Syksy etenee

Iltanäkymä parvekkeelta ja ikkunasta kohti kaupungin keskustaa ei vielä kyllästytä. :)Eilen oltiin pitkästä aikaa Sarin kyydissä kisamatkalla. Tällä kertaa Riihimäellä, jossa sekä Metka että Jymy ottivat ensimmäiset viralliset agilitystarttinsa. Kyseessä oli hyppyrata, sillä Jymyn kontaktit eivät ole vielä niin hyvässä kunnossa, että Heli haluaisi kisata agilityradalla. Metka olisi voinut osallistua jo kontaktiesteet sisältävälle agilityradalle.
Lähdin Metkan kanssa liikkeelle valitettavan huolimattomasti ja se rojahti ensimmäisen riman päälle. Jalkoihin taisi hiukan sattua, sillä kesti hetken ennen kuin se pääsi kunnolla vauhtiin. Kepeillä sekoilimme muutamaan otteeseen ja niinpä lopputulos oli 15 virhepistettä ja yliaikaa 25 sek. Ei homma ihan niin toivottomalta tuntunut eikä kuulemma näyttänytkään.
Koirilla oli luxus oltavat Sarin pakun lämpimän takakontin häkissä, josta saattoi ihailla ympäröivää maailmaa.
Tänään kävimme isänpäivälounaalla Annankadulla nepalilaisessa ravintolassa ja sen päälle kahvilla äitini luona. Palattuamme Viikkiin sain Millalta ja Heliltä heidän valmistamansa piparkakkutalon. On hauskaa, että he ovat innostuneet piparkakkutalojen valmistamisesta, sillä olen itse näpertänyt niitä yli 30 vuotta.

Kellot käännettiin talviaikaan

Syksyn tuulet ovat vieneet puista lehdet ja "kaupunkimetsurit" kaatoivat perjantaina pihamme edustalta pienen metsikön naapureiden kertoman mukaan neljässä tunnissa. Kirkkaalla ilmalla näkyisi ikkunoista Helsingin keskustaan asti.
Netistä googlettamalla löytyy tietoa muutaman vuoden takaa:
SATO-Rakennuttajat Oy on voittanut ehdotuksellaan ”Nappulat länteen” Viikin Latokartanon tonttien 36235/2 ja 36240/1 tontinluovutuskilpailun, jonka Helsingin kaupunki järjesti laatukilpailuna. Asuntojen hintapuite oli etukäteen määritelty ja hankkeeseen sovelletaan Hitas-menettelyä. Kaupunki kutsui kilpailuun 16 rakennuttajaa ja urakoitsijaa, joista kuusi jätti kilpailuehdotuksen. Tonttien rakennusoikeus on yhteensä 6.050 kerrosneliömetriä. Tonteille on suunniteltu 63 vapaarahoitteista rivitalo- ja ”kaupunkivilla”-asuntoa, joiden keskipinta-ala on 84 m2. Kohteen rakennustyöt on suunniteltu alkavaksi vuoden 2006 lopulla.

Toinen näistä tonteista rakennettiin ja talot valmistuivat helmikuussa 2008. Siellä asuu Ilpon veli vaimoineen. Vanhojen suunitelmien mukaan valmistumassa olisi nyt kolmisenkymmentä asuntoa, mutta suunnitelmat ovat tainneet neljässä vuodessa muuttua (rakennettavat asunnot ovat kaiketi pienempiä), joten on mielenkiintoista nähtä mitä ja kuka tontille lopulta rakentaa. Kesän loputtua tapahtui harrastuselämässä suuri muutos. Siirsin agilitylisenssini Itä-Helsingin Agilityharrastajille. Ohjatuissa treeneissä käymme Metkan kanssa tiistaisin Hakkilassa ja koulutan siellä myös tunnin ennen omia treenejämme. Pienellä kaveriporukalla olemme vuokranneet ATD:n hallista tunnin lauantai-iltaisin. Nyt on suunnitelmissa ilmoittautua ensimmäisiin virallisiin kisoihin Riihimäelle 13.11.

I-HAH:n uusi kenttä on valmistunut Kivikkoon noin 11 minuutin kävelymatkan päähän. Aita on kentän ympärillä, mutta valot vielä puuttuvat. Esteet on siirretty kentälle ja nyt odotellaan vain käytäntöjen sopimista vapaaharjoittelua varten. Mikä sen mukavampaa, kuin käydä viikonloppulenkeillä hiukan agilitaamassa.

Äitini tila on kohentunut viimeisten viikkojen aikana huomattavasti. Enää hän ei puhu siitä, että muuttaisi ensi viikolla viereiseen taloon eikä hän ole elokuun jälkeen enää pakkaillut tavaroita muuttoa varten. Harhaääniä kuullessaan hän kertoo, että on taas kuullut kummallisia juttuja, mutta tietää niiden olevan ongelma korvien välissä. Vanha sanonta:"Hullu on hyvä olla niin kauan kun sen itse tietää" ei oikein pidä paikkansa. Äitini ainakin tuntuu kärsivän siitä, että on "tulossa hulluksi".

Työelämässä on pitänyt kiirettä, mutta eiköhän sielläkin kohta hellitä ja sattaisi olla mahdollista pitää pari kesältä jäänyttä lomapäivää vapaana.

Kesän juhlia

Heinäkuun tapahtumista jäi mainitsematta Ruskan 12-vuotissynttärit.
Synttäreitä juhlittiin perinteisesti yhdessä Ruskan suuren idolin Ilpon Pekka veljen kanssa, jolla on synttärit samana päivänä kuin Ruskalla. Tällä kertaa kakkukahvit nautittiin muutama päivä varsinaisen juhlapäivän jälkeen, koska 50 vuotta täyttänyt toinen päivänsankari oli matkoilla juhlapäivänä.
Milla oli leiponut ja koristellut hienon kakun, jonka suklaareunuksessa oli koirien kuvia. Valitettavasti kuvat eivät päässeet täysin edukseen tummaan suklaaseen painettuina.
Elokuu on sujunut kesäisissä merkeissä. Onneksi helle on hiukan hellittänyt. Sain jopa äitini kerran käymään ulkona kävelemässä rollaattorinsa avulla. Hänen muistinsa pelaa edelleen, mutta harha-aistimukset sekoittavat todellisuutta. Päivät kuluvat seurustellessa naapureiden kanssa seinien läpi ja hänellä on kuulemma muuttokin edessä elokuun alussa. Hänen mukaansa vielä eletään heinäkuuta. Yritän olla hermostumatta hänen juttuihinsa siitä kuinka naapurit ovat varastaneet hänen tavaroitaan, mutta kun puhe kääntyy siihen, että me sukulaiset olisimme varastaneet hänen rahojaan on hermostumista vaikea hillitä.

Onneksi minulla on koirat, joiden kanssa puuhaillessa saan muuta ajateltavaa. Nyt on Metkan kanssa meneillään motivoinnin lisääminen agilityyn siten, että kotona ei lattioilla ole ollenkaan leluja. Se ei voi valita, milloin haluaa itse leikkiä vaan leikkii vain minun kanssani päivittäin lyhyet hetket. Olen muutenkin yrittänyt tarkentaa käyttäytymistäni. Minä aloitan yhteistuokiot ja pyydän Metkan viereeni sohvalle jne. se ei päätä sitä, milloin ollaan yhdessä. Tulosta alkaa toivottavasti näkyä.

Aamulla tuli Heliltä tekstiviesti Kouvolasta:"Olen erittäinnhyvä ellen täydellinen, erittäin hyvä, täydellinen ..... T. Jymy :) :) :) P.S. Koirani on tuomarin mielestä parson ja sihteeri sanoi että koska koira on ER-rekisterissä se voi vaihtaa rotua :) kädet tärisee" Jymy siis lähti hakemaan näyttelystä vain TULOSTA eli sinistä nauhaa ja sai punaisen ja laatuarvostelun "EH-erittäin hyvä". (Rodunvaihto ei kyllä sihteerin arveluista huolimatta onnistu.) Vinhakin oli ollut ROP-VET, PN4 ja voitti jopa entisen maailmanvoittajan. Sitä kaivattua viimeistä sertiä ei kuitenkaan tullut. Mutta juhlimisen aihetta on Jymyn tuloksessa ja huomenna on Helin synttärit, joten kakkukahveja on lupa odotella.

Tänään olimme entisten kollegoiden kanssa Suomenlinnassa picnic retkellä. Paikalle oli päässyt vain seitsemän henkilöä, mutta hauskaa oli entiseen tapaan ja nyyttikestitarjoilut onnistuivat erinomaisesti, vaikka emme olleet etukäteen sopineet ollenkaan tuomisista.

Helteitä riittää

Kolmen viikon loma hurahti, joista yksi Sisiliassa. Kuvia ja muistiinpanoja tulossa, kunhan pääsen käyttämään omaa konettani. Nyt on käytössä sohvanvaltaajan Mac, koska Helillä on lainassa oman koneeni virtajohto. Helin johto on jo useamman viikon ollut käyttökelvoton, eikä uutta ole tullut tilalle.;) No kestipä minullakin toista kuukautta, että sain asennettua meille langattoman laajakaistayhteyden ja nyt on hyvä naputella parvekkeella.

Lomamatkalta palattuamme oli yksi ensimmäisistä asioista hankkia meille tuuletin, sillä lämpötila oli 30 asteen tienoissa. Muutaman puhelun jälkeen sain tiedon, että Lanternan K-Raudassa oli vielä jäljellä rakennuksilla käytettäviä tuulettimia. Sinnehän sitä oli lähdettävä pyörällä hakemaan viimeisellä tunnilla, ennen liikkeen sulkeutumista.
Yöt olivat tuulettimesta huolimatta niin tukahduttavia, että nukuin viikon verran parvekkeella.
Töihin paluu loman jälkeen tuntui ensimmäistä kertaa mukavalta, sillä siellä ilmastointi toimii eikä olo tunnu koko ajan nihkeältä.

Heinä- elokuun vaihteeseen olin ottanut itselleni taas koiraharrastusta ilman omia koiria. Toimin kaksi päivää koirien luonnetestin ylitoimitsijana. Lauantaina oli russeleiden testi ja sunnuntaina ATD:n. Päivät olivat mielenkiintoiset ja menivät nopeasti mukavassa seurassa, mutta alkuvalmistelut olivat vanhaan tapaan hiukan stressaavat. Välineitä, lomakkeita, buffatarvikkeita ja työntekijöitä piti haalia eri paikoista ja pöytäkirjalomakkeiden täyttämiseen meni jokunen ilta. Viime hetken muutokset aiheuttivat sitten oman hässäkkänsä, muuttuneiden aikataulujen ilmoitteluineen ja uusien lomakkeiden kirjoitteluineen.

Viime maanantain agilitytreeneissä Metka juoksi kovempaa kuin koskaan ennen. Rupesi taas tuntumaan, että kyllä hommasta tulee sittenkin jotakin. Ehkä pääsen aloittamaan kisauran samaan aikaan Helin ja Jymyn kanssa. Tiistaina kävin Maunulassa treenaamassa Ellun ja Haulin kanssa. Sain Ellulta hyviä vinkkejä Metkan motivointiin. Samat keinot otetaan käyttöön kuin aikanaan Ruskalla, kun se haluttiin saada innostumaan flyballista.:)

Äitini dementia taitaa edetä hitaasti, mutta varmasti. Häneltä alkaa ajan taju kadota. Hän on sitä mieltä, että vielä on heinäkuu. Viikolla hän ei antanut heittää jääkaapistaan pois heinäkuun alun päiväyksellä olevia ruokia, mutta onneksi tänään Helin kanssa käydessämme saimme viedä pilaantuneet ruoat roskiin. Viikolla hän kertoi myös muuttavansa 7.8. naapuritaloon, mutta tänään ei asiasta ollut enää puhetta. Edelleen hän kuulee puhetta naapurista ja keskustelee seinän läpi naapureiden kanssa. Hän ei kuitenkaan halua pitää oikeasti yhteyttä vanhoihin hyviin naapurustossa asuviin ystäviinsä, koska nämä varastelevat häneltä tavaraa. Toivon, että hän pysyisi ensi kevääseen asti vielä sen verran järjissään ja muuten kunnossa, että pääsisi sitten asumaan tänne Viikkiin valmistuvaan vanhusten palvelutaloon, johon tulee myös hoito-osastoja huonompikuntoisille.

Elokuun lämpöennätyksiä on rikottu tänään ja huomenna on tulossa ehkä vielä kuumempaa. Taitaa taas parveke kutsua yöunille.;)

Retkeilyä ja agilityä ensimmäisellä lomaviikolla

Juhannusviikonloppu meni sukulaisten kanssa mukavasti Liesjärven kansallispuistossa Hyypiön kämpällä. Kuvia on tulossa matkustusblogiin.

Maanantain agilitytreeneissä oli Jukka Pätynen seuraamassa perheensä belggareiden touhuja ja samalla hän kuvasi myös parin ryhmän koiria. Kiitokset kuvista.
Huiman hyppytekniikassa saattaisi olla parantamisen varaa tai ainakin tällä kertaa hyppy nousi niin korkealle, että riman pudotusta ei tarvitse pelätä.
Aika ilmavasti se metkakin hyppää, kun sille päälle sattuu.
Jymy sentään näyttäisi osaavan taloudellisen hyppytyylin riman läheltä.
Keskiviikkona pidimme Maunulassa epäviralliset kisat, joissa kilpaileville oli ratana Agirodun Open Class rata. Jukka oli taas kuvaamassa.
Metkaa kiinnosti jossakin vaiheessa enemmän niskan rapsuttelu kuin agility, mutta kyllä se radallakin jaksoi viilettää. Ensimmäinen yritys ja kepeltä vitonen toinen yritys meni nollalla läpi ja aika oli "vain" 15 sek. hitaampi kuin nopeimmalla 3-luokan minikoiralla ;).
Medi-kisaajien radan jouduin jopa tuomaroimaan ja siinä puuhassa saa olla todella tarkkana. Varsinkin ylösmenokontaktit ovat asia, joiden tarkkailuun en ole ryhmien kouluttamisessa ilmeisesti kiinnittänyt tareeksi huomiota, sillä nyt ei silmä tahtonut aina pysyä suoritusten mukana.
Ilta oli hauska ja tarjoilut mitä parhaat, sillä juhlimmehan samalla Katrin ja Essin SM-4 sijoitusta.

Elämän ylä- ja alamäkeä

Maanantaina olin parin viikon tauon jälkeen Metkan kanssa agilitytreeneissä ja se meni ehkä reippainta vauhtia ikinä. Helikin oli ihmeissään, kun näki suorituksemme tullessaan Jymyn kanssa omiin treeneihinsä meidän tuntimme jälkeen.
Tiistaina sain töihin soiton kotisairaanhoitajalta, jonka piti mennä äitini luo vanhuksiin erikoistuneen psykiatrin kanssa. Äitini ei suostunut avaamaan heille ovea. Mennessäni itse työpäivän jälkeen äitini luo hän vain kertoi kuulleensa yläkerrasta ääniä, jotka kehoittivat olemaan avaamatta ovea. Nyt on sovittu uusi psykiatrin tapaaminen ensi tiistaiksi, jolloin menen lääkärin ja hoitajan kanssa samaan aikaan äitini luo.
Keskiviikkona kävimme Annan ja Helin kanssa Tuusulassa epävirallisissa agilitykisoissa. Metkan vauhti ei taaskaan päätä huimannut, mutta kyllä se teki koko radan, jossa tuli yksi huolimattomuudestani johtunut kieltovirhe. Jymyllä oli vaikeuksia kontaktiesteille kiipeämisessä, mutta muuten se teki aivan mallikasta agilityä.
Torstaina en saanut enää äitiini puhelinyhteyttä, sillä hänen puhelimensa akku oli tyhjentynyt. Pyysin Ilpoa käymään työmatkalla hänen luonaan. Ovea ei avattu ja naapurin kanssa oli vain pohdittu, että Maija varmaan nukkuu ja Ilpo lähti pois.
Perjantainakaan ei puhelin toiminut ja soitin jo päivällä huoltoyhtiöön kysyen ohjeita oven avaamiseen, jos äitini ei itse sitä avaa. Hän ei ollut avannut ovea ruoan tuojalle, mutta onneksi sain sovittua, että tuttu naapuri otti ruoat vastaan. Myöhemmin äitini ei avannut ovea tälle naapurillekaan.
Työpäivän jälkeen menin äitini luo ja jouduin toimimaan huoltoyhtiön ohjeiden mukaan, koska äitini ei avannut ovea eikä sisällä näkynyt postiluukusta katsottaessa minkäänlaista liikehdintää. Kerkesin jo hiukan pelätä pahinta. Jouduin siis soitamaan poliisille ja huoltomiehelle. Poliisit olisivat katkaisseet oven turvaketjun huoltomiehen avattua oven, jos tilanne olisi kääntynyt pahimpaan mahdolliseen suuntaan.
Poliisien saavuttua paikalle huutelin edelleen postiluukusta äidilleni ja onneksi hän käveli niin, että poliisi näki hänen liikkeensä postiluukusta. Huoltomies ei ollut vielä silloin paikalla. Poliisit poistuivat todeten, että onneksi heitä ei tarvita. Huoltomiehen saavuttua saatiin ovi auki ja jonkin ajan kuluttua äitini suostui avaamaan turvaketjun, kun oli tarkistanut että kyseessä olen minä. Hänhän ei näe hyvin ja hän sanoikin, että imitoijat puhuvat tuttujen äänillä. Onneksi hän muisti Guatemalasta ostetun kassini ja sitä tunnustelemalla hän luotti, että oven takana olin minä ja avasi oven.
Eteisen lattialla oli odottamassa kirje, jossa oli uusi avain minulle. Edellisen annoin muutama viikko sitten turvapuhelinpalvelun tuottajalle. Avain helpottaa toivottavasti sisään pääsyä. Voin ainakin päästää koirat turvaketjulla suljetun oven raosta sisään ja ehkä hän sitten uskoo, että minä olen oven takana, kun näkee tutut koirat.
Sisällä joimme kahvit ja äitini vaikutti muuten melko normaalilta, mitä nyt kertoi, että imitoijat
olivat puhuneet Ilpon äänellä eilen eikä hän siksi ollut avannut ovea. Muutenkin tuntuu, että äänien kuuluminen seinien läpi on lisääntynyt.
Nyt hän kertoi myös ensimmäistä kertaa varastetuista tavaroista. Hän sanoi, että tuttu naapuri oli vienyt hänen pyyheliinansa. Kun näytin kaapista, että täällähän näitä on niin hän sanoi, että hopealusikat ja haarukat ym. on ainakin viety. Kun nekin löytyivät laatikosta niin hän myönsi, että taitaa tämä olla mielikuvitusta. Muistutin häntä, että eräs iäkäs naapuri oli kymmenkunta vuotta sitten puhunut samanlaisia varkausasioita ja äitini ihmetteli silloin asiaa. Hän muisti sen ja huumorintajuiseen tapaansa sanoi, ettei hän sentään syytä minua varkauksista kuten tämä naapuri oli syyttänyt tytärtään.
Lauantaina kävimme Helin, Jymyn ja Metkan kanssa Maunulassa treenaamassa varsinkin kontaktiesteitä. Vähitellen Jymy teki niitä yhdistettynä muutamaan hyppyyn ja putkeen aivan kelvollisesti.
Pistäydyimme myös Vallilassa Hauhon puiston kallioilla ja tarkoitukseni oli ottaa valokuva samasta paikasta, josta Vallila Interiorsin verhoihin on otettu kuva syreenien kukinta-aikaan. Tällaisesta kuvasta olen haaveillut jo siitä lähtien, kun ostin ko. verhot 2,5 vuotta sitten. En onnistunut löytämään samanlaista kuvakulmaa, ehkä verho onkin tehty kuvia manipuloimalla.

Viikko meni neljän koiran kanssa :)

Heli oli aurinkolomalla Kreetan saarella ja Vinha sekä Jymy asustivat meillä suurimman osan viikkoa. Harjoitus tekee mestarin neljän koiran ulkoiluttamisessa ja remmilenkit sujuvat jo melko mukavasti. Koirat on jaettava kahteen käteen ja pidettävä remmit melko lyhyinä. Koiria ei saa päästää siirtymään puolelta toiselle ja lenkkeily onnistuu.

Tämän kevään ensimmäistä nurmikonleikkuuta siimaleikkurilla pienellä pihallamme oli todistamassa neljä silmäparia.
Nurmikon leikkuun kanssa piti olla tarkkana ettei korret päässeet liian lyhyiksi, se ei olisi sopinut Ilpolle. Urakan jälkeen pääsivät koirat poseeraamaan kukkivien norjanangervo-pensaiden eteen.
Tänään sain maksettua ilmoittautumismaksut Ylöjärven Agirotutapahtumaan. Osallistun siellä Metkan kanssa senioriohjaajien kisaan ja Open class radalle. Joukkueviestikisaan emme ehkä osallistu, sillä olemme vain varalla Jymyn möllijoukkueeseen. Mukavaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa.

Luontovuoden kauneimmat päivät

Vuoden kauneimmat päivät ovat meneillään luonnossa. Lehtipuut ovat kuin vaaleanvihreää pitsiä. Helatorstai mahdollisti agilityn treenaamisen keskellä päivää Maunulassa Metkan, Jymyn ja Martan kanssa.

Jymy kävi välillä kahlailemassa mutaojassa ja pudotti tietysti pallonsakin sinne, jotta Heli pääsi kaivelemaan ojan pohjaa. ;)
Metkan lisäksi treenasin muutamaan otteeseen myös Jymyn kanssa siltä varalta, että agirodussa joutuisin ohjaamaan sitä, jos Helin jalkakipu yltyy taas todella pahaksi. Helillähän on ollut reidessä vaivaa jo syksystä asti. Hän on käynnyt useampaan kertaan lääkärissä ja saanut lähetteen fysioterapeutille. Onneksi "suvussa" koirien kautta on jalkojen kuntouttamiseen erikoistunut Velmun isäntä fyssari Vesku, jonka luona Heli on käynnyt asiakkaana. Alkuviikosta Heli kävi uuden lääkärin lähetteellä hermoratakuvauksissa ja tällä kertaa tuli lähete urheilufysioterapeutille. Olisihan Vesku sitäkin, mutta ehkä kannattaa mennä kuuntelemaan uuden ihmisen mielipide ongelmaan, joka ei ota parantuakseen.
Ilpon äiti on kotiutunut Viikkiin. Vappuna juhlimme tupaantuliaisia ja äitienpäivänä saimme kuljetettua mamman meille pyörätuolilla. Hänhän ei ole pariin vuoteen ulkoillut ollenkaan.
Oman äitini kunto on heikentynyt viimeisen kuukauden aikana huolestuttavasti. Hän on ruvennut kuulemaan harhoja ja pelkää joitakin naapureitaan. Hän ei olisi tullut meille äitienpäivälounaalle, jos ei Milla olisi hakenut eikä uskaltanut mennä kotiinkaan taksilla yksin. Lähdin mukaan saattajaksi.
Äitini täyttää viikon kuluttua 86 v. ja tähän asti hän on tullut toimeen yksin ja joidenkin lapsuudesta tuttujen naapureiden avulla, mutta tilanne on muuttunut pahasti. Onneksi olen saaanut hänelle siivousavun lisäksi kotisairaanhoidosta apua lääkkeiden jakeluun. Tosin eilen ensimmäisenä terveydenhoitajan käyntipäivänä hän ei uskaltanut ensin päästää hoitajaa sisään. Huomenna hänelle pitäisi mennä ensimmäinen ruokalähetys, sillä painokin on pudonnut parissa kuukaudessa 5 kg. Turvapuhelinkin asennetaan huomenna. Toivottavasti näistä palveluista on apua, jotta hän selviää vielä yksin kotonaan.

Kevätkiireitä

Kiirettä on pitänyt monella rintamalla. Elämää ei helpota viikko sitten alkanut tulivuorenpurkaus Islannissa ja Euroopan ylle kulkeutuvat tuhkapilvet.

Eräänä aamuna lumien ollessa vielä maassa minulta tipahti aamulenkillä Metkan talutushihna kädestä. Se huomasi tilaisuutensa tulleen ja säntäsi tuohon edessämme olevalle rakentamattomalle metsätontille kanijahtiin. Puhelimenikin oli sinä aamuna jäänyt kotiin, enkä voinut soittaa apua Metkan metsästykseen. En pelännyt sitä, että se lähtisi mihinkään autoteille kanien perään vaan pelkäsin, että se saattaisi jäädä perässään roikkuvasta remmistä johonkin kiinni ja kuristuisi. Menetin näköyhteyden Metkaan noin kymmeneksi minuutiksi. Onneksi kani taisi painua koloonsa ja lopulta Metka tuli remmi perässään takaisin Ruskan ja minun luokseni.

Maaliskuun loppupuolella laskeskelin öitä ATD:n pääsiäiskisoihin ajatuksena, että tietyn yömäärän jälkeen kisat ovat ohi. Oli se taas aikamoinen ponnistus olla yhtenä vetäjänä sellaisten megakisojen järjestelyissä, vaikka osaavia tekijöitä olikin mukana suuri joukko. Kisojen jälkitöistäkin pääsin vähällä, mitä ei voi sanoa kaikista mukana olleista. Kiitokset siis vielä kerran kaikille!

Tulipa tässä käytyä pitkästä aikaa Talinnassakin entisten työkavereiden kanssa. Sää suosi ja ostoksiakin tuli tehtyä. Kuvat ovat vielä siirtämättä koneelle, mutta hitaasti hyvää tulee. Matka onnistui suuremmitta kommelluksitta. Mitä nyt olin napannut mukaan pelkät passin irtokannet eli passi oli kotona. Onneksi lompakossa oli henkilöllisyystodistus, joka on voimassa vielä pari vuotta.

Heli kävi koirien kanssa viikko sitten terveystarkastuksessa. Ruskan kaihi on nyt toisessakin silmässä, mutta se ei lääkäreiden mukaan onneksi tule sokeutumaan kokonaan. Vinhalla, Metkalla ja Jymyllä ei onneksi ole silmissä vikaa ja polvet sekä sydänkin on kaikilla kunnossa.
Ruskan Pablo-veli oli myös tarkastettavana ja sen on kaihi jo melkein sokeuttanut. Wendyn silmät ovat kunnossa. Tapasin itsekin Pablon ja Wendyn palatessani työasioista kotiin samoihin aikoihin, kun koirajoukkue oli palannut lääkäristä. Molemmat koirat olivat tosi innoissaan tapaamisesta. Oli oikein mukavaa päästä rapsuttelemaan niitä parin vuoden tauon jälkeen.

Milla on innostunut metsästysjälkitreeneistä Metkan kanssa ja he osallistuivat sunnuntaina vesikoirien treeneihin. Mukana olivat tietysti Anna ja vesikoira Marta. Näin ensimmäisellä kerralla Metkan keskittymiskyky ei ollut aivan huipussaan, mutta kyllä se oli lyhyen jäljen jaksanut seurata.

Tällä viikolla on viimeiset agilitytreenit hallissa ja toukokuun alussa siirrymme viimeiseksi kesäksi Maunulaan. Metka kulkee treeneissä jo melko vauhdikkaasti. Ei tietenkään sellaisella innolla, kuin russelin kuuluisi mennä, mutta ei se välttämättä vauhdissa paljon häviä jollekin rauhallisemmille koirarodulle.

Hanget kantavat

Anopin muutto naapuriin on edennyt siihen pisteeseen, että muuttolaatikot on saatu purettua, väliaikaiset verhot ripustettua ikkunoihin ja joitakin tauluja on jo porattu seinille. Osa uusista kalusteista saapuu vasta muutaman viikon kuluttua.
Aikaa on myös jäänyt lenkkeilyyn koirien kanssa Viikin kantavilla hangilla. Metka näyttää perineen äitinsä kiinnostuksen hangen alta pilkistävien oksien pureskeluun.
Vinha juoksentelee ympäriinsä etsien uuttaa pureskeltavaa.
Jymy ei aivan tiedä mitä pitäisi tehdä ....
... ja Ruska siristelee silmiään kevätauringon paisteessa.
Sain ketjuviestin:
"Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.

Minulla ei tainnut olla blogia vielä Metkan ensimmäisenä tai toisena talvena eikä edes digikameraa Ruskan ensi vuosina. Katsellessani Metkan toisen talven kuvia löytyi otoksia 27.1.2008, jolloin kaikki Metkan sisarukset kävivät tutustumassa Viikin maisemiin. Kuva ei välttämättä ole talven kaunein, mutta toi mieleen muistoja Vinhan pennuista ja pentujen mukavista perheistä. Lunta oli tuulen mukana kerääntynyt juuri ja juuri havaittavaksi kasaksi eikä pakkanenkaan tainnut tuona talvena kiusata.
Pitäisi koittaa järjestää taas joskus tapaaminen, joskin nykyään suuremmalla porukalla, sillä perheet ovat kasvaneet niin ihmis- kuin koiramäärältään. :)
Terkkuja Oiva, Nelli, Huima, Metka ja Velmu!

Lumimäärä lisääntyy

Lunta ja pakkasta on riittänyt jo pari kuukautta. Hangen korkeus pienellä pihallamme on jo ylittänyt reunamuurin korkeuden (n. 60 cm) ja koirat eivät enää näe parvekkeelta ulos.
Pitkät talviset lenkit ovat useimmiten vain haavetta pakkasen pystellessä reilusti 10 asteen kylmemmällä puolella.
Agilitytreenit on onneksi pystytty pitämään hallissamme, jossa lämpötila on nollan vaiheilla vaikka ulkona olisi parikymmentä pakkasastetta.
Sohvanvaltaajan kanssa käväisimme parin viikon mielenkiintoisella lomamatkalla Meksikossa ja Guatemalassa, josta matkakertomus on syntymässä pikkuhiljaa ja tulee julkaistuksi, kunhan kuvatkin on saatu paikoilleen.
Kurosten määrä Latokartanon perukoilla on kasvamassa. Anoppi on muuttamassa tuohon muutaman sadan metrin päähän jonkun viikon kuluttua. Appiukko on valitettavasti joutunut joulun alla sairaalaan, eikä valitettavasti taida enää sieltä kotiutua ja niinpä anopin on parempi muuttaa tänne, jossa jälkeläisiä asuu neljässä osoitteessa.

Hyvää Uutta Vuotta!

Sattuipa ihastuttava talvipäivä koiranhoitoloman kunniaksi. Heli ja Milla ovat olleet NYCin matkallaan kohta viikon ja minulla on menossa vasta toinen kolmesta lomapäivästäni. Tähän omaan lomaani osuu aika monta työehtosopimukseni mukaista vapaapäivää. :)

Tein päivällä pariinkin kertaan pitkähköt lenkit, ensin Ruskan, Vinhan ja Jymyn kanssa ja sitten Jymyn ja Metkan kanssa. Iltapäivällä lähdin ulos kaikkien neljän kanssa ja tarkoituksena oli ottaa HIENOJA talvikuvia tuossa vastapäisessä metsikössä, mutta koirat eivät olleet samaa mieltä. Vapaaksi niitä ei voinut päästää, koska ne olisivat heti lähteneet pikkunisäkkäiden perään ja puuhun sitomalla alkoi Vinhalla vimmattu puunrungon kaluaminen, johon se sai mukaansa myös Jymyn. Metka ja Ruska olivat koko ajan kaivautumassa lumen alle myyrien tms. perässä.
Kotona sain aikaiseksi joulutavaroiden pakkaamisen pois näkyviltä ja muovihavujen imuroinnin. Imurointi sujui yllättävän helposti ilman vastalauseita koirien taholta, kun eristin ne kompostikehikoilla eteiseen siksi aikaa, kun siivosin muualla.

Joulun alla hankitun kolmemetrisen tekokuusen pakkaamisessa pieneen laatikkoon olikin tekemistä, mutta en valita. Oli nimittäin aikamoinen työvoitto, että sain tuoda Millan ja Helin ostaman tekokuusen parvekkeelta sisään. Ilpo vastusti sitä tosi jyrkästi. Tottahan se on, ettei oikeaa kuusta voita mikään, mutta parina viime jouluna olen saanut oikeasta kuusesta niin pahan allergisen nuhan, että tekokuusi rupesi kiinnostamaan. Koirat pääsivät poseeraamaan kuusen alle ennen sen purkamista.
Lauantai 2.1.2010
Pieni pihamme kiinnostaa Jymyä ja Vinhaa, mutta en ole päästänyt näillä lumilla koiria sinne asioilleen vaan nautin kauniista hangesta.
Sain ylipuhuttua Ilpon viemään linnuille talipallot puun oksalle vastapäiseen pöpelikköön ja luopumaan lintujen ruokinnasta siemeinillä omalla pihallamme, sillä keväisin siementen kuorien siivoamisessa on ollut aikamoinen homma. Perjantai 1.1.2010
Uudenvuoden päivänä elämä palasi ennalleen. Vinhan ja Jymyn leikit ja kinastelu leluista jatkui vanhaan tapaan. Ruskaa ei muiden leikit häiritse, jos leikkijät eivät nyt tule aivan päälle.
Torstai 31.12.2009
Uuden vuoden aattona katosi Vinha yht´äkkiä ja löytyi lopulta kaivautuneena vaatehuoneen pimeimpään nurkkaan. Vein sen pedin takkien alle, saapaiden sekaan ja siellä Vinha vietti sitten yönsä.
Kesikivikko 30.12.2009
Kesäloman viimeinen päivä ja ensimmäinen kokonainen päivä neljän koiran huoltajana. Onneksi luonnonvoimat auttavat, sillä pakkanen ja lumi pitävät huolen, ettei lenkkeilyistä ole tullut ongelmaa. Vinha ja Ruska eivät kaipaa pitkiä lenkkejä. Papattien paukuttelu on alkanut vanhaan tapaan etuajassa ja se on viennyt Vinhalta loputkin lenkkeilyhalut. Toki D.A.P. panta ja - haihdutin sähköpistorasiassa Vinhan pedin lähellä ovat rauhoittaneet sitä. Työhuoneen sohvan selkänoja on lempipaikka kaikille, sieltä on hyvä seurata ohikulkijoita.