Vuoden viimeiset viikot sujuivat perinteiseen tapaan pienoisen stressin vallassa. Aina tulee sovittua liikaa erilaisia tapaamisia. Mietin muutamaan kertaan, että miten sellaiset ihmiset selviävät joulun vietosta, jotka ovat vielä työelämässä. Minäkään en ole mikään himosiivoaja tai ruoanlaittaja ja silti tuli kiire.
Kiireet alkoivat jo keskiviikkona 18.12. jolloin oli anopin syntymäpäivä. Pitihän häntä käydä tervehtimässä eikä siihen aikaakaan kulunut kovin paljoa, koska hänkin asuu tuossa naapurissa Metsänhoitajankadulla.
Torstaina oli illalla Nopsan kanssa normaalit agilitytreenit Tattarinsuolla ja perjantaina kävimme siellä Marin ja Helin kanssa treenaamassa. Päivät vilahtivat tavanomaisissa viime hetken joululahja- ja ruokaostoksissa, siivoamisessa ja kodin koristelussa joulua varten. Lisäpuuhaa aiheutti silmälasien sangan irtoaminen, kun lasit putosivat maahan. Pientä ruuvia en onnistunut löytämään, joten oli lähdettävä Kamppiin asti Istrumentariumiin korjauttamaan laseja.
Sunnuntaina aamupäivällä kävi Ilpo ostamassa tai melkeinpä varastamassa kuusen Valintatalon edestä. Siellä eivät kuusikauppiaat olleet vielä paikalla ennen puoltapäivää ja niinpä Ilpo otti puolitoistametrisen tosi tuuhean kuusen jalustastaan ja jätti tilalle 20,- euron setelin. Meillähän on 3 metriä korkea tekokuusi, mutta olin sanonut, etten jaksa pystyttää sitä tänä vuonna.
Kuusi saatiin pystyyn lasiseen maljakkoon, joka laitettiin säkillä päällystettyyn ämpäriin. Maljakon ja ämpärin väliin laitoin pihalta löytyneitä nyrkin kokoisia kivenmurikoita ja hienosti kuusi seisoo suorana. Ilpo kävi myös ostamassa uusia kuusen koristeita (niitä ei ole kertynyt lähes 40 vuoden aikana kuin kaksi isoa pahvilaatikollista ;)) ja koristeli itse kuusen kokonaan todennäköisesti ensimmäistä kertaa elämässään.
Kouluaikainen ystävättäreni Kaija ja poikansa tulivat syömään klo 16. Onneksi Ilpo oli aloittanut kokonaisista broilereista valmistamansa pataruoan valmistelun jo edellisenä päivänä sillä kiire salatin valmistamisessa, riisien keittämisessä, leipomisessa maanantaita varten ja kattamisessa tuli. Milla ja Heli toivat mukanaan mustista viinimarjoista tekemänsä jäädykkeen. Ruoat syötiin ja kahvit juotiin ja sitten olikin kiirehdittävä Ojankoon agilitytreeneihin klo 19-20.
Maanantai on nykyään päivä, jolloin autan äitiäni pesytymisessä ja vatteiden vaihdossa yms. Kauppareissulla kävin tunnustamassa kuusikauppiaille Ilpon varkauden ja olisin maksanut lisää kuusesta. Kauppiaat olivat löytäneet 20 eurosen eivätkä ottaneet minulta enää lisää rahaa vaikka varastettu kuusi olikin ollut arvokkaampi.
Kaupassakäyntien jälkeen oli kiire takaisin äidilleni, sillä olin kutsunut Erkki-serkkuni kumppaneineen äitini luokse kahville, kun olivat joka tapauksessa tulossa työpäivän jälkeen Malmin hautausmaalle äitini edesmenneen Aune-sisaren haudalle. Heille tarjottiin sunnuntaina leivottuja joulutorttuja ja kinkkupiirakkaa. Iltapuhteina paistettiin vielä lohiriisipiirakoita ja lisää joulutorttuja.
Tiistaina aamulla 24.12. olivat lahjat onneksi valmiina paketoituna säkissä.
Kiire kohdistui vain perinteisen aamupuuroaterian tarjoamiseen Millalle ja Helille klo 10. Milla toi mukanaan ison korillisen herkullisia voisilmäpullia.
Kun puurot ym. oli syöty istutettiin koirat penkille yhteiskuvaa varten.
"Vapaa" käskyn kuultuaan, hyppäsivät Vinha ja Jymy pöydälle, jossa olivat Frolikin palat, joiden avulla koirat oli saatu pysyään paikoillaan. Heli hyppäsi sinne perässä pelastamaan koirat, etteivät ne hyppää pöydältä lattialle ja taita jalkojaan.
Puuron jälkeen kiiruhdimme koirien kanssa joulutervehdyskäynnille anopin luo, mutta siellä emme edes riisuutuneet ulkovaatteista vaan jatkoimme suoraan äitini luo Agronominkadulle. Olin jättänyt hoitajille tiedon, että tänään hänen luokseeen ei tarvitse mennä päiväkäynnille. Veimme hänelle tuliaisiksi puuroa, piirakoita, torttuja, pullia ja suklaata sekä jouluruokia paria ateriaa varten. Hän söi päivälääkkeet ja puuron sekä pullakahvit hyvällä ruokahalulla.
Sitten oli reilu tunti aikatauluttamatonta aikaa :). Sovimme, että Milla ja Heli tulevat meille klo 14:30, jotta voimme aloittaa jouluaterian valmistelut, pöydän kattamisen, perunoiden keittämisen, salaatin pilkkomisen, kaupan valmiiden joululaatikoiden laiton paistovuokaan jne. Tänä vuonna oli vuorossa varsinaisen ruoan syönti meillä. Merjan kanssa vaihdetuista tekstiviesteistä voin muistella illan menua:
meiltä oli laatikot, lapin puikulat, kolmen sipulin silli ja silli mätimajoneesikastikkeessa, savusiika, loimulohi, herneet purkista ja pakasteesta, kurpitsa ja kurkkupikkelsit, sienisalaatti, maksapatee, lohipatee, sekasalaatti, Millan tekemä lohimätijäädyke, keitetyt kananmunat, karjalanpaisti, kuivatetut jälkiuunileivän viipaleet, voi, juustot. Pekka ja Merja toivat kinkkua, savulammasta, graavilohta, poronkäristystä, rosollia.
Hyvin taas ruoka maittoi. Mahtoiko olla viimeinen kerta, kun kokoonnumme tällä porukalla jouluaaton aterialle. Pekan ja Merjan pojat ovat molemmat jo muuttaneet asumaan yhteen tyttöystäviensa kanssa, mutta eivät vielä viettäneet aattoiltaa näiden kanssa yhdessä.
Jälkiruokakahveille siirryimme Ilpon Pekka-veljen luo Metsänhoitajanraitille ja tarjolla oli jäädykkeen lisäksi herkullista glögi-juustokakkua ym.
Kun vatsat olivat täynnä oli aika katsoa lahjasäkkien sisältö. Lahjamäärä on toki pienentynyt vuosien saatossa, mutta kyllä sitä paperiroskaa kerääntyi tänäkin vuonna ;).
Joulupäivän myöhäislounaalle menimme Helin kanssa Millan luo. Heli oli ostanut uuniperunoita, jotka Milla oli paistanut valmiiksi. Aattoillalta jäänyt lohi-mätijäädyke sekä salaatti olivat mitä parhain joulupäivän ateria.
Iltapäivälenkille kävelimme Malmin hautausmaalle, koska aattoillan käynti siellä vesisateessa ei ollut houkuttanut. Milla oli ostanut kynttilän, jonka veimme Aunen haudalle.
Tänä vuonna kokosin joulukortit ensimmäistä kertaa eteisen sähkökaapin oveen. Olen jo pitkään miettinyt, että oven voisi yrittää peittää jollakin "taideteoksella" tai valokuvilla. Seinällä lipaston päällä on jo valmiiksi
Milla Koivusen tekemä kuva Ruskasta.
Uudenvuoden aatto sujui vanhaan tapaan Helinkin koiria hoidellen. Vaikka Vinhan kuulo on jo huontunut, niin silti se kuulee rakettien äänet ja pamaukset. Tein sille makuupaikan fleecehuovan päälle vaatehuoneeseemme.
Menin katsomaan mitä sille kuului ja se raukka oli kiivennyt kenkähyllylle reppujen ja kenkien taakse. Onneksi se ei läähättänyt ja suostui tulemaan jopa syömään seitsemän jälkeen, mutta pakeni sen jälkeen takaisin vaatehuoneen perimmäiseen nurkkaan.
Ruska nukkui rauhallisesti koko illan eteisessä kevythäkissään ja Metkakin loikoili siinä vieressä, jos ei ollut työhuoneen sohvalla kanssani.
Alkuillan Nopsa ja Jymy leikkivät keskenään.
Puolen yön lähestyessä Nopsa vetäytyi kevythäkkiinsä ja Jymy sekä Metka nukkuivat sohvilla.
Parin netistä ja TV:stä katsotun Agatha Christie -jännärin jälkeen vein koirat remmien avulla ulos yöpissalle kahden tienoissa. Muilla ei ollut mitään ongelmia, mutta Vinha ei suostunut tekemään asioitaan vaan halusi heti sisälle.
Aamulla kahdeksan aikaan päästin koirat parissa erässä pienelle aidatulle pihallemme, koska mistään ei kuulunut mitään. Kaikki tekivät sinne pisut. Menin suihkuun ja sieltä tullessani ihmettelin, että yhdet hiukan löysät kakat löytyivät lattialta TV:n edestä. Ajattelin, että syyllinen ei voinut olla Ruska, koska se olisi tehnyt asiansa matolle ;). Vein ensin lenkille Ruskan, Vinhan ja Jymyn ja jokainen teki kaikki asiansa ulos. Sitten lähdin lenkille Nopsan ja Metkan kanssa. Nopsakin teki kaikki asiansa ulos, joten syyllinen taisi olla Metka tai sitten ei. Lenkin jälkeen söin aamiaista ja ihmettelin hajua vaikka olin pessyt lattian löydettyäni sieltä ensimmäiset kakat. Kumarruttuani katsomaan nurkkaa joulukuusen takana löytyi hajun syy, mutta syyllinen taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. :)
