Kakkosluokasta kaksi nollaa hankittuna

Lauantaina 25.4. matkasimme Nopsan kanssa Ländereiden kevätpäivän viettoon Järvenpään hiihtomajalle bussilla, kahdella junalla ja muutaman kilometrin kävellen.  Sää suosi ja Tikkurilassa junaa vaihtaessamme tuntui kuin olisimme olleet ulkomailla.  Uusi juna-asema/matkakeskus ja niiden kyljessä olevat uudet liiketilat olivat jotain aivan muuta kuin Suutarilassa asuessamme tutuksi tulleet Tikkurilan asemanseudut. Kuva tuli napattua Malmilta. Järvenpäässä pysyi kännykkä kameroineen taskussa vaikka tarjolla olisi ollut mahdollisuus yhteiskuviin Nopsan isoisän ja isoisän äidin kanssa :).

Tiistaina 21.4. pääsin agilityseurakaverin kanssa kisoihin Kotkaan. Radalle lähtöjen kanssa oli taas ongelmia.  Nopsa otti aavistuslähtöjä vaikka ei suoranaisesti varastanut lähdöissä.  

A-kisan rata tuntui mukavalta, mutta edelleenkään Nopsa ei irronnut toivotulla tavalla ja kyseli haukkuen lupaa etenemiseen varsinkin ennen putkia.  Kolmanneksi viimeisellä hypyllä putosi rima putken jälkeen, joten tulokseksi tuli 5 ja sijoitus oli viides. 

B-kisassa suoritettiin rata päinvastaisessa järjestyksessä.  Jostain syystä Nopsalla sekosi rytmi kesken keppien ja huomasin, että se tuli kepeiltä pois väärältä puolelta.  Tarkoitus oli ohjata Nopsa suorittamaan kepit uudestaan, mutta se ehtikin suorittaa keppien jälkeisen hypyn no 8, joten sen radan suoritus hylättiin.

C-kisana ollut hyppyrata onnistui ilman virheitä vaikka sielläkin saatiin kuulla varsinkin  ennen putkia käskyhaukkuja.  Tuloksena kuitenkin 0 ja kisan voitto.

12.4. Kävimme HSKH:n kisoissa Ojangossa.  A-kisassa Nopsa irtaantui radan puolivälissä hienosti kepeille vaikka olisi pitänyt mennä keinulle eli tulosta ei tullut. Eteneminen oli poikkeuksellisen hienoa :)

B-kisan onnistuimme suorittamaan virheettä, tuloksena 0 ja toinen sija.

Sunnuntaina 11.4. jännitimme Nopsan kanssa parvekkeella Hikka-äidin ja Muka-siskon kisasuorituksia netin välityksellä.  

Pääsiäisenä ensimmäiset 2-luokan kisat

Hyvä "agilitytuuri" ei enää jatkunut pääsiäiskisoissa.  Nopsa rupesi ennakoimaan lähdöissä.  Se on asia, josta minua on varoitettu. Kepit se suoritti joka radalla tuttuun tapaansa nopeasti alusta loppuun.

Ensimmäisellä radalla ehdin toisena esteenä olleen käyrän putken luo melkein siihen paikkaan, josta olikin tarkoitus kutsua Nopsaa, mutta se lähti liikkeelle omin lupineen ja minulle tuli paniikkistartti. Ohjaaminen unohtui täysin, kunhan juoksin sen perässä ;).  Radalla oli kontaktiesteistä vain puomi, joka suoritettiin kahteen kertaan. Kyllä Nopsa hidasti vauhtiaan ja koski kontaktialueelle, mutta en ehtinyt vaatia tietoista nenäkosketusta maahan enkä myöskään antanut "vapautuskäskyä".  Radan takaosassa oli kaksi käyrää putkea peräkkäin.  Kun Nopsa ampaisi ensimmäisestä putkesta ulos, niin törmäsimme. Toisen putken suulle se meni, mutta kääntyi siitä takaisin luokseni.  Sain sen kyllä menemään putkeen, mutta kieltovirhehän siitä tuli. Radan lopussa oli puomi, jonka suoritin juosten itse vasemmalta, koska puomin jälkeen oli oikealla hyppy, joka piti suorittaa takaa kiertäen.  Sain Nopsan ohjattua hienosti takaakiertoon ja hyppyyn, mutta sitten se hyppäsikin saman esteen takaisinpäin. Lopussa oli vielä kaksi hypyä.  Ilman tuota lopun virhettä, nimemme olisi ollut hieman eri kohdassa tuloslistaa. ;)  Tällaista tämä agility on :).

Hyppyradalla oli tarkoitukseni kutsua Nopsa liikkeelle toisena esteenä olleen muurin jälkeen, mutta se valitsi lähtöajan ohitettuani juuri ensimmäisen esteen. Koko suoritus oli yhtä haukkumista ja hyppimistä kohti minua.

Päivän kolmannessa kisassa päätin etukäteen, että poistun radalta, jos Nopsa varastaisi lähdöstä. Lähtö oli helppo, koska heti toisen hypyn jälkeen piti kääntää koira välistävetona kohti kolmatta hyppyä. Radalta ei ollut tarvetta poistua ennen aikojaan. Seisotin Nopsaa puomin kontakteilla tavallista pidempään, mutta ei se nytkään mennyt toivottuun paikkaan asti.    Kentän peräosan kahden putken suorituksen välissä tuli pahempi yhteentörmäys kuin ensimmäisellä radalla.  Loppusuoralla oli tarkoitukseni juosta kentän laidalla niin, että saisin lähetettyä Nopsan vasemmalla kädellä eteen, mutta sekään ei onnistunut.  Jostain syystä emme saaneet kieltoja tai kosketusvirheitä, mutta 0-radalle tuli yliaikaa yli 7 sekuntia.

Nyt pitää kiinnittää kunnolla huomiota lähtöihin, kontakteilla oikeaan paikkaan pysähtymiseen ja treentata irtoamista, irtoamista, irtoamista.....

Kisaamista jatketaan taas ensi sunnuntaina HSKH:n kisoissa.  Jos edistymistä ei näytä tapahtuvan, niin keskitytään treenaamiseen. Muut pääsiäispyhät vietetään kotona kaikessa rauhassa.

Agilitykisakevät jatkuu

15.3. Järjesti JAU Ojangossa agilitykisat ja osallistuimme siellä Nopsan kanssa ensimmäistä kertaa myös kontaktiesteet sisältäville radoille.  Eteneminen ei ollut kovinkaan sujuvaa, sillä jokatoisella estevälillä Nopsa kääntyi katsomaan minua ja kysyi lupaa etenemiseen.  Kontaktit sujuivat onneksi harjoitetulla tavalla ja kummallakin agilityradalla sijoitumme toiseksi. Ensimmäisellä radalla tuli kieltovirhe ennen puomia ja toisella radalla putosi yksi rima.

Viimeisenä oli vuorossa hyppyrata ja sen voitimme. Nyt on Nopsalla kisakirjassa merkintä kolmelta hyppyradalta.

16.3. Heli löysi vanhasta puhelimestaan kuvan kahden vuoden takaa, jolloin Nopsa haettiin kotiin. Onneksi löysi, sillä viikon kuluttua puhelin putosi lasipuoli edellä maahan ja rikkoontui.  Kuvat jäivät puhelimen uumeniin.

20.3. nähtiin Suomessa osittainen auringonpimennys.  Päivä oli Helsingissä pilvinen, mutta parin vanhan mustavalkoisen valokuvanegatiivin läpi katsottuna näkyi auringonsirppi selvästi.  Silmät eivät sokaistuneet parin sekunnin katselusta yhtään enempää kuin vuonna 1959, jolloin muistan katselleeni pimennystä samaan tapaan.
Edellinen auringonpimennys oli Suomessa 22.7.1990, jolloin olimme Millan kanssa Amsterdam, Bryssel, Luxemburg, Trier-kierroksella. Matkatoimistoväelle oli silloin tarjolla KLM:n lennot tyhjillä legeillä, kun Amsterdamista lensi Suomeen koneellinen ihmisiä ihailemaan auringonpimennystä.

27.3. Nopsa pääsi Helin nypittäväksi.  Karvaa lähti Jymyn kokoinen kasa.

Karvojen alta paljastui taas komea Nopsa :).

28.3. kävimme pitkästä aikaa juoksuttamassa koiria Hallainvuorella.  Lumesta ei ollut enää tietoakaan.

29.3. osallistui neljä villänderiä BATin kisoihin Vantaalla. Muka voitti aamulla hyppyradan ja siirtyi 2-luokkaan. Nopsa osallistui vain agilityradoille ja sijoittui molemmilla radoilla nollalla toiseksi saaden myös SERTin ja siirron 2-luokkaan.

Palkintoja saatiin runsaasti.

Metkan syntymäpäivän 27.3. ja Jymyn synttäreiden 1.4. juhlistamiseksi oli Milla tehnyt taas herkullisen kakun.  Kakkukahveilla kävimme Nopsan kisasuorituksen jälkeen. 

Aikainen kevät

Kevät on edennyt kohinalla vaikka aurinkoisista päivistä ei ole usein saatu nauttia. Tänään aurinko lämmitti ja sairaslomalla kotona oleva Ilpo napsi kuvia koirista.  Ilpo loukkasi kätensä tammikuussa pariin kertaan niin, että hauisjänne repesi irti. Helmikuun lopulla vasen käsi leikattiin Töölön sairaalassa, mutta oikealla kädellä kännykkävalokuvaus näyttää onnistuvan.  Vinha sohvalla ja Nopsa lattialla, molemmat nauttien auringosta.

Milla ja Heli ovat päässeet aloittamaan kevättouhut viljelypalstallaan, kaivupuuhissa auttoivat Metka ja Jymy. Kun tyttöjen piti ruveta juomaan kahveja, heille paljastui ikävä yllätys: IKEAsta ostettu pöytä ja tuolit olivat hävinneet palstalta.  Kävimme Millan kanssa paikalla lauantaina 7.3. ja silloin ne olivat vielä talven jäljiltä turvallisesti puutarhavälinelaatikon vieressä.

Lauantaina 7.3. kävin myös Nopsan kanssa Lohjalla ja osallistuimme agilityn hyppykisaan.  Virheetön rata eli 0-tulos.  Sijoitus oli neljäs eli palkintoja ei saatu, mutta pääasia olikin tuo nolla.  Kunhan vielä onnistuisimme saamaan pari nollaa agilityradoilta niin siirto 2-luokkaan olisi meidän yhteinen ansiomme.

Etenemisemme ei ollut radalla mitenkään sujuvaa, sillä Nopsa on kovin "kiinni minussa".  Kepeille se  etenee itsenäisesti ja malttaa onneksi suorittaa ne vauhdilla loppuun asti.

Sunnuntaina 1.3. osallistuimme Nopsan kanssa ensimmäiseen yhteiseen agilityn hyppykisaamme Ojangossa. Eteneminen oli meille tyypillistä ja hieman radan puolivälin jälkeen Nopsa törmäsi vierelläni hypyn siivekkeeseen eli rikkoi esteen ja suorituksemme hylkääntyi.  

Muuten radasta jäi kohtalaisen hyvä tunne.  Heli nappasi kännykkäkuvan Nopsan seurattua tutustumistani rataan. 

Talvilomamatka on tehty ja Nopsan kisaura aloitettu

Talven lomamatka Dominikaaniseen tasavaltaan ja käväisy Haitissa on tehty.  Matkakuvia on tallennettu kuvablogiin.

 Puerto Plata / Playa Doradan ranta

 Samanan niemimaan pohjoisranta

Jono Haitin passintarkastukseen Ouanaminthessä 

Loman aikana Ruska ja Metka olivat pääasiassa hoidossa Millalla ja Nopsa oli välillä Pekalla ja Merjalla ja välillä Helillä viettäen päivät kuitenkin kotona.  Heli sai luvan osallistua agilityn hyppykilpailuihin Nopsan kanssa lomani aikana. 25.1. kilpailusta ei tullut tulosta, mutta 1.2. BAT:in kisan medi 1 luokan hyppykisan Heli ja Nopsa voittivat :) ja kisakirjaan tuli heti toisesta kisasta merkintä.

Edellisenä viikonloppuna Heli oli Jymyn kanssa ensimmäisessä avoimen luokan toko-kokeessa.  He saivat 187 pistettä ja KP:n, luokkassaan he sijoittuivat toiseksi. Nyt alkaa kuulemma voittajaluokan liikeiden opettelu ja seuraavaksi kisataan siellä.

Nopsa on Medi :)

Helillä oli aikanaan samantapainen blogipäivitys kun Jymy oli mitattu agilityn kisakirjaan minikokoiseksi eli säkäkorkeudeltaan alle 35 senttiseksi.
Nopsa on nyt vihdoinkin reilun vuoden jännittämisen jälkeen mitattu virallisesti ja kaksi tuomaria ovat vahvistaneet, että sen säkäkorkeus on alle 43 cm ja se saa kisata agilityn mediluokassa.

Yhdeksän kuukauden ikäisestä lähtien sen säkäkorkeus on kotimittauksissa ollut hiukan vajaat 43 cm ja paino 100 - 200 g yli 10 kilon. Tammikuun alussa yksi tuomari mittasi Nopsan säkäkorkeudeksi 42,2 - 42,8 cm. Nykyään rajatapauskoirat eli +/- 1 cm säkäluokan rajasta, joutuvat kaikki 2-3 tuomarin mitattaviksi. Lauantaina 10.01. kävin oman seuramme kisoissa mittauttamassa Nopsan toisella tuomarilla ja vaikka se etukäteisharjoittelusta huolimatta taas väisteli säkämittaa, sai tuomari sen säkäkorkeudeksi  noin 42,5 cm.  Kylläpä olo oli huojentunut.

Tänään sunnuntaina kului Ojangon agilityhallilla 8 tuntia kisatöissä.  Toimin ratamestarina ja täytyy tunnustaa, että se oli aika raskasta. Kisat käytiin kahdella radalla vuorotellen, siten ettei kisaajien täytynyt odottaa ratojen rakentamista vaan uutta rataa rakennettiin samaan aikaan kuin toisella kisattiin.  Kaksi ensimmäistä rataa ehdittiinkin rakentaa aamulla ensimmäisen tunnin aikana, mutta seuraavat radat rakentelin melkein yksin koska ratahenkilöitä ei ollut riittävästi.  Toki porukka oli kantamasa kontaktiesteitä ja muita isoja esteitä, mutta välillä putkien painojen kantaminen yksin ei tuntunut mukavalta. Useinhan ratamestarin päivä on suurimmaksi osaksi radan reunalla seisoskelua, mutta hyvä että tänään ehdin parit kahvit juoda. Kyllä iltapäivänokoset maittoivat kotiin palattuani.

Vuosi vaihtui

Joulu läheni eikä lumesta ollut tietoa.  Sähköinen joulukorttikuva piti ottaa sisällä.  Onneksi Mustilta ja Mirriltä  löytyi ohjelma, jolla omaan kuvaan sai lisätä tonttulakkeja ym. 

Sunnuntaina 21.12. aamupäivällä juttelin koiraharrastustuttavan kanssa ja huomasin yht´äkkiä Metkan juoksentelevan remminkantaman ulkopuolella.  Nopsa oli tällä kerralla hiljaa istuskellessaan purrut poikki Metkan taluttimen. Sehän on muutaman kerran purrut poikki oman remminsä. Onneksi mukana sattui olemaan sellainen talutin, jonka saattoi solmia ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Iltapäivällä sääennusteiden lupaama lumisade viimein tuli ja seuraavana päivänä kotiraitti näytti tältä.

Kotikin pukeutui vähitellen jouluun.  Joulukuusi by IKEA

Ikkunakoristeet Millan ja Helin ala-asteella askartelemia, lasikello Prahasta, tuikkukippo Tallinnasta ja molemmat neljännesvuosisadan takaa.

Lasiesineet ovat vanhempiemme kotoa jo vuosikymmeniä sitten saatuja.

Paperinen joulukuusi askarreltiin Millan kanssa ja joululeivonnaisia paistettin useampaan kertaan.

Lukioaikainen koulukaverini ja poikansa kävivät kylässä maanantaina ja lämpimäksi ruoaksi ei tarjottu jouluherkkuja vaan jauheliha- ja tonnikalalasagnea.
Tiistaina kävi serkkuni kumppaneineen kahvilla äidilläni samalla kun kävivät sukulaisten haudoilla Malmilla.
Keskiviikkona eli jouluaattona aamupäivällä hakivat Milla ja Heli äitini meille syömään joulupuuroa.

Aattoillan lämmin ateria syötiin tänä vuonna Pekalla ja Merjalla.  Kahvit, teet ja glögit juotiin meillä. Tarjolla oli juustojen, joulutorttujen ja -pipareiden lisäksi perinteinen (Helin tekemä jäädyke) ja Millan tekemä herkullinen kakku. Lahjat jaettiin kahvien jälkeen. Mukana olivat myös serkkupojat ja toisen ystävätär sekä Millalla jouluviikon hoidossa olleet Annan vesikoira Marta ja australianpaimenkoira Gemma. Helin koirat olivat kotona, joten meillä oli vain viisi koiraa ;).

Joulupäivän lonaalla lävimme Helin kanssa Millan luona. Tarjolla oli mm. nyhtöleipää, cuscussalaattia, tsatsikia ja paistettuja maa-artisokan mukuloita, olivat erinomaisen herkullisia.

Milla on jo kelpuuttanut pöydälleen ala-asteella tekemänsä pikkuliinan :)

Tapaninpäivänä kävimme kävelyllä Viikin pelloilla.  Lenkki alkoi aurinkoisissa merkeissä, toki tummat pilvet enteilivät lumisadetta.

Ja sieltähän se lumimyrsky tulikin, hyvä että eteemme näimme.

Lenkin jälkeen kävimme meillä syömässä pois loput jouluruoat.  Kattamiseen en jaksanut enää paneutua. Täytyy myöntää, että joulun kattamiset ja kestitsemiset alkoivat jo väsyttää.

Talvinen luonto näytti parhaat puolensa joulunpyhinä, mutta vuoden vaihteen tienoissa saimme vesisadetta.

Loppiaisena paukkui pakkanen hieman toista kymmentä astetta ja sain houkuteltua Helin ottamaan minusta koirineni muutaman kuvan, jotta saatoin vaihtaa FB:n profiilikuvan ja blogin otsikkokuvan vähemmän jouluiseksi.