lauantaina, joulukuuta 26, 2009

Joulu

Lähes kahdeskymmenes joulu peräkkäin vietettiin traditionaalisin menoin. Vuodesta 1989 lähtien olemme viettäneet joulut yhdessä Ilpon Pekka-veljen perheen kanssa niin, että vuorotellen toisessa huushollissa on syöty pääruoka ja toiseen talouteen on siirrytty nauttimaan jälkiruoka ja ottamaan vastaan joulupukki. Vain Millan abivuoden joulu 1997 muodosti poikkeuksen, koska jouduimme lähtemään palkinnoksi saadulle Kiinan matkalle jouluna, ettei koulunkäyntiin tullut ongelmaa.
Myös joulu 2007 oli hiukan poikkeuksellinen, koska koko ilta vietetiin meillä Latokartanossa. Olimmehan juuri muuttaneet Suutarilasta ja Pekan perhe muutti perässä Latokartanoon vasta helmikuussa.
Tänä vuonna oli pojista paikalla vain Pietari, sillä Joonas on opiskelijavaihdossa Singaporessa, tosin tällä hetkellä kiertelemässä Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Ruokaa oli vanhaan tapaan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka nyt oli onneksi ruokalajeja vähennetty runsaasti. Aluksi oli muusiksi keittyneiden puikulaperunoiden kera graavisiikaa, lohirullia, loimulohta, lohi- ja kaalipiirakkaa, maksapateeta, lihahyytelöä (rosollin Merja löysi jääkaapista jälkiruoan aikaan), Pietarille poronkäristystä ja karjalanpaistia, sitten perinteiset laatikot ja Millan tekemä punajuurilaatikko, Pekan kinkun tapaan paistama viljapossun filee, savukalkkuna ja savulammas sekä Ilpon paistama pieni kalkkunarulla, kastikkeita, hyytelöitä ym. Jälkiruokana oli perinteinen marjajäädyke kermavaahdon ja marjojen kera sekä kääretorttua, konvehteja ym. Jotain varmaan unohtuikin mainita.

Päätimme aattoillan Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyretkellä Malmin hautausmaalla. Siellä oli tosi kaunista lyhtyjen loisteessa, jos näkökentästä sai rajattua käsittämättömän autoruuhkan. Autoja oli liikkeellä tungokseen asti edelleen klo 22 kaikilla pääteillä.

Päätimme jo illalla lähteä joulupäivän brunssille koirien kanssa ulos luontoon. Nousimme umpihankea pitkin Hallainvuorelle, josta on hienot näkymät Viikin peltojen yli Viikkiin ja Latokartanoon ja pidemmällekin.
Koirat juoksentelivat muuten vapaana, mutta ruokailun ajaksi puimme niille takit päälle ja sidoimme ne puihin, jotta saimme rauhassa nauttia kahvit ja piirakat sekä kakut. Metka tuntui yht´äkkiä kovin rauhalliselta. Otin sen syliini ja tarjosin sille herkkuja, mutta ei kelvannut. Hetken kulttua se rupesikin oksentamaan. Olikohan se ylirasittunut umpihankijuoksusta ja edellisen illan koiranherkkujen syönnistä?Kotimatkan Metka pääsi vuorotellen Millan ja minun sylissäni, kuten Ruskakin, mutta Jymy ja Vinha jaksoivat painaa pitkin metsäistä rinnettä.
Milla ja Heli + koirat tulivat vielä meille syömään loppuja jouluruokia. Vinhalle tehtiin testi: tarjolle laitettiin viljapossua, savulammasta, savustettua kalkkunaa ja paistettua kalkkunaa, se sai päättää syöntijärjestyksen. Sille raukalle tuli ongelma, kun piti tehdä niin vaikea valinta. Lopulta kaikki pienet palat tuli kuitenkin syötyä.
Tapaninpäivänä olimme ATD:n epävirallisissa agilityisoissa. Ruskakin sai juosta mölliradan, jossa rimojen sijaan oli vain speed pumpit. Se teki 0-radan, tosin viitisen sekuntia hitaammin kuin Vinha, mutta parikymmentä sekuntia nopeammin kuin Metka teki oman 0-ratansa. Ei tule Metkasta koskaan todellista agiliitäjää vaikka muuten mukava koira onkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti