Aikaa on myös jäänyt lenkkeilyyn koirien kanssa Viikin kantavilla hangilla. Metka näyttää perineen äitinsä kiinnostuksen hangen alta pilkistävien oksien pureskeluun.
Vinha juoksentelee ympäriinsä etsien uuttaa pureskeltavaa.
Jymy ei aivan tiedä mitä pitäisi tehdä ....
... ja Ruska siristelee silmiään kevätauringon paisteessa.
Sain ketjuviestin:"Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.
Minulla ei tainnut olla blogia vielä Metkan ensimmäisenä tai toisena talvena eikä edes digikameraa Ruskan ensi vuosina. Katsellessani Metkan toisen talven kuvia löytyi otoksia 27.1.2008, jolloin kaikki Metkan sisarukset kävivät tutustumassa Viikin maisemiin. Kuva ei välttämättä ole talven kaunein, mutta toi mieleen muistoja Vinhan pennuista ja pentujen mukavista perheistä. Lunta oli tuulen mukana kerääntynyt juuri ja juuri havaittavaksi kasaksi eikä pakkanenkaan tainnut tuona talvena kiusata.
Pitäisi koittaa järjestää taas joskus tapaaminen, joskin nykyään suuremmalla porukalla, sillä perheet ovat kasvaneet niin ihmis- kuin koiramäärältään. :)
Terkkuja Oiva, Nelli, Huima, Metka ja Velmu!
