Netistä googlettamalla löytyy tietoa muutaman vuoden takaa:SATO-Rakennuttajat Oy on voittanut ehdotuksellaan ”Nappulat länteen” Viikin Latokartanon tonttien 36235/2 ja 36240/1 tontinluovutuskilpailun, jonka Helsingin kaupunki järjesti laatukilpailuna. Asuntojen hintapuite oli etukäteen määritelty ja hankkeeseen sovelletaan Hitas-menettelyä. Kaupunki kutsui kilpailuun 16 rakennuttajaa ja urakoitsijaa, joista kuusi jätti kilpailuehdotuksen. Tonttien rakennusoikeus on yhteensä 6.050 kerrosneliömetriä. Tonteille on suunniteltu 63 vapaarahoitteista rivitalo- ja ”kaupunkivilla”-asuntoa, joiden keskipinta-ala on 84 m2. Kohteen rakennustyöt on suunniteltu alkavaksi vuoden 2006 lopulla.
Toinen näistä tonteista rakennettiin ja talot valmistuivat helmikuussa 2008. Siellä asuu Ilpon veli vaimoineen. Vanhojen suunitelmien mukaan valmistumassa olisi nyt kolmisenkymmentä asuntoa, mutta suunnitelmat ovat tainneet neljässä vuodessa muuttua (rakennettavat asunnot ovat kaiketi pienempiä), joten on mielenkiintoista nähtä mitä ja kuka tontille lopulta rakentaa.
Kesän loputtua tapahtui harrastuselämässä suuri muutos. Siirsin agilitylisenssini Itä-Helsingin Agilityharrastajille. Ohjatuissa treeneissä käymme Metkan kanssa tiistaisin Hakkilassa ja koulutan siellä myös tunnin ennen omia treenejämme. Pienellä kaveriporukalla olemme vuokranneet ATD:n hallista tunnin lauantai-iltaisin. Nyt on suunnitelmissa ilmoittautua ensimmäisiin virallisiin kisoihin Riihimäelle 13.11.I-HAH:n uusi kenttä on valmistunut Kivikkoon noin 11 minuutin kävelymatkan päähän. Aita on kentän ympärillä, mutta valot vielä puuttuvat. Esteet on siirretty kentälle ja nyt odotellaan vain käytäntöjen sopimista vapaaharjoittelua varten. Mikä sen mukavampaa, kuin käydä viikonloppulenkeillä hiukan agilitaamassa.
Äitini tila on kohentunut viimeisten viikkojen aikana huomattavasti. Enää hän ei puhu siitä, että muuttaisi ensi viikolla viereiseen taloon eikä hän ole elokuun jälkeen enää pakkaillut tavaroita muuttoa varten. Harhaääniä kuullessaan hän kertoo, että on taas kuullut kummallisia juttuja, mutta tietää niiden olevan ongelma korvien välissä. Vanha sanonta:"Hullu on hyvä olla niin kauan kun sen itse tietää" ei oikein pidä paikkansa. Äitini ainakin tuntuu kärsivän siitä, että on "tulossa hulluksi".
Työelämässä on pitänyt kiirettä, mutta eiköhän sielläkin kohta hellitä ja sattaisi olla mahdollista pitää pari kesältä jäänyttä lomapäivää vapaana.
