Alkukesän helteet ohitettiin ja eiliselle iltalenkille Hallainvuorelle sai pukea jo pitkähihaista päälle. Käväisin Millan, Helin ja koirien kanssa heidän viljelypalstallaan ja sieltä kuljimme Viikin
ratsastusmaneesin sivuitse kohti Hallainvuorta. Taisi olla vasta toinen kerta, kun Nopsa näki hevoset ja päästeli pelko-/outoushaukkua. Pitäisi siis ulottaa lenkit sinne useammin, sillä matkaahan on vajaa kilometri. Puolen kilometrin päästä alkavalla Hallainvuoren kallioisella metsikköalueella tulee sentään käytyä useammin, sillä siellä on mukavaa antaa koirien juosta vapaana. Vain alueen metrin levyisillä poluilla liikkuvia maastopyöräilijöitä pitää varoa, mutta onneksi koirien kanssa voi liikkua kapeammillakin väylillä.
10.6. on Nopsalla ikää 20 viikkoa eli reilut 4,5 kk. Sen paino ja säkäkorkeus ovat pysyneet edellisviikon tasolla (7,4 kg ja 37,5 cm). Kahden metrin puumitasta ja katkaistusta kukkakepistä teipin avulla viritelty säkämitta pitäisi varmaan patentoida ;).
Viikonloppuna 8.-9.6. järjestettiin Kivikossa taas oman seuramme kisat, joiden työntekijärekrytoinnista yms. olin vastuussa vaikka en vastaava koetoimitsija ollukaan. Kilpailutoimikunnassa on työt jaettu niin hyvin, että vastaavalle koetoimitsijalle riittää kisapäivänä työnjohtajana ja asioista vastaavana toimiminen. Lauantaina olin töissä auringonpaisteessa klo 11-17:30. Vaikka olin suojannut itseni Ultra Sun 30 aurinkoölyllä olivat käsivarret illalla aika punaiset.
Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä olimme Helin kanssa ilmoittautuneet töihin länderiyhdistyksen järjestämiin kisoihin Janakkalaan. Ei käynnyt kateeksi sikälaista vastaavaa koetoimitsijaa, sillä työntekijöistä oli pulaa. Helikin oli ilmoittautunut ratatyöntekijäksi, mutta joutui toimistoon täyttämään kisakirjoja. Minä toimin varsinaisesti sisäänheittäjänä, mutta radarakennuksen aikana autoimme Helin kanssa toki molemmat siinä hommassa.
Nopsa oli mukana kisaturistina ja totuttelemassa autossa matkustamiseen ja odotteluun. Hiukan se äänteli alkumatkasta, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa auton takakontin kevythäkissä.
Viikolla saimme nauttia helteistä ja koirat makasivat sisällä aurinkoa paossa. Metka työhuoneen sohvalla
Nopsa Ruskalle aikoinaan ostetussa DogBag teltassa...
.. ja Ruska eteisen lattialla vaikka naulakon alla on sen nykyisin käyttämä kevythäkki ja sen vieressä Nopsalle ostettu koiranpeti
On tainnut jäädä kirjaamatta sellainen asia, että Heli on kisannut keväällä Annan vesikoira Martan kanssa tavoitteenaan SM-kisat. He eivät ole päässeet paljoakaan treenaamaan, sillä Annalla on omat agilitytreenit samana iltana kuin meillä on omamme. Neljän kuukauden kisojen saldoksi tuli 10 nollaa, mutta tupla jäi puuttumaan. Lähellä se oli taas BATin kisoissa 25.5., jolloin nollat tulivat ekalta ja kolmannelta radalta, mutta toisella radalla putosi ensimmäinen rima. Ensimmäisen kisan sijoitus oli kolmas tutussa seurassa. Kisan voitti ohjaaja, jonka aikanaan otin kouluttamaani alkeiskurssiryhmään kesken kaiken heinäkuussa :). Toiseksi tuli Nopsan äiti ja omistajansa, myös Nopsan siskon omistaja ja tuomarina oli Nopsan veljen omistaja.
I-HAH:n medikoirien SM-joukkueeseen Heli ja Marta kyllä valittiin, joten lauantaina lähdemme Kirkkonummelle Nopsan kanssa jännittämään Helin ja muiden oman seuramme jäsenten joukkuesuorituksia, mutta myös Nopsan isän ja äidin suorituksia. Ne kisaavat molemmat omien seurojensa joukkueissa sekä yksilökisassa sunnuntaina.
Heli ja Marta kepeillä, kuvat BATin kisoista Erja Suni-Räsänen. Lisää
kuvia BATin sivuilla.
JAU:n kisoissa Järvenpäässä 12.5. Heli ja Marta voittivat luokkansa. Heli sai ensimmäisen kolmosluokan agilitysertin 13 vuoden agilityharrastuksen jälkeen. "Nollakone Pablon" kanssa jäivät aikanaan voitot saamatta, vaikka puhtaita ihanneajan alittaneita ratoja tulikin vuosittain muutama kymmen. Eikä voittoja ole tullut Vinhan tai Jymynkään kanssa. Kunhan Jymyn hyppyongelma saadaan kuntoon, niin toivottavasti tilanne muuttuu.
