Mummi 85 v.

Leikin aamupäivällä kunnon tytärtä ja tein pienen voileipäkakun synttärilahjaksi 85 vuotta tänään täyttävälle äidilleni. Käväisin hänen luonaan Vallilassa. Hän ei halunnut pitää mitään juhlia naapureilleen ja niinpä joimme kahvit kahdestaan. Ehkä juhlimme myöhemmin tyttöjen kanssa esim. Jymyn kotiutumisen tai nimijuhlan merkeissä. Eikös koirillekin kuulu pitää nimijuhlat? :)

Kännykkäkuvat äidistäni ja kakusta.
Unohtui tuossa aikaisemmin mainita, että Ruskalla oli tiistaina elämänsä ensimmäinen punkki keskellä päälakea. Huomasin sen jo lenkillä Viikinojan varressa. En saanut sitä ulkona pyyhkäisemällä enää irtoamaan ja niinpä jouduin kotona käyttämään punkkipihtejä ensimmäistä kertaa. Punkki irtosi helposti ja oli hyvissä voimissa eli käveli kämmenelläni kunnes litistin sen talouspaperilla ja vedin wc-pöntöstä alas.

Kolmen koiran huoltajana

Vinha on ollut meillä jo reilun Viikon Helin ollessa matkalla Thaimaassa Millan ja Annan sekä Annan sisko Sinin ja näiden kahden Käpylästä kotoisin olevan kaverin kanssa. Elämä sujuu mukavasti, sillä totuimmehan kolmen koiran laumaan parin vuoden ajan ennen Helin ja Vinhan muuttoa omaan kotiinsa. Toki olen edelleen sitä mieltä, että kaksi on sopiva koiramäärä, kolme on likaa. Kun kädessä on 3 remmiä sotkussa ja jo kaksi täysinäistä kakkapussia ja keräät kolmatta ja ohitse menee omat koirat haukkuun provosoiva vieras koira, niin ei tunnu mukavalta.
Minulla on keskiviikkoisin Metkan agilitytreenit klo 17.30 - 18.30. Sinne ehtiminen vaatii, töistä lähtöä jo heti puoli neljän jälkeen ja aikaa jää kotona koirien ulkoiluttamiseen vaatteiden vaihtoon ja syömiseen vajaa puoli tuntia. Mietityttää, että onkohan tämä kiirehtiminen jonkin arvoista, koska agility ei selvästi ole Metkan ykkösjuttu.
Nyt parina keskiviikkona olen jäänyt Vinhan kanssa treenaamaan klo 18.30 - 20.00 ja sillä tunnilla on ollut mukavaa. Vinha toki koettelee minua, mutta olen saanut sen pysymään lähdössä ja taipumaan oikeille esteille. Tuntui hyvältä pystyä juoksemaan Vinhan edellä ja jopa ryhmäläiset ja kouluttaja sanoivat treenin menneen hyvin. Painon pudotus on selvästi tuonut keveyttä myös juoksuaskeleeseen, saldo nyt 13,8 kg. Tavoitteeseen on enää muutama sata grammaa. :)

Kouvolassa kisaamassa 3.5.2009

Kahden vuoden tauon jälkeen osallistuin viralliseen agilitykisaan, nyt Vinhan kanssa. Edellisen kerran kisasin 1.5.2007 Ruskan kanssa.

Oli tosi mukavaa matkustaa Sarin kanssa Kouvolaan ja kokea siellä kisafiilis vaikka Vinhan perässä oli hiukan vaikeaa pysyä. Se ei suinkaan johtunut siitä, että Vinha olisi niin tavattoman nopea, vaan siitä, että en saa sitä pysymään lähdössä sekuntiakaan sen jälkeen kun kaulapanta on poistettu. Vaatisi hiukan harjoittelua ohjata koiraa, joka on koko ajan pari estettä itseä edellä eikä kuitenkaan hallitse takaaleikkauksia kanssani.

Ensimmäisen radan oli suunnitellut Sami Kopra ja arvostelun suoritti Leena Rantamäki-Lahtinen. Kuvittelin, että medien lopetettua rakennettaisiin uusi rata enkä ollut laisinkaan katsonut radan kiemuroita. Yht´äkkiä alkoi rataantutustuminen ja siinä vaiheessa näin vain estenumerot 1, 2, 3. Eipä ole tainnut tapahtua koskaan aikaisemmin, etten olisi todellakaan tiennyt yhtään radan kulkua ennen rataantutustumista. Katsoin ensin esteiden sijoittelun ja rupesin sitten suunnittelemaan juoksulinjojani niin, että selviäisin radasta takaaleikkauksilla ja kaukaisella ohjauksella. Onneksi rata oli sen verran selkeä, että opin suorittamaan sen mainiosti mielikuvissani .

Ensimmäiset 4 estettä menivät hienosti, mutta sitten Vinha irtosi kepeille eikä kiertynyt hypylle 5. kuten olisi pitänyt. Sain sen takaisin kepeiltä ja tein pyörähdyksen suunnitelmieni mukaan. Kiiruhdin hiukan kepeillä ja sain Vinhan kääntymään putkeen, mutta putken jälkeen se ampaisi eteeni niin nopeasti, että ohitti ensin hypyn 8, jonka jälkeen kaikki sujui suunnitelmien mukaan puomilta poistumiseen asti. Hyppy 13 olisi pitänyt kiertää, mutta Vinhapa meni suoraan yli. Sieltä jatkoimme putken kautta muurille, jota ennen tuli taas pyörähdys, mutta loppu olikin pelkkää jolkottelua Vinhan perässä. Piirroksessa on oma juoksulinjani merkitty pisteillä ja koiran linja on suoraa viivaa.

Toisen radan olikin jo suunnitellut Leena R-L. Taas Vinha säntäsi heti liikkeelle remmin irroitettuani ja pyörähti ennen ensimmäistä aitaa. Rimakin putosi lähtiessämme kilpajuoksuun. Pituuden jälkeen oli tarkoitus mennä A:lle, mutta Vinha valitsi vasemmalla puolella olleen putken. Putken suunta siis poikkesi alkuperäisestä piirroksesta. Pyysin Vinhan takaisin ja A:an ylitettyään se ohitti numerona 4. olleen muurin eli kiersi vain hypyn 5. hypäten sen oikeasta suunnasta. Jatkoimme suoraan putken ja hypyn 7. kautta keinulle 8., jolta se hyppäsi pois ennen puolta väliä ja teki siinä vielä toisenkin kiellon. Kepeille ja putkelle 11. viennit onnistuivat täydellisesti, mutta hypyllä 12. tuli taas kierto ja ylitys väärältä puolelta. Loppu rata menkin hienosti ja tuntui mukavalta harrastaa agilityä. Viimeisenä oli Leena R-L:n hyppyrata. Lähdin liikkeelle Helin ohjeen mukaan eli pidin kiinni Vinhaa niskanahasta. Juttelin sille kuten Sari teki aikoinaan Ufolle eli kerroin ensimmäiset 3 estettä. Vinha ampaisi liikkeele, mutta pussin jälkeen se jo jäi hiukan kyselemään, että mihin nyt. Sain Vinhan hienosti palaamaan murin 4. ja hypyn 5. välistä ja ylittämään hypyn, mutta putken 6. edessä tuli kielto, ajauduin itse liian lähelle putken suuta. Hypyn 7. kautta Vinha ampaisi keppien toiseen väliin ja putken jälkeen tuli taas kielto hypyllä 10. Loppusuoralla onnistui okseri ilman rimojen kolistelua, mutta hypyllä 15. piti taas pyörähtää ja hypyllä 16. tuli vielä kielto, kun yritin takaaleikata.

Kun saisin Vinhan kunnioittamaan itseäni ja pysymään lähdöissä ja oppisin tekemään sen kanssa takaaleikkauksia niin meillähän voisi olla vielä tulevaisuus edessä. :) Onneksi saamme treenata ainakin muutaman kerran Helin lähtiessä ensi viikolla matkalle.