Nopsa näytti aivan poronvasalta pitkine säärineen.

Koska sohvalla oli jo kaksi koiraa, niin pyysin sinne Ruskankin ja otin muutamia kuvia, mutta eihän niissä ole koirilla mitenkään mukavat ilmeet. Olemmekin menossa toukokuun lopulla Helin ja koirien kanssa Paloheinään valokuvausiltaan, jossa koiravalokuvaukseen erikoistunut tuttu saa toivottavasti  aikaiseksi parempaa jälkeä.

1.5.2013 pidettiin Kivikon kentällä seuran sisäiset epäviralliset talvikauden päätöskisat ja nyyttikestit.  Nopsa oli mukana haistelemassa tunnelmaa ja Metka sai osallistua kaikkiin tarjolla olleisiin kisoihin.  Se suoritti kisaaville tarkoitetun agilityradan tuttuun tapaan virheettömästi, mutta aikaa kului haisteluun.  Keppikisassa suoritettiin ensin yksi hyppyeste, sitten kepit ja maalina oli toinen hyppyeste.  Itse kepit Metka suoritti aivan joutuisasti, mutta toki sen piti taas haistella ensimmäisen hypyn jälkeen ennen kuin lähti kunnolla liikkeelle.  Kolmas kisarata muodostui kolmesta putkesta, joita juostiin läpi useampaan kertaan.  Lähtönä ja maalina oli hyppyeste.  Metka taisi viihtyä radalla kaikkein pisimpään ;).

Poislähdön tunnelmissa rupesin juttelemaan 16 kuukauden ikäisen villakoira Siirin omistajan kanssa ja kävi ilmi, että Siirin isoisä on Nopsan isä. :)  Koirat tulivat hyvin juttuun toistensa kanssa.

4.-5.5.2013 pidettiin Kivikossa kevään ensimmäiset viralliset agilitykisat.  Töissä olin ainoastaan sunnuntaina ensin mini 3-luokkien ajan vastaavana koetoimitsijana ja maxien aikana ratamestarina. Puuhaa riitti, sillä tuulenpuuskat olivat aikamoisia ja hyppyesteet kaatuilivat, joten päätin kesken kisan, että vaihdamme hyppyjen siivekkeet vanhoihin raskastekoisiin. Putket liikkuivat herkästi vaikka käytössä oli suuri määrä uusia satulamallisia putkenpidikkeitä, jotka tilasin uusien putkien kanssa Tsekeistä Liberecissä MM-kisamatkalla.  Lopulta hiekalla täytettyjä säkkejä laitettiin kaareviin putkiin kaksinkertainen määrä, jolloin liikkuminen väheni.  Toimin itse kaikkien kolmen maxien kisan aikana pujottelukeppien luona hiekan haravoijana, koska kevätpehmeään hiekkaan jäi koirien tassuista helposti isot kolot.  Eipä tullut kylmä vaikka sää oli epävakainen ja välillä hiukan satoikin.

Vinha oli meillä yöhoidossa ensimmäistä kertaa Nopsan aikana, koska Heli oli Jymyn ja parin kaverinsa kanssa Turussa toko-kurssilla. Nopsa suhtautuu 12-vuotiaaseen Vinhaan samoin kuin Ruskaan eli antaa sen olla rauhassa eikä Vinhakaan millään lailla pomottele Nopsaa.  Yhteiselossa ei ole mitään ongelmaa.

6.5. 2013 Niin se aika kuluu, että Nopsa on ollut meillä jo reilut 7 viikkoa.  Se on 15 viikon ikäinen ja painaa noin 5,6 kg.  Säkäkorkeus on noin 33 cm. Muistin jopa tilata sille rokotuksen ensi viikoksi. 

Takatalvi ja uusi kevät :)

Päivisin on ollut aurinkoista, mutta yöt ovat olleet kylmiä, joten Viikin pellot ovat kantaneet hyvin koirien ulkoiluttajat.  Koirat ovat saaneet nauttia elämästä ja juosta vapaana.  Vain Ruska on jäänyt kotiin, sillä se ei välttämättä enää nauti nuorempien koirien hyörimisestä ympärillään. Kuva sunnuntailta 7.4.

11 viikon eli 2,5 kuukauden ikäisenä maanantaina 8.4.2013 oli Nopsa noin 27 cm korkea ja painoi 4 kg. Kunnon seisoma ja istumakuvien ottaminen ei oikein yksin onnistunut. ;)

Sunnuntaina yllätti takatalvi tai ainakin uusi lumisade, sillä eihän terminen kevät ollut vielä tullut, koska öisin oli edelleen pakkasta.  Maanantaina oli piha taas kokonaan lumen peitossa.

Sanonta "uusi lumi on vanhan surma"ja niinpä tiistaina oli maata taas näkyvissä sekä omalla pihallamme että Ojangossa, jossa Nopsa pääsi leikkimään Jyrä-veljen ja Ruksi-sisaren kanssa.

Keskiviikkona tuli Muka-sisar meille päivähoitoon ja nämä sisarukset näyttivät todellisilta turjakkeilta ;).

Onneksi sää oli kuiva,  joten pihalla oli hauskaa riehua ja sitä jatkui vielä sisälläkin. Leikin jälkeen pentuset nukahtivat sopivasti, kun tuli aika lähteä saattamaan anoppia terveyskeskuskäynnille. Uni oli ilmeisesti maittanut hyvin, sillä naapuri kertoi, ettei mitään ylimääräisiä ääniä ollut kuulunut ja takaisin tullessanikin oli aivan hiljaista.  Ruskan ja Metkan vein päiväksi Helille, jotta Nopsa..

.. ja valkotassuinen Muka saivat rauhassa touhuta ilman vanhempien koirien määräilyä.

Torstaina 11.4. piti anoppi viedä Herttoniemeen röntgenkuviin ja sieltä palatessamme testasimme Latokartanon uuden Bistro & Baari Kasken lounaan.  Salaattibuffet oli herkullinen ja mielenkiintoinen paistettuine juureksineen, mutta päivän keitto ei sattunut olemaan täydellinen omaan makuuni.  Sunnuntaina Helin ja Millan kanssa tehty ensivisiitti Kasken lounaalle ylitti kerrassaan odotukset.

Päivään sattui Nopsalle pari merkittävää tapahtumaa.  Metka leikki tasavertaisesti sen kanssa ensimmäistä kertaa ja illalla Heli tuli käymään Jymyn trimmausvälineiden kanssa ja nyppi Nopsan käyttäen apuna veitsiä.

Eihän Nopsasta taaskaan kiireessä saatu edustavaa kuvaa, mutta kyllä sen ulkoasu huomattavasti siistiytyi. :)

Illalla la 13.4. jatkui Nopsan turkin siistintä toista tuntia, kuvia on tulossa myöhemmin. ;)

Kiirettä pääsiäisenä ja muuta mukavaa

Perjantaina ja sunnuntaina Heli kävi Purinalla kisaamassa Martan kanssa 3 starttia / päivä, tuloksena yksi nolla kumpanakin päivänä. Nyt on 5 irtonollaa kasassa ja vain tupla puuttuu SM-kisaoikeudesta.  Aika mukavasti ottaen huomioon vähäisen yhteistreenimäärän. Me olimme Nopsan kanssa mukana kumpanakin päivänä.  Nopsa oli hallissa tosi reippaana ja tapasi toisena päivänä saman ikäisen belggaripenun, jonka kanssa pääsi myös leikkimään. 

Sunnuntaina pääsi Nopsa vielä Ruksi-siskonsa kanssa leikkimään kahden viikoa nuoremman tiibetinterrierin kanssa ja tapasi myös pari kissaa. Metkan ja Jymyn agilitytreenien ajan se vietti päivähoidossa Millalla ilman mitään ongelmia.

Maanantaina pääsi Vinha esiintymään näyttelykehään Lappeenrannassa (ilman mainittavaa menestystä) ja me olimme Nopsan kanssa mukana Sarin ja Helin seurana.  Menomatkan Nopsa istui sylissäni, mutta näyttelytapahtuman ajan se vietti nukkuen koirahäkissä Sarin lämpimässä autossa.  Tuliaisena ostettiin Nopsalle oma kevythäkki.  Paluumatkalla Nopsa totutteli häkkielämään ja pakun takaosasta kuului aluksi jopa kovaäänistä ääntelyä, mutta se onneksi taukosi melko nopeasti.

Kotona Nopsa on ruvennut hiukan "komentelemaan" Ruskaa.  Se haluaisi leikkiä Ruskan kanssa, mutta Ruska haluaa vain makoilla omassa kevythäkissään.  Tänään Ruska oli hypännyt itsekseen olohuoneen sohvalle ja sain napattua siitä yhden ainoan, mutta onneksi melko onnistuneen kuvan, ennen kuin se huomasi puuhani ja hyppäsi pois sohvalta.

Metka ja Nopsa leikkivät jo hiukan yhdessä vaikka Metka edelleen "pomottaa" Nopsaa joskus aivan turhaankin. Ne alkavat näyttää saman kokoisilta, painoeroa on kuitenkin vielä reilu kilo. Tiistai aamuna 10 viikon ikäisenä Nopsa painoi 3,6 kg.

Nopsan väri muuttuu koko ajan.  Sehän näytti alle 8-viikkoisena melko tummalta, mutta nyt vaaleanruskea väri alkaa lisääntyä.  On jännittävää nähdä, minkä värinen ja pituinen karva sille lopulta tulee.

Ensimmäisen yhteisen remmilenkin tein kolmen koiran kanssa eilen ja tänään onnistui iltaruokailu siihen tapaan, kuin  on tarkoitus tulevaisuudessakin.  Koirat saavat ruokakupit eteensä vuorotellen ja jokainen odottaa vuoroaan menemättä muiden kupeille. 

Ruskan, Vinhan, Metkan ja Jymyn ruokailusta teimme videonpätkän pari vuotta sitten. 

Tässä kuvassa Nopsakin ruokailee "keittiössä".

Elämä koiranpennun kanssa on sujunut paremmin kuin osasin unelmoidakaan, mutta pientä tuhoa on Nopsa silti saanut aikaan. Yhden kirjaston kirjan se onnistui nappaamaan matalalta päydältä ja takakannessa näkyvät hampaiden jäljet.  Työpisteeni alapuolella Lundiahyllykössä on pahvisia laatikostoja ja yksi laatikko on jo ehtinyt saada uuden muotoilun Nopsan hampaiden avulla. Tämän olisi toki voinut estää kompostiverkoilla, joita on nipussa metrin päässä. :)  Eteisessä joudutaan ulkokengät säilyttämään isossa muovilaatikossa, joka nostetaan pois naulakon alta, jotta ne pysyvät ehjinä eikä käsineitä tai pipoja sovi enää jättää hetkeksikään eteisen matalalle pöydälle, jos haluaa niiden pysyvän pois Nopsan hampaista.  Onneksi Nopsa vaihtaa varastamansa aarteet heti johonkin leluun, kun sille sellaista tarjoaa.

Vähäinen remmilenkkeily Nopsan kanssa johtui ensin siitä, että ulkona oli pakkasta toistakymmentä astetta ja kun ilmat ovat lämmenneet ovat raitit lähellämme kuin luistinratoja.  En uskalla lähteä ulos ilman nastoitettuja Icebug kenkiä enkä sitten uskalla kävellä sinne tänne sinkoilevan Nopsan kanssa tällaisilla kengillä, etten vahingossa astu sen jaloille. Eiköhän tilanne kuitenkin parane piakkoin.

Kuva Agronominraitilta 28.3.2013

Auto

Perheessämme on ensimmäinen auto :).  Heli aloitti autokoulun loppusyksystä, koska oli vihdoinkin päättänyt ostaa auton, jotta harrastaminen koirien kanssa olisi helpompaa.  Toki agilitykisoihin ja treeneihin on päästy kavereidenkin kyydissä, mutta on se ollut hiukan noloa pummia kyytejä 14 vuotta.

Auto on naapuritalossa asuvan Helin täysin oma hankinta, mutta luotan siihen, että kyytejä on tarjolla minullekin koirineni.

Autolla on suuri vaikutus siihenkin, että uskaltauduin ottamaan uuden koiranpennun vaikka Ruska on vielä hyvässä kunnossa ja elelee hyvinkin muutamia vuosia.  Kesällä vietetään Ruskan 15-vuotissynttäreitä ja tiedämme sen isoisän eläneen 17-vuotiaaksi.

 Jymy kävi aamupäivällä ennen auton noutoa leikkimässä Nopsan kanssa.

 Kuvausmallina istuminen Jymyn vieressä ei aivan vielä onnistunut Nopsalta ..

.. vaikka se muuten osaakin istua käskystä paikallaan muutaman sekunnin.

Päivisin on ollut jo lämpimämpää ja aurinko on paistanut, joten olemme olleet enemmän ulkona.  Valitettavasti yöt ovat kuitenkin hyvin kylmiä, joten lumi ei pääse sulamaan.

Norjanangervon oksat maittavat Nopsalle

 ja sisällä työtuolini alustasta on tullut mieleinen nukkumispaikka vaikka en edes istuisi tuolilla.

Vetoleluilla leikkiminen saatiin Nopsan kanssa "kotitehtäväksi" ja onneksi se leikkii tosi mielellään niin ulkona kuin sisällä.

Vuosikausia käyttämättä olleet lelut ja kaikenlainen purtava on päässyt käyttöön.  Itse asiassa lelukorikin on jo pitänyt siirtää muualle, jotta sitä ei pureskella paloiksi. Nopsa leikkii itsekseenkin. Se vaihtaa lelua, jonka kanssa juoksentelee ympäriinsä.

 Äitini kotitalon luona on talvehtivia sorsia ja niitä kävimme ihmettelemässä pari päivää sitten.

                                     

Metkan aikoinaan saama ketunnahka on viimeinkin päässyt kunnolla käyttöön.  Koitin innostaa Metkaa agilitytreeneissä aidolla turkiksella, mutta ei auttanut.  Nyt Nopsa taistelee ja leikkii nahkan palasella mielellään ja saa tehdä sen aivan rauhassa yksikseen tai kanssani toisten koirien kiinnostumatta asiasta.

Hiiret ja myyrät sentään kiinnostavat Metkaa ja niitä se taisi haistaa pihapensaiden juuresta samaan aikaan kuin Nopsa juosta hepuloi pihalla.

Mainittakoon, että hyvin on ruoka Nopsalle maittanut.  Se painaa nyt 9:n viikon ikäisenä 3 kg. Olen antanut sille toistaiseksi ruokaa neljä kertaa päivässä, mutta nyt saa kolme kertaa riittää.

Elämä jatkuu

Nopsan ensimmäinen viikko Viikissä/Latokartanossa alkaa olla takana.  Se on sujunut paremmin kuin osasin unelmoida. Eroahdistuksesta ei ole tietoakaan (eikä toivottavasti tulekaan) vaikka harjoittelu ei tapahtunut Kaimion "Pennun kasvatus" ratakisko-ohjeiden mukaisesti.  Ehkä tilannetta helpotti se, että Nopsa nukkuu yönsä yksin työhuoneessa lapsiportin takana.  Se nukahtaa sinne iltaisin istuessani tietokoneen tai TV:n ääressä.  Olen jättänyt sille ruokaa, joten se on voinut syödä yöllä tai aamulla nälän yllättäessä ja se odottaa huoneessa aivan hiljaa siihen asti kun heräilemme Ruskan ja Metkan kanssa.  Ilpon lähtiessä töihin se on tainnut jatkaa uniaan eikä ole ainakaan äännellyt.

Jätöksiä yön jäljiltä toki löytyy useammasta paikasta :).

Lähtiessäni lenkille Ruskan ja Metkan kanssa jää Nopsa silloinkin huoneeseen yksikseen aivan rauhallisesti eikä ole takaisin tullessammekaan mitenkään rauhattomasti ottamassa meitä lapsiportin takana vastaan.

Olemme ensimmäisen viikon aikana käyneet kerran bussilla keskustassa ja siellä Stockan eläinosastolla.  Takaisin tulimme metrolla ja bussilla. Juttuseuraa ja ihasteluita saimme koko ajan.  Kun ihmiset kysyvät Nopsan rotua, teen vastakysymyksen: tunnetteko kromfohrländerin? Toistaiseksi vastaus on ollut "ei", joten olen sanonut, että kyseessä onkin melko harvinainen rotu. Sattavat ihmiset ihmetellä, kun näkevät seuraavan kerran jossakin oikean värisen vaalean länderin.  Luotan siihen, etteivät he muista kuitenkaan sanomaani rodun nimeä. ;) 

Mummin luona olemme käyneet jo useasti ja kerran kävin Nopsan kanssa Viikin Valintatalossa. "Piilotin" sen takkini sisään.  Vain pää näkyi vetoketjun aukosta.  

Meillä on käynyt kavereita ihastelemassa Nopsaa ja agilityseuran hallitoimikunnan kokouksessakin Nopsa oli mukanani talomme kattokerroksen takkahuoneessa.

Repimisleikkejä ja lelujen noutamista sekä namien etsimistä on leikitty ja hiukan on jo opeteltu istumaan ja seisomaankin käskystä. 

Omalla pikku pihalla ulkoillaan säännöllisesti ilman talutinta ja takaisin sisään Nopsa tulee hienosti kutsuttaessa (tai seuraten vanhempia koiria). Taluttimen kanssa kulkeminen on vielä melko haastavaa, sillä taluttimen ottaminen suuhun on paljon mukavampaa kuin kauniisti kävely. Pitää varmaan ruveta treenaamaan sitäkin vaikkapa tuossa omalla pihalla.

Nopsan kotiutumisen lisäksi on täällä tapahtumassa muutakin jännittävää.  Heli pääsi ensimmäisellä kerralla läpi ajokokeesta viikko sitten torstaina ja alkuviikosta hän kävi Annan ja tämän isän kanssa ostamassa auton.  Minä hiukan järjestelin hänelle autopaikkaa, koska onhan minulla paremmin aikaa soitella päivisin.  Hän saa noutaa auton maanantaina 25.3. ja ensimmäiselle viikolle on paikka ulkona hiekkakentällä ilman lämmityspistoketta, mutta sen jälkeen onkin tarjolla hallipaikka lähimmästä hallista. "Perheeseemme" on tulossa ensimmäinen auto, sillä Ilpollahan ei ole edes ajokorttia enkä minäkään ole autoa ajellut  60-70-lukujen taitteessa käydyn autokoulun jälkeen.