Joulunalusviikko ja sitä edellinenkin hurahtivat entisten vuosien tapaan käsittämättömän nopeasti. Ma 15.12. oli hallilla maanantairyhmien yhteinen agilityilta mukavan ohjelman ja herkkujen kera. Olin siellä kouluttajan ominaisuudessa ja omat koirat makasivat kotona.
Ti 16.12. ilta kului HSKP:n agilityjaoston kokouksessa lähestyvn joulun kunniaksi hyvän ruoan ääressä. Ke 17.12. ilta meni Metkan ja Martan treeneissä. Alussa Metka kipitti aivan reippaasti ja Helikin halusi hiukan leikkiä sen kanssa ketunnahalla ja treenailla, mutta sitten joku teki vieressä kolisevaa keinua ja Metka meni aivan lukkoon. Onkohan keinun äänen aiheuttamasta pelosta koskaan mahdollista päästä eroon?
Loppuviikosta olisi jo hiukan ollut aikaa jouluvalmisteluille, mutta perjantai aamuna heräsin noin klo 4 ja olo oli niin huono, että oli pakko mennä oksentamaan. Tauti veti niin heikoksi, että lauantaikin meni harakoille.
Sunnuntaina saatiin sentään kuusi hankituksi. Ei taaskaan löydetty yli 3 metristä puuta, joka meille mahtusi, mutta ehkä ensi vuonna tai jos ostaisi riittävän korkean tekokuusen, sillä oikea aiheuttaa selvästi allergiaoireina pahaa nuhaa. Kuusenkynttilälamppusotkun selvittämiseen meni taas jokunen tovi ja mietin, miksi lamppja ei ole sidottu kauniiseen nippuun edellisenä vuonna kuusta purettaessa.
Peruutin tekstiviestillä maanantain agilityryhmäni treenit ja onneksi sen tein, sillä koko ilta meni siivoamiseen ja seuraavan illan valmisteluun. Meillä Joulu on alkanut jo pitkään (parikymmentä vuotta) aatonaattona, kun työpäivän jälkeen tulevat syömään lukioaikainen ystävättäreni ja hänen yli 30:nen poikansa sekä nykyään yksin asuva serkkuni, joka toi autollaan paikalle myös äitini. Toki myös Milla ja Heli olivat paikalla. Ilta sujui kiellettäessä mummia syöttämästä koiria ruokapöydästä, mutta taisivat ne saada tavalista enemmän ihmisten herkkuja.
Jouluaaton rutiineissa palattiin tänä vuonna taas vanhaan, kun Ilpon veli perheineen on muutanut vuoden aikana tuohon naapurustoon. Ilta aloitettiin länderi Tuiskun valtakunnassa ruokailemalla ja meille siirryttiin jälkiruoalle ja lahjojen jakoon. Kun talo hiljeni malttoivat koiratkin asettua makuulle omille aikoilleen. Niillä on ollut raskaat päivät ja illat, kun koko ajan on touhuttu jotakin ja sitä on tietysti pitänyt seurata tarkkana.
Illan pimeydessä päätimme Helin ja koirien kanssa yhdessä lähteä iltalenkille Malmin hautausmaalle. Eihän siellä koirien kanssa saisi kulkea emmekä toki menneetkään kapeille käytäville, vaan kuljimme samoilla teillä autojen kanssa. Tunnelmaa ei voi sanoa mitenkään hartaaksi sillä autoliikenne oli kuin Mannerheimintiellä ruuhka-aikaan, mutta oli itse hautausmaa kauniin näköinen hautakynttilöineen ohuen lumikerroksen peittäessä maata.
Tänään eli 1. jouluäivänä kutsuin itseni ja Ruskan sekä Metkan Millalle lounaalle, jonne tulivat myös Heli ja Vinha sekä Anna ja Marta. Vein mukanani kaapista löytyneitä jouluruoan tähteitä, jotka maistuivat paljon paremmalta Millan pöydän ääressä, kuin olisivat maistuneet kotona.
