Hiukan surua, mutta onneksi enimmäkseen iloa

Millalla oli viljelypalsta Kumpulassa kaverineen kuluvana kesänä ja nyt syksyllä hänen onnistui saada Helin kanssa palstan puolikas Viikistä.  Palstaa ei ole taidettu viljellä muutamaan vuoteen, joten rikkaruohojen torjunnassa riittää puuhaa.

 Onneksi Viikin palsta on koiralenkin varrella, joten sinne on helppo piipahtaa töihin.

Syysruska värjää vähitellen maiseman Viikinojan varrella ja tähän aikaan vuodesta tulee ainaa mieleen Ruskan saapuminen perheeseemme syyskuussa 1998 ja elämämme täydellinen muuttuminen.

Aika kuluu nykyään koiraharrastuksissa joko koirien kanssa tai usein myös ilman koiria. Syyskuun viimeisenä päivänä  korjattiin I-HAH:n kentältä ylimääräiset esteet talvisäilöön konttiin. Yksi estesarja jätettiin ulos omatoimitreenaajia varten.

Heti lokakuun alussa oli vuorossa matka Tsekkeihin Libereciin agilityn MM-kisoihin kannustamaan Suomen maajoukkuetta ja ihailemaan huippuagilityä.

Runsaasta kannustajajoukosta huolimatta Suomi jäi tällä kertaa ilman mitalleita.  Viimeksi näin kävi Montichirissa Italiassa vuonna 2004.

 Matka oli kaikesta huolimatta mielenkiintoinen ja antoisa.  Matkakertomus löytyy valokuvablogista.

Praha oli yhtä ihana kuin aina ennenkin ja koin pitkästä aikaa itselleni oudon tunteen kävellessäni vanhankaupungin kaduilla.  Tavallisesti matkoilla mikään ei enää tunnu miltään vaan on "ihan kivaa", mutta nyt tuntui ihanalta kulkea vanhoilla tutuilla seuduilla.

Matkan jälkeen meitä odotti surullinen uutinen, Ilpon isä oli kuollut torstaina 4.10. 89-vuoden iässä. Olemme jo vuosia sitten sopineet, että jos jotakin vastaavaa tapahtuu, niin siitä ei ilmoiteta lomamatkalla olijoille. Eihän matkalla pysty kuitenkaan mitään asialle tekemään ja mieli vain pahoittuu tiedosta.  

Ilpon isää on vaivannut muistisairaus jo muutaman vuoden ja hän on ollut laitoshoidossa.  Loppukesästä alkaen hän oli nauttinut useamman antibioottikuurin keuhokuumeeseensa, joten pois nukkuminen oli ennustettavissa.

Hautajaiset pidettiin perjantaina 12.10.  Hietaniemen vanhassa kappelissa ja pappina oli "koiratuttu" Malmin seurakunnan Viikin kappalainen, joka sattuu asumaan samassa talossa Helin kanssa.  

Sunnuntaina 14.10. alkoi agilityn talvitreenikautemme Malmilla Ormuspellontien agilityhallissa.  Kävelymatka halliin kestää meiltä Helin kanssa puolisen tuntia (31 min) eikä Marilla tai Annalla ole montaakaan minuuttia pidempi matka.  Lämpimän hallin koko on n. 11,5 m x 27,5 m eli kyllä siellä tällainen neljän hengen ryhmä mukavasti treenaa.

Nyt pitää treenaaminen ottaa tosissaan, sillä ilmoittauduin tänään I-HAH:n omiin Ojangon Vuokkoset hallissa 10.11. pidettäviin kisoihin.