Jymyn herkkuja

Maanantaina kävimme Herttoniemessä Sopulitiellä rokotuttamassa Metkan ja Jymyn. Menimme bussilla, mutta takaisin kävelimme, sillä matkahan oli tuskin paria kilometriä ja reitti on mitä mukavinta ulkoilumaastoa. Olisi mukavaa käydä säännöllisesti henkilökohtaisesti tutulla eläinlääkärillä, mutta täytyy myöntää, että viiden minuutin bussimatka / parin kilometrin kävely voittaa lähes tunnin matkustelun parilla bussilla Tapiolaan.

Heli pohtii saako Jymy riittävästi syödäkseen, kun on siirrytty kolmeen ruokailukertaan päivässä. Jymy taitaa vain olla sitä mieltä, että ateriat voisivat koostua muustakin kuin koiranruoasta. :)

Keskiviikkona palasimme Metkan ja Jymyn kanssa Maunulasta treeneistä ensin bussilla 550 Viikin Prismalle ja siitä 68:lla kotiin. Jymy oli tullut Maunulaan Helin ja Vinhan kanssa samaa reittiä. Odottaessamme 68:aa Jymy löysi pysäkin takaa pensaista jotakin suuhunsa. Pyysin sitä irrottamaan aarteensa, mutta eihän se päästänyt irti ennen kuin tartuin sen aarteeseen ja huomasin sen olevan jonkun koiran pökäle. Voitte arvata miltä käteni näytti ja tuoksui. Onneksi mukana oli vielä tilkka vettä, jolla sain edes värin pois kädestäni ennen seuraavan bussin tuloa.

Torstaina kävimme Helin ja koirien kanssa yhdessä kaupassa ja ehdotin, että kulkisimme takaisin kotiin kalliometsikön kautta, joka on aivan Lahdentien vieressä. Heti alkupöpeliköistä Jymy nappasi jotakin suuhunsa. Luulimme, että se oli keppi. Se jokin pieneni ja pieneni kunnes Heli kumartui ja huomasi, että siinä oli karvoja. Se oli todennäköisesti oravan raato, sillä myyrän tai hiiren raadoksi se oli alkujaan liian pitkä. Onneksi Jymy oli syönyt matolääkekuurin juuri ennen rokotusta, joten tuskin se oravanraadon syönnistä sairastuu.