Elämän ylä- ja alamäkeä

Maanantaina olin parin viikon tauon jälkeen Metkan kanssa agilitytreeneissä ja se meni ehkä reippainta vauhtia ikinä. Helikin oli ihmeissään, kun näki suorituksemme tullessaan Jymyn kanssa omiin treeneihinsä meidän tuntimme jälkeen.
Tiistaina sain töihin soiton kotisairaanhoitajalta, jonka piti mennä äitini luo vanhuksiin erikoistuneen psykiatrin kanssa. Äitini ei suostunut avaamaan heille ovea. Mennessäni itse työpäivän jälkeen äitini luo hän vain kertoi kuulleensa yläkerrasta ääniä, jotka kehoittivat olemaan avaamatta ovea. Nyt on sovittu uusi psykiatrin tapaaminen ensi tiistaiksi, jolloin menen lääkärin ja hoitajan kanssa samaan aikaan äitini luo.
Keskiviikkona kävimme Annan ja Helin kanssa Tuusulassa epävirallisissa agilitykisoissa. Metkan vauhti ei taaskaan päätä huimannut, mutta kyllä se teki koko radan, jossa tuli yksi huolimattomuudestani johtunut kieltovirhe. Jymyllä oli vaikeuksia kontaktiesteille kiipeämisessä, mutta muuten se teki aivan mallikasta agilityä.
Torstaina en saanut enää äitiini puhelinyhteyttä, sillä hänen puhelimensa akku oli tyhjentynyt. Pyysin Ilpoa käymään työmatkalla hänen luonaan. Ovea ei avattu ja naapurin kanssa oli vain pohdittu, että Maija varmaan nukkuu ja Ilpo lähti pois.
Perjantainakaan ei puhelin toiminut ja soitin jo päivällä huoltoyhtiöön kysyen ohjeita oven avaamiseen, jos äitini ei itse sitä avaa. Hän ei ollut avannut ovea ruoan tuojalle, mutta onneksi sain sovittua, että tuttu naapuri otti ruoat vastaan. Myöhemmin äitini ei avannut ovea tälle naapurillekaan.
Työpäivän jälkeen menin äitini luo ja jouduin toimimaan huoltoyhtiön ohjeiden mukaan, koska äitini ei avannut ovea eikä sisällä näkynyt postiluukusta katsottaessa minkäänlaista liikehdintää. Kerkesin jo hiukan pelätä pahinta. Jouduin siis soitamaan poliisille ja huoltomiehelle. Poliisit olisivat katkaisseet oven turvaketjun huoltomiehen avattua oven, jos tilanne olisi kääntynyt pahimpaan mahdolliseen suuntaan.
Poliisien saavuttua paikalle huutelin edelleen postiluukusta äidilleni ja onneksi hän käveli niin, että poliisi näki hänen liikkeensä postiluukusta. Huoltomies ei ollut vielä silloin paikalla. Poliisit poistuivat todeten, että onneksi heitä ei tarvita. Huoltomiehen saavuttua saatiin ovi auki ja jonkin ajan kuluttua äitini suostui avaamaan turvaketjun, kun oli tarkistanut että kyseessä olen minä. Hänhän ei näe hyvin ja hän sanoikin, että imitoijat puhuvat tuttujen äänillä. Onneksi hän muisti Guatemalasta ostetun kassini ja sitä tunnustelemalla hän luotti, että oven takana olin minä ja avasi oven.
Eteisen lattialla oli odottamassa kirje, jossa oli uusi avain minulle. Edellisen annoin muutama viikko sitten turvapuhelinpalvelun tuottajalle. Avain helpottaa toivottavasti sisään pääsyä. Voin ainakin päästää koirat turvaketjulla suljetun oven raosta sisään ja ehkä hän sitten uskoo, että minä olen oven takana, kun näkee tutut koirat.
Sisällä joimme kahvit ja äitini vaikutti muuten melko normaalilta, mitä nyt kertoi, että imitoijat
olivat puhuneet Ilpon äänellä eilen eikä hän siksi ollut avannut ovea. Muutenkin tuntuu, että äänien kuuluminen seinien läpi on lisääntynyt.
Nyt hän kertoi myös ensimmäistä kertaa varastetuista tavaroista. Hän sanoi, että tuttu naapuri oli vienyt hänen pyyheliinansa. Kun näytin kaapista, että täällähän näitä on niin hän sanoi, että hopealusikat ja haarukat ym. on ainakin viety. Kun nekin löytyivät laatikosta niin hän myönsi, että taitaa tämä olla mielikuvitusta. Muistutin häntä, että eräs iäkäs naapuri oli kymmenkunta vuotta sitten puhunut samanlaisia varkausasioita ja äitini ihmetteli silloin asiaa. Hän muisti sen ja huumorintajuiseen tapaansa sanoi, ettei hän sentään syytä minua varkauksista kuten tämä naapuri oli syyttänyt tytärtään.
Lauantaina kävimme Helin, Jymyn ja Metkan kanssa Maunulassa treenaamassa varsinkin kontaktiesteitä. Vähitellen Jymy teki niitä yhdistettynä muutamaan hyppyyn ja putkeen aivan kelvollisesti.
Pistäydyimme myös Vallilassa Hauhon puiston kallioilla ja tarkoitukseni oli ottaa valokuva samasta paikasta, josta Vallila Interiorsin verhoihin on otettu kuva syreenien kukinta-aikaan. Tällaisesta kuvasta olen haaveillut jo siitä lähtien, kun ostin ko. verhot 2,5 vuotta sitten. En onnistunut löytämään samanlaista kuvakulmaa, ehkä verho onkin tehty kuvia manipuloimalla.