Uusi vuosi uudet kujeet :)

Mitäpä sitä vapaaherrattarella muuta olisi kuin aikaa. Koska aivan kaikki vapaa aika ei kulu koirien ulkoiluttamisessa tai treenaamisessa eikä agilityseuran kenttä-, kilpailu-, juhla- tai koulutustoimikunnan asioita hoitaessa tai järjestellessä anopille taksiseteleitä, kelan hoitotukea, kotihoidosta mukavaa hoitajaa tai hoidellessa oman äidin ruokahuoltoa kauppakäynnein tai kokkaillen ja auttaen äitiä suihkuttaen ja kuivaten häntä sekä huolehtien pyykinpesusta ja päivittäisestä asunnon siistimisestä oman kodin vastaavista asioista puhumattakaan niin on mukavaa napsia kuvia kodin pikku muutoksista.

Tänä vuonna jäi joulukuusi pystyttämättä ensimmäistä kertaa.  Ehkä kuusta ei ollut niinäkään jouluina, jolloin olimme joulun aikaan pidemmillä ulkomaanmatkoilla Unkarissa 1988 ja Kiinassa 1997.  Tänä vuonna hain lähimetsästä joulukuun alun myrskyn kaatamasta männystä oksia, mutta niistä unohtui ottaa valokuva, koska oksamaljakko oli jo loppiaisena parvekkeella samaan aikaan kun kuvasin muuta joulutilbehööriä.  Ikuistamisen jälkeen olikin aika siirtää koristeet laatikoihin ja viedä kellarivarastoon.

Postauksen alussa on yritelmä ottaa joulutervehdyskuva Metkasta ja Ruskasta, mutta yritys oli toivoton. Hienot pääkoristeet eivät pysyneet koirien päässä samaan aikaan. Pannatkin on nyt siirretty varastoon odottamaan ensi joulua.

Pentikin poron kynttilöitä ei ehditty polttaa joulukuussa kertaakaan ja hopeamaalin pintaansa saaneet oksat toimivat lasisten jostain itäisestä Euroopasta tuotujen koristeiden pidikkeinä ties kuinka monetta vuotta.

"Kummipojan" koulutyönään tekemän lipaston päällä oli tänä jouluna uusi karamelliteline, joka oli tehty vuosikymmeniä vanhoista laseista (Tapio Wirkkala Paadar) ja lautasista (Erkkitapio Siiroinen Jesper ja Oiva Toikka Kastehelmi). Suurimman osan makeisista sain työnnettyä Helin mukaan Eckerön agilitykisareissulle, jonne hän lähti Jymyn ja kavereiden kanssa. Jymy nousi syksyllä kisaamaan agilityn korkeimpaan eli 3-luokkaan ja ensimmäinen 0-tulos tuli joulukuussa Jyväskylästä ja toinen Eckeröstä. 

Kotiin jäänyt piparkakkutalo riitti minulla makeuttamaan vain pari päiväkahvihetkeä.  Nyt sekään ei enää ole kiusaamassa. ;)

 Kynttilät on poltettu ja Stockalta vuosia sitten ostetut marjakoristeet siirretty varastoon.

Samoin Helin päiväkodissa tekemä hyasintti ja Millan askartelema sydän. Nämä olivat työpaikallani lähes neljännesvuosisadan ja hyasinttipurkin sain toistakymmentä vuotta sitten eläkkeelle siirtyneeltä kollegalta, hän oli tehnyt sen itse.

12.1.2012 jätimme lopulliset hyvästit äitini Aune-siskolle.  Ainoa Suomessa asuva serkkuni (Kanadassa on kolme äitini toisen siskon poikaa) laski äitinsä tuhkauurnan Malmin hautausmaalle kävelymatkan päähän täältä meiltä.

Loppuvuoden 2011 iloja ja suruja

Uuden Vuoden aatto sujui rauhallisesti koirien kanssa pötkötellen, kirjoja lukien ja TV:tä katsellen.  Tänä vuonna Vinha ja Jymy eivät olleet meillä vaan omassa kotonaan Helin + kavereiden kanssa. Ruskaa ja Metkaa eivät rakettien äänet pahemmin häiritse.  Ne ovat saaneet tottua naapuritonteilla tapahtuviin kallioiden räjäyttelyihin.  Viimeisten uusien asuintalojen rakentaminen on aloitettu naapurustoon ja räjäyttelyn pitäisi onneksi loppua piakkoin.

Ruska omassa teltassaan eteisen vaatenaulakon alla:

Metka ensimmäisessä perheeseemme hankitussa "kevythäkissä". Hinta oli 123,- euroa Stockalla 10 vuotta sitten heti eurojen tultua käyttöön.

29.12.  kävimme äidilläni kahvilla aloittamassa piparkakkutalon tuhoamisen.  Pöydällä Helin aikanaan koulussa teknisen työn tunnilla tekemä joulukuusi, jota hieman koristelimme Millan kanssa ennen joulua.

Joulun 24.12.-26.12. vietimme koko perheen ja neljän koiran kera Viron Pärnussa.  Paluumatkalla 26.12. piti koirille syöttää matolääkkeet Tallinnalaisella eläinlääkäriasemalla. Ei ollut helppoa löytää avoinna olevaa eläinlääkäriasemaa, mutta onneksi löytöeläintarhan yhteydessä oli sellainen. 1,60 euron hintaan sai jokainen koiramme oikan määrän Drontal comp vet tabletista.  Eläinlääkäri yritti tarjota ensimmäisenä Ruskalle tablettia jonkinlaisen "Cesar" ruoan seassa vaikka minulla oli kädessä nakin palanen. Kyllä se lopulta onnistui ja Ruska sai jälkiruoaksi nakkia. Muut koirat hotkaisivat tablettinsa nopeasti nakkiin piilotettuna. Lämmin nakki hankittiin mukaan linja-autoaseman (Bussijaam) nakkikioskilta.

 Kierttelimme pari tuntia Tallinnan keskustassa ennen Tallink Star laivan lähtöä myrskyiselle merelle.  Onneksi meillä oli hytti, jonka vuoteilla kotimatka sujui ongelmitta.  Matkakertomus löytyy kuvabogista.

23.12. iltapäivä sujui hieman surullisissa merkeissä äitini nuorimman sisaren Aunen hautajaisissa. Aune nukkui pois 9.12.2011.  Hän oli syntynyt 10.6.1925 ja oli hieman yli vuoden äitiäni nuorempi.  Sisarukset olivat hyvin läheiset, sillä asuivathan he molemmat Vallilassa koko toimeliaan ikänsä ja suurimman osan siitä samassa tai vierekkäisissä taloissa. Aune-sisar vietti viimeiset vuotensa Puotilan vanhainkodissa ja valitettavasti aivan viimeiset vuodet jo niin pahasti dementoituneena, ettei jaksanut enää puhua eikä oikein pitää silmiäänkään auki vaikka hänet nostettiin päivisin pyörätuoliin istumaan. Syksyn Aune oli vain maannut sängyssään ilman muuta lääkitystä kuin kipulaastarit.  Vahva sydän piti hänet hengissä vaikka painokin oli pudonnut 35 kiloon. 

Äitinikin paino on pudonnut ja vaatteet ovat jääneet isoiksi.  Onneksi kaapista kuitenkin löytyi päälle pantavaa.

Aunen siunaustilaisuus oli Malmin suuressa kappelissa.  Paikalla olivat vain lähimmät omaiset.  Hautajaiskahveille menimme Kirkkonummelle serkkuni uuteen kotiin.

22.12. oli maa saanut kevyen lumivaipan, muutenhan alkutalvi on ollut melko lumeton. Koirat istutettiin talomme kulmalla pienen kuusen juurelle, jotta saatiin napattua joulutervehdyskuva. :) 

Illalla oli kouluaikainen ystävättäreni syömässä poikansa kanssa, kuten jo niin monena kymmenenä vuonna aikaisemmin. :)  Tarjolla oli uunilohta peston ja mozarellan kera, perunoita, salaattia ja Helin tekemä marjajäädyke sekä joulutorttuja. 

17.12. juhlittiin anopin 85-vuotis synttäreitä.  Oikea päivä on 18.12. 

Oli mukava tavata Kurosen suvun nuoria eli kolmatta ja neljättä polvea.

 Paikalla oli myös oikea päivänsankari, 23-vuotta täyttänyt serkussarjan nuorin.

 

Tarjoiluna oli Helin tekemää herkullista sienipiirakkaa, Ilpon tekemää Panzanella salattia ja Pekan Stockalta hankkimaa lohi-voileipäkakkua.

 

Kahvin kanssa oli Milla tehnyt upean kerma-karpalo-kinuskikakun ja minä näpertelin torttuja Myllyn paras lehtitaikinalevyistä ja hillona oli Dronningholm Tähtitorttu Omena-kanelimarmeladi.

Syksyn pimeinä iltoina ovat Lidlistä hankitut valopannat tarpeen koirille, sillä esim. Viikin pelloilla ei ole ollenkaan valoja.

5.11.2011 kävimme Puotilan vanhainkodissa katsomassa äitini Aune-siskoa.  Tämä jäikin viimeiseksi vierailuksi Aunen luona.