Kiirettä on pitänyt monella rintamalla. Elämää ei helpota viikko sitten alkanut tulivuorenpurkaus Islannissa ja Euroopan ylle kulkeutuvat tuhkapilvet.
Eräänä aamuna lumien ollessa vielä maassa minulta tipahti aamulenkillä Metkan talutushihna kädestä. Se huomasi tilaisuutensa tulleen ja säntäsi tuohon edessämme olevalle rakentamattomalle metsätontille kanijahtiin. Puhelimenikin oli sinä aamuna jäänyt kotiin, enkä voinut soittaa apua Metkan metsästykseen. En pelännyt sitä, että se lähtisi mihinkään autoteille kanien perään vaan pelkäsin, että se saattaisi jäädä perässään roikkuvasta remmistä johonkin kiinni ja kuristuisi. Menetin näköyhteyden Metkaan noin kymmeneksi minuutiksi. Onneksi kani taisi painua koloonsa ja lopulta Metka tuli remmi perässään takaisin Ruskan ja minun luokseni.
Maaliskuun loppupuolella laskeskelin öitä ATD:n pääsiäiskisoihin ajatuksena, että tietyn yömäärän jälkeen kisat ovat ohi. Oli se taas aikamoinen ponnistus olla yhtenä vetäjänä sellaisten megakisojen järjestelyissä, vaikka osaavia tekijöitä olikin mukana suuri joukko. Kisojen jälkitöistäkin pääsin vähällä, mitä ei voi sanoa kaikista mukana olleista. Kiitokset siis vielä kerran kaikille!
Tulipa tässä käytyä pitkästä aikaa Talinnassakin entisten työkavereiden kanssa. Sää suosi ja ostoksiakin tuli tehtyä. Kuvat ovat vielä siirtämättä koneelle, mutta hitaasti hyvää tulee. Matka onnistui suuremmitta kommelluksitta. Mitä nyt olin napannut mukaan pelkät passin irtokannet eli passi oli kotona. Onneksi lompakossa oli henkilöllisyystodistus, joka on voimassa vielä pari vuotta.
Heli kävi koirien kanssa viikko sitten terveystarkastuksessa. Ruskan kaihi on nyt toisessakin silmässä, mutta se ei lääkäreiden mukaan onneksi tule sokeutumaan kokonaan. Vinhalla, Metkalla ja Jymyllä ei onneksi ole silmissä vikaa ja polvet sekä sydänkin on kaikilla kunnossa.
Ruskan Pablo-veli oli myös tarkastettavana ja sen on kaihi jo melkein sokeuttanut. Wendyn silmät ovat kunnossa. Tapasin itsekin Pablon ja Wendyn palatessani työasioista kotiin samoihin aikoihin, kun koirajoukkue oli palannut lääkäristä. Molemmat koirat olivat tosi innoissaan tapaamisesta. Oli oikein mukavaa päästä rapsuttelemaan niitä parin vuoden tauon jälkeen.
Milla on innostunut metsästysjälkitreeneistä Metkan kanssa ja he osallistuivat sunnuntaina vesikoirien treeneihin. Mukana olivat tietysti Anna ja vesikoira Marta. Näin ensimmäisellä kerralla Metkan keskittymiskyky ei ollut aivan huipussaan, mutta kyllä se oli lyhyen jäljen jaksanut seurata.
Tällä viikolla on viimeiset agilitytreenit hallissa ja toukokuun alussa siirrymme viimeiseksi kesäksi Maunulaan. Metka kulkee treeneissä jo melko vauhdikkaasti. Ei tietenkään sellaisella innolla, kuin russelin kuuluisi mennä, mutta ei se välttämättä vauhdissa paljon häviä jollekin rauhallisemmille koirarodulle.
