Nopsa on Medi :)

Helillä oli aikanaan samantapainen blogipäivitys kun Jymy oli mitattu agilityn kisakirjaan minikokoiseksi eli säkäkorkeudeltaan alle 35 senttiseksi.
Nopsa on nyt vihdoinkin reilun vuoden jännittämisen jälkeen mitattu virallisesti ja kaksi tuomaria ovat vahvistaneet, että sen säkäkorkeus on alle 43 cm ja se saa kisata agilityn mediluokassa.

Yhdeksän kuukauden ikäisestä lähtien sen säkäkorkeus on kotimittauksissa ollut hiukan vajaat 43 cm ja paino 100 - 200 g yli 10 kilon. Tammikuun alussa yksi tuomari mittasi Nopsan säkäkorkeudeksi 42,2 - 42,8 cm. Nykyään rajatapauskoirat eli +/- 1 cm säkäluokan rajasta, joutuvat kaikki 2-3 tuomarin mitattaviksi. Lauantaina 10.01. kävin oman seuramme kisoissa mittauttamassa Nopsan toisella tuomarilla ja vaikka se etukäteisharjoittelusta huolimatta taas väisteli säkämittaa, sai tuomari sen säkäkorkeudeksi  noin 42,5 cm.  Kylläpä olo oli huojentunut.

Tänään sunnuntaina kului Ojangon agilityhallilla 8 tuntia kisatöissä.  Toimin ratamestarina ja täytyy tunnustaa, että se oli aika raskasta. Kisat käytiin kahdella radalla vuorotellen, siten ettei kisaajien täytynyt odottaa ratojen rakentamista vaan uutta rataa rakennettiin samaan aikaan kuin toisella kisattiin.  Kaksi ensimmäistä rataa ehdittiinkin rakentaa aamulla ensimmäisen tunnin aikana, mutta seuraavat radat rakentelin melkein yksin koska ratahenkilöitä ei ollut riittävästi.  Toki porukka oli kantamasa kontaktiesteitä ja muita isoja esteitä, mutta välillä putkien painojen kantaminen yksin ei tuntunut mukavalta. Useinhan ratamestarin päivä on suurimmaksi osaksi radan reunalla seisoskelua, mutta hyvä että tänään ehdin parit kahvit juoda. Kyllä iltapäivänokoset maittoivat kotiin palattuani.

Vuosi vaihtui

Joulu läheni eikä lumesta ollut tietoa.  Sähköinen joulukorttikuva piti ottaa sisällä.  Onneksi Mustilta ja Mirriltä  löytyi ohjelma, jolla omaan kuvaan sai lisätä tonttulakkeja ym. 

Sunnuntaina 21.12. aamupäivällä juttelin koiraharrastustuttavan kanssa ja huomasin yht´äkkiä Metkan juoksentelevan remminkantaman ulkopuolella.  Nopsa oli tällä kerralla hiljaa istuskellessaan purrut poikki Metkan taluttimen. Sehän on muutaman kerran purrut poikki oman remminsä. Onneksi mukana sattui olemaan sellainen talutin, jonka saattoi solmia ja pääsimme turvallisesti kotiin.

Iltapäivällä sääennusteiden lupaama lumisade viimein tuli ja seuraavana päivänä kotiraitti näytti tältä.

Kotikin pukeutui vähitellen jouluun.  Joulukuusi by IKEA

Ikkunakoristeet Millan ja Helin ala-asteella askartelemia, lasikello Prahasta, tuikkukippo Tallinnasta ja molemmat neljännesvuosisadan takaa.

Lasiesineet ovat vanhempiemme kotoa jo vuosikymmeniä sitten saatuja.

Paperinen joulukuusi askarreltiin Millan kanssa ja joululeivonnaisia paistettin useampaan kertaan.

Lukioaikainen koulukaverini ja poikansa kävivät kylässä maanantaina ja lämpimäksi ruoaksi ei tarjottu jouluherkkuja vaan jauheliha- ja tonnikalalasagnea.
Tiistaina kävi serkkuni kumppaneineen kahvilla äidilläni samalla kun kävivät sukulaisten haudoilla Malmilla.
Keskiviikkona eli jouluaattona aamupäivällä hakivat Milla ja Heli äitini meille syömään joulupuuroa.

Aattoillan lämmin ateria syötiin tänä vuonna Pekalla ja Merjalla.  Kahvit, teet ja glögit juotiin meillä. Tarjolla oli juustojen, joulutorttujen ja -pipareiden lisäksi perinteinen (Helin tekemä jäädyke) ja Millan tekemä herkullinen kakku. Lahjat jaettiin kahvien jälkeen. Mukana olivat myös serkkupojat ja toisen ystävätär sekä Millalla jouluviikon hoidossa olleet Annan vesikoira Marta ja australianpaimenkoira Gemma. Helin koirat olivat kotona, joten meillä oli vain viisi koiraa ;).

Joulupäivän lonaalla lävimme Helin kanssa Millan luona. Tarjolla oli mm. nyhtöleipää, cuscussalaattia, tsatsikia ja paistettuja maa-artisokan mukuloita, olivat erinomaisen herkullisia.

Milla on jo kelpuuttanut pöydälleen ala-asteella tekemänsä pikkuliinan :)

Tapaninpäivänä kävimme kävelyllä Viikin pelloilla.  Lenkki alkoi aurinkoisissa merkeissä, toki tummat pilvet enteilivät lumisadetta.

Ja sieltähän se lumimyrsky tulikin, hyvä että eteemme näimme.

Lenkin jälkeen kävimme meillä syömässä pois loput jouluruoat.  Kattamiseen en jaksanut enää paneutua. Täytyy myöntää, että joulun kattamiset ja kestitsemiset alkoivat jo väsyttää.

Talvinen luonto näytti parhaat puolensa joulunpyhinä, mutta vuoden vaihteen tienoissa saimme vesisadetta.

Loppiaisena paukkui pakkanen hieman toista kymmentä astetta ja sain houkuteltua Helin ottamaan minusta koirineni muutaman kuvan, jotta saatoin vaihtaa FB:n profiilikuvan ja blogin otsikkokuvan vähemmän jouluiseksi.