Seniorielämää : Loppuvuoden 2011 iloja ja suruja

Uuden Vuoden aatto sujui rauhallisesti koirien kanssa pötkötellen, kirjoja lukien ja TV:tä katsellen. Tänä vuonna Vinha ja Jymy eivät olleet meillä vaan omassa kotonaan Helin + kavereiden kanssa. Ruskaa ja Metkaa eivät rakettien äänet pahemmin häiritse. Ne ovat saaneet tottua naapuritonteilla tapahtuviin kallioiden räjäyttelyihin. Viimeisten uusien asuintalojen rakentaminen on aloitettu naapurustoon ja räjäyttelyn pitäisi onneksi loppua piakkoin.

Ruska omassa teltassaan eteisen vaatenaulakon alla:

Metka ensimmäisessä perheeseemme hankitussa "kevythäkissä". Hinta oli 123,- euroa Stockalla 10 vuotta sitten heti eurojen tultua käyttöön.

29.12. kävimme äidilläni kahvilla aloittamassa piparkakkutalon tuhoamisen. Pöydällä Helin aikanaan koulussa teknisen työn tunnilla tekemä joulukuusi, jota hieman koristelimme Millan kanssa ennen joulua.

Joulun 24.12.-26.12. vietimme koko perheen ja neljän koiran kera Viron Pärnussa. Paluumatkalla 26.12. piti koirille syöttää matolääkkeet Tallinnalaisella eläinlääkäriasemalla. Ei ollut helppoa löytää avoinna olevaa eläinlääkäriasemaa, mutta onneksi löytöeläintarhan yhteydessä oli sellainen. 1,60 euron hintaan sai jokainen koiramme oikan määrän Drontal comp vet tabletista. Eläinlääkäri yritti tarjota ensimmäisenä Ruskalle tablettia jonkinlaisen "Cesar" ruoan seassa vaikka minulla oli kädessä nakin palanen. Kyllä se lopulta onnistui ja Ruska sai jälkiruoaksi nakkia. Muut koirat hotkaisivat tablettinsa nopeasti nakkiin piilotettuna. Lämmin nakki hankittiin mukaan linja-autoaseman (Bussijaam) nakkikioskilta.

Kierttelimme pari tuntia Tallinnan keskustassa ennen Tallink Star laivan lähtöä myrskyiselle merelle. Onneksi meillä oli hytti, jonka vuoteilla kotimatka sujui ongelmitta. Matkakertomus löytyy kuvabogista.

23.12. iltapäivä sujui hieman surullisissa merkeissä äitini nuorimman sisaren Aunen hautajaisissa. Aune nukkui pois 9.12.2011. Hän oli syntynyt 10.6.1925 ja oli hieman yli vuoden äitiäni nuorempi. Sisarukset olivat hyvin läheiset, sillä asuivathan he molemmat Vallilassa koko toimeliaan ikänsä ja suurimman osan siitä samassa tai vierekkäisissä taloissa. Aune-sisar vietti viimeiset vuotensa Puotilan vanhainkodissa ja valitettavasti aivan viimeiset vuodet jo niin pahasti dementoituneena, ettei jaksanut enää puhua eikä oikein pitää silmiäänkään auki vaikka hänet nostettiin päivisin pyörätuoliin istumaan. Syksyn Aune oli vain maannut sängyssään ilman muuta lääkitystä kuin kipulaastarit. Vahva sydän piti hänet hengissä vaikka painokin oli pudonnut 35 kiloon.

Äitinikin paino on pudonnut ja vaatteet ovat jääneet isoiksi. Onneksi kaapista kuitenkin löytyi päälle pantavaa.

Aunen siunaustilaisuus oli Malmin suuressa kappelissa. Paikalla olivat vain lähimmät omaiset. Hautajaiskahveille menimme Kirkkonummelle serkkuni uuteen kotiin.

22.12. oli maa saanut kevyen lumivaipan, muutenhan alkutalvi on ollut melko lumeton. Koirat istutettiin talomme kulmalla pienen kuusen juurelle, jotta saatiin napattua joulutervehdyskuva. :)

Illalla oli kouluaikainen ystävättäreni syömässä poikansa kanssa, kuten jo niin monena kymmenenä vuonna aikaisemmin. :) Tarjolla oli uunilohta peston ja mozarellan kera, perunoita, salaattia ja Helin tekemä marjajäädyke sekä joulutorttuja.