Joulu

Lähes kahdeskymmenes joulu peräkkäin vietettiin traditionaalisin menoin. Vuodesta 1989 lähtien olemme viettäneet joulut yhdessä Ilpon Pekka-veljen perheen kanssa niin, että vuorotellen toisessa huushollissa on syöty pääruoka ja toiseen talouteen on siirrytty nauttimaan jälkiruoka ja ottamaan vastaan joulupukki. Vain Millan abivuoden joulu 1997 muodosti poikkeuksen, koska jouduimme lähtemään palkinnoksi saadulle Kiinan matkalle jouluna, ettei koulunkäyntiin tullut ongelmaa.
Myös joulu 2007 oli hiukan poikkeuksellinen, koska koko ilta vietetiin meillä Latokartanossa. Olimmehan juuri muuttaneet Suutarilasta ja Pekan perhe muutti perässä Latokartanoon vasta helmikuussa.
Tänä vuonna oli pojista paikalla vain Pietari, sillä Joonas on opiskelijavaihdossa Singaporessa, tosin tällä hetkellä kiertelemässä Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Ruokaa oli vanhaan tapaan enemmän kuin tarpeeksi, vaikka nyt oli onneksi ruokalajeja vähennetty runsaasti. Aluksi oli muusiksi keittyneiden puikulaperunoiden kera graavisiikaa, lohirullia, loimulohta, lohi- ja kaalipiirakkaa, maksapateeta, lihahyytelöä (rosollin Merja löysi jääkaapista jälkiruoan aikaan), Pietarille poronkäristystä ja karjalanpaistia, sitten perinteiset laatikot ja Millan tekemä punajuurilaatikko, Pekan kinkun tapaan paistama viljapossun filee, savukalkkuna ja savulammas sekä Ilpon paistama pieni kalkkunarulla, kastikkeita, hyytelöitä ym. Jälkiruokana oli perinteinen marjajäädyke kermavaahdon ja marjojen kera sekä kääretorttua, konvehteja ym. Jotain varmaan unohtuikin mainita.

Päätimme aattoillan Millan, Helin ja koirien kanssa kävelyretkellä Malmin hautausmaalla. Siellä oli tosi kaunista lyhtyjen loisteessa, jos näkökentästä sai rajattua käsittämättömän autoruuhkan. Autoja oli liikkeellä tungokseen asti edelleen klo 22 kaikilla pääteillä.

Päätimme jo illalla lähteä joulupäivän brunssille koirien kanssa ulos luontoon. Nousimme umpihankea pitkin Hallainvuorelle, josta on hienot näkymät Viikin peltojen yli Viikkiin ja Latokartanoon ja pidemmällekin.
Koirat juoksentelivat muuten vapaana, mutta ruokailun ajaksi puimme niille takit päälle ja sidoimme ne puihin, jotta saimme rauhassa nauttia kahvit ja piirakat sekä kakut. Metka tuntui yht´äkkiä kovin rauhalliselta. Otin sen syliini ja tarjosin sille herkkuja, mutta ei kelvannut. Hetken kulttua se rupesikin oksentamaan. Olikohan se ylirasittunut umpihankijuoksusta ja edellisen illan koiranherkkujen syönnistä?Kotimatkan Metka pääsi vuorotellen Millan ja minun sylissäni, kuten Ruskakin, mutta Jymy ja Vinha jaksoivat painaa pitkin metsäistä rinnettä.
Milla ja Heli + koirat tulivat vielä meille syömään loppuja jouluruokia. Vinhalle tehtiin testi: tarjolle laitettiin viljapossua, savulammasta, savustettua kalkkunaa ja paistettua kalkkunaa, se sai päättää syöntijärjestyksen. Sille raukalle tuli ongelma, kun piti tehdä niin vaikea valinta. Lopulta kaikki pienet palat tuli kuitenkin syötyä.
Tapaninpäivänä olimme ATD:n epävirallisissa agilityisoissa. Ruskakin sai juosta mölliradan, jossa rimojen sijaan oli vain speed pumpit. Se teki 0-radan, tosin viitisen sekuntia hitaammin kuin Vinha, mutta parikymmentä sekuntia nopeammin kuin Metka teki oman 0-ratansa. Ei tule Metkasta koskaan todellista agiliitäjää vaikka muuten mukava koira onkin.

Joulukuu on alkamassa

Tuli sitten lupauduttua ATD:n puheenjohtajan pestiin vuodeksi 2010 ja viikko sitten maanantaina oli vuosikokous, jossa päätös sinetöitiin. Toivottavasti saadaan yhdistyksen hallintokulttuuri muuttumaan siihen suuntaan, että asioita valmistellaan eri toimikunnssa ja hallitus vain sitten siunaa hyvinvalmistellun työn.

Koirien kanssa on iltaohjelmaan kotona palannut hampaiden pesu. Ruskan hampaita pestiin alkuvuosina melko säännöllisesti. Vinhakin tutustui hammasharjaan jo pentuna, mutta Metkan kanssa on tullut laiskoteltua eikä hampaiden pesu ole ollut mitenkään säännöllistä. Nyt on ollut hauska huomata, että Ruska tulee oma-alotteisesti syliin, kun otan hammasharjan ja Aloevera hammastahnan esiin. Ehkä tällä toimenpiteellä saadaan koirien hengitys pysymään raikkaana ja hampaat suussa.

Koiraharrastusta ilman koiria

Taas on käytetty aikaa koiraharrastukseen ilman koiria. Tänään kävimme pienellä porukalla Rakennusvirastossa tarkoituksena keskustella kenttäprojektimme edistämisesta. Saimme kuitenkin kylmää vettä niskaamme, kun kuulimme, että samalla alueella on varaus siirtolapuutarhalle. Pelästyin, että tilanne on todellisuutta pahempi ja kerkesin jo laittaa avunpyyntöviestin kolmenkymmenen vuoden takaiselle luonnonsuojelupiireistä tutulle nykyiselle apulaiskaupunginjohtajalle. Onneksi yhdellä kenttätoimikuntalaisella oli ollut aikaa kaivella kaupungin päätöksiä ja sieltähän löytyi positiivinen yllätys. Siirtolapuutarhaa varten on seitsemän aluevarausta ja näistä on valittava kaksi 30.3.2010 mennessä. Nythän on meidän tehtävämme vakuuttaa kaupunginsuunnittelulautakunta, että Longinojan alue on parempi agilitykenttänä kuin siirtolapuutarhana.

Sunnuntain aamupäivä kului piparkakkutaloja paistellessa ja koristellessa. Niitä tehtiin Tilastokeskuksen tiloissa 20 kpl palkinnoiksi ATD:n järjestämiin marraskuun agilitykisoihin. Kiitokset Kaija Rantalainen-Huberille mukavasta valokuvasta.
Piparitalotalkoiden jälkeen menimme koko perhe isänpäivän kunniaksi syömään Herttoniemeen Wanha Mylly-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta siellä oli aikamoinen markkinatunnelma, sillä väkeä tuli ja meni jatkuvana virtana
.
Metkan kassa tuli sentään harrastettua lauantaina tokoa ja torstaina agilityä ja kotona on tietysti hiukan tokoiltu molempien koirien kanssa aina ennen ruokahetkeä.

Tiistaina Metka pääsi mukaani töihin ja Ruskan vein Helille, sillä meillä kotona tehtiin viimeisiä vuositakuukorjauksia. Onhan se hyvä, että korjaukset saatiin tehtyä, sillä 30.11. tulee kuluneeksi kaksi vuotta muutosta uuteen asuntoomme.

Kiirettä riittää

Ruska ja Metka ovat saaneet tyytyä viikolla kanssani aamulenkkiin pimeässä ja iltalenkkiin pimeässä. Muutamana päivänä olemme jopa kerenneet yhdessä töiden jälkeen lenkkille päivän vielä kajastaessa.

Manantaina olimme ATD:n kenttätoimikuntalaisten kanssa heti työpäivän päätteeksi kuuntelemassa uuden alueen pohjatutkimuksen tuloksia ja vihjeitä pohjatöiden tekemiseen. Kotiin palattuani laitoin heti SAGI:lle sähköpostiviestin, jossa kysyin onko agilitykentän kaltevuudelle jotakin säännöksiä / suosituksia. Vielä ei ole tullut vastausta. (perjantaina löytyi netistä ohjeet petanquekentän rakentamiseksi, ehkä niistä saa jotain vihjeitä)

Tiistaina kävin taas jumpassa Latokartanon uudessa liikuntahallissa. Tämä lysti on alkanut syyskuun alussa. Parin Viikissä/Latokartanossa asutun vuoden aikana jumppaharrastus onkin ollut tauolla, koska läheltä on puuttunut treenipaikka. Tarkoitus on ruveta käymään myös salilla, kunhan paikan vakituinen liikunnanohjaaja palaa lomalta ja saan sovittua tapaamisen treeniohjelman tekemiseksi. Painoni on onneksi pysynyt ennallaan keväisen painonpudotuksen jäljiltä ja töitä on tarkoitus tehdä, ettei se enää pääse nousemaan.

Keskiviikkona oli tapaaminen entisten työkavereiden kanssa marokkolaisessa ravintola Fezissä Töölöntorin nurkan takana. Ilta oli taas mukava ja ruoka hyvää. Seuraavaa tapaamista ruvetaan suunnittelemaan naisten päivän tienoille Tallinnan matkan merkeissä.

Torstaina oli Metkan agilitytreenit hallissa. Kouluttajana oli Erja, joka on kouluttanut meitä viimeksi kesäkaudella 2008. Treeni oli Metkalle ja näytti olleen monelle muullekin oikein innostava. Kaikki saivat onnistumisen elämyksiä.

Perjantaina hain Vinhan ja Jymyn meille hoitoon heti työpäivän päätteeksi, sillä Heli lähti oman työpaikkansa juhliin. Ilta ja yö meni neljän koiran kanssa oikein mukavasti. Lenkkejä toki tein kahteen kertaan, sillä neljän koiran kanssa remmikävelyt eivät oikein vielä onnistu.

Olohuoneen maton käärin pois, jotta Jymylle ei tulisi kiusausta käyttää sitä wc:nä. Muut matot saivat olla paikallaan eikä vahinkoja sattunut. Saunan ajaksi Metka meni työhuoneeseen, jossa se on muutenkin päivät. Ruskan eristin kompostiverkoilla eteiseen, koska meillä ei ole ovea eteisen ja olohuone/keittiön välillä. Ruska viettää muutenkin aikansa eteisessä naulakon alla olevassa kevythäkissään. Vinha ja Jymy odottivat olohuoneessa saunoessamme Ilpon kanssa.
Yöllä heräsin muutaman kerran makuuhuoneen oven läpi kuuluneeseen parketin rapinaan, sillä Vinha tai Jymy ei malttanut nukkua koko yötä paikallaan, kuten omat koirat tekevät.

Lauantai alkoi kaksinkertaisella aamulenkillä, jonka jälkeen vein Vinhan ja Jymyn kotiinsa. Sen jälkeen oli vuorossa siivousta ja pyykinpesua kunnes olikin aika lähteä toko-treeneihin Metkan kanssa. Nyt tarkistettiin viime viikon läksyt eli perusasento ja koirien takaosan käyttö eli siirtyminen perusasennosta vain pienen matkan päähän koira eteen, jotta se siirtää takapuoltaan. Uudeksi läksyksi saatiin perusasennosta maahan meno ja koiran jättäminen paikalleen. Tunnin treeniin kuluu aina kolme tuntia matkoineen :), mutta onneksi siihen on tottunut eikä muuta osaa edes ajatella.

Treenikausi alkoi hallissa Metkan kanssa torstaina agilityllä ja lauantaina tokolla. Mitenköhän saisin itseni asennoitumaan tokoon niin, että voisimme osallistua jopa kokeeseen, koska agility ei näytä olevan Metkan juttu. En kyllä anna siinäkään vielä periksi.
Vinha oli viime yön meillä hoidossa, koska Heli ja Jymy lähtivät aamulla aikaisin kohti Kokemäkeä. Ilma oli mitä mainioin koirien kanssa lenkkeilyyn. Muutama valokuvakin tuli napattua koirista.
Iltapäivällä oli aikaa lempiharrastukselle eli päiväunille koirien kanssa. Ilpo nappasi kännykkäkameralla kuvan todistusaineistoksi. :)

Vikat ulkotreenit (Maunulassa??)

Keskiviikkona 23.9. pidettiin Maunulassa illan treeniryhmien yhteiset kauden päättäjäiset agility gambling kisan merkeissä. Erilaisille esteille annettiin tietty pistearvo ja 40 sekunnissa piti kerätä pisteitä niin paljon kuin mahdollista. Heli ja Vinha taisivat voittaa ensimmäisen kierroksen. Meillä loppui Metkan kanssa aika auttamattomasti kesken. Treenirataa rakentaessamme satoi aika rankastikin, mutta sade loppui ja pääsimme nauttimaan Maunulan Suursuon alkavasta ruskasta kenttämme ympärillä ehkä viimeistä kertaa. Alueellahan alkaa asuntorakentaminen ja me olemme saamassa uuden kentän Malmilta (toivottavasti).

Viimeistä näiden ryhmien yhteistä treeni-iltaa juhlistimme nyttikestein. Se on mukava tapa, jota täytyy ehdottaa muillekin ryhmille.

Syyskuu hurahti

Syyskuu oli ja meni onneksi aika lämpimänä ja pääasiassa kuivana.
6.9. tosin sateli, kun päivä kului kisatöissä syyskaboissa Purinalla ja ATD:n radat juostiin ulkona. Päivän ohjelmassa oli myös russeleiden agilitymestaruuskisa, jossa osallistujia oli mukavasti ja taso oli kova.

17.-22.9. oltiin Helin kanssa katsomassa jälleen aglityn MM-kisoja, tällä kertaa Itävallassa Dornbirn nimisessä pikkukaupungissa. Me tosin asuimme Bregenzissä reilun 10 km:n päässä kisapaikasta Bodenseen rannalla. Matkakuvat ja muistelot tulevat matkablogissa.


Suomalaisia kannustusjoukkoja tuntui olevan kisapaikalla ennätysmäärä, sanoisin lähes 100. Kisapaikka oli luonnonolosuhteiltaan hieno, korkeiden vuorten ympäröimä. Valitettavasti sumu häiritsi kuvaamista ja täydellistä maisemanautintoa. Koiratarvikekauppiaita oli paikalla taas runsaasti ja Ruska sekä Metka ja Vinha sekä Jymy saivatkin runsaasti tuliaisia.

Suomelle tuli mahtavaa kisamenestystä. Medijoukkue sai kultaa lauantaina............ ja mineissä juhlittiin sunnuntaina yksilökisan kultaa :)

Radanrakennuksen aikaan saivat halukkaat mennä tanssimaan edellisistä vuosista tuttuun tapaan "kuviotansseja" radan reunalle. Suomalaisedustuskin oli laadukas.

Sunnuntai-iltapäivän palkintojenjaossa saivat mestarimme raikuvat suosionosoitukset ja myös MM-jääkiekosta tutuksi tulleen hoilotuksen "Suomi on uusi maailmanmestari.. maailmanmestari... jne. "

MM-kisoissa kiinnstaa tietysti Suomen menestyksen lisäksi russeleiden menestys. Italian pronssille tulleessa minijoukkueessa juoksi kaksi russelia. :)

Kuukauden viimeisenä viikonloppuna kisatiin Helsingin seudun kennelpiirin agilityn piirinmestaruudesta. Kisojen vetovastuussa oli ATD vaikka työntekijöitä toki oli tarkoitus olla kaikista piirin seuroista - ei ollut. Meiltä ylitoimitsijana oli Elisa, mutta koska hänellä ei vielä ole toimitsijakorttia luki nimeni ylitoimitsjana. Asia tietysti aiheutti stressiä. Kaikki sujui loppujen lopuksi aika mukavasti, mitä nyt puuttui tärkeitä työntekijöitä ilmoittamatta, ajanotto- ja kuulutuslaitteista katkesi sähkö kesken kaiken hetkeksi ja kuuluuslaitteita ei meinattu saada aamulla toimimaan (olin kuuluttajana).

Nyt ei ole vähään aikaan mitään stressattavaa koiraharrastuksen suhteen, töissä on sitäkin enemmän, sillä uusi varausjärjestemä otetaan käyttöön kesätuotannon tullessa myyntiin.

Syksy saapuu

Lomat on tällä erää lomailtu, mutta onneksi on vielä viikko kesälomaa jäljellä 17.9. alkaen. :)
Syksyn saapumisen huomaa siitä, että kellon soidessa aamulla 05:50 on pimeää, onneksi päivä valkenee ennen aamulenkkiä koirien kanssa.

Jymyn velipuolen Ringon blogissa kyseltiin koirien unileluista. Ruskalla on menossa unileluna jo toinen Muumipappa, jota se lutkuttaa välillä suussaan, välillä se leikkii sen kanssa rajustikin äristen ja välillä pappa saa kokea rakkaudenosoituksia vaikka Ruska onkin leikattu narttu. :)

Metka ei ole kiinnostunut unileluista, mutta koirien tyynyt saavat joskus kokea rajujakin rakkaudenosoituksia.

Lomailua

Parin viikon lomajakso on loppumassa. Ensimmäinen viikko meni auringossa melkein netin ulottumattomissa. (Kuvia ja kommentteja matkapäiväkirjassa)Tällä toisella viikolla onkin riittänyt puuhaa ATD:n uuteen treenikenttään liittyvien asioiden parissa. Olen myös sotkeutunut syysskabojen yhteydessä pidettävien russeleiden agilitymestaruuskisojen järjestelyihin sekä syyskuun lopun Helsingin seudun kennelpiirin agiltymestaruuskisoihin ja muutama viesti + puhelu ja tavaroiden penkominen ja toimittaminen johonkin on liittynyt luonnetesteihin ja viime syksyn agilitykisoihin ja niiden kadonneisiin papereihin. Enkös myös mennyt ehdottamaan russeleille omien virallisten agilitykisojen järjestämistä esim. erikoisnäyttelyn yhteyteen.

Maanantina ja tiistaina täällä oli osan päivää hoidossa myös Vinha ja Jymy, koska Helin talossa tehdään parvekelasien pesua, joka oli jäänyt rakennusajan loputtua tekemättä. Koirat eivät aivan osaa vielä rauhoittua ollessaan täällä yhdessä. Jymy ja Metka leikkivät koko ajan. Jymyä pitää hiukan tarkkailla ja päästää tai viedä välillä ulos, sillä se ei ole aivan sisäsiisti. Vinha kommentoi melko herkästi, jos kuulee tai näkee jotakin mielenkiintoista ulkona. Suoraan sanottuna on hiukan stressaavaa pitää kaikkia neljää koiraa täällä samaan aikaan.

Ruskalla oli vatsavaivoja muutaman viikon ennen lomamatkaani, mutta asuessaan Helillä vatsa rauhoittui. Nyt on ollut Metkalla vatsa selvästi kipeänä. Jo eilen huomasin, että masu oli löysänä ja aamuyöstä heräsin pari kertaa sen kynsien rapinaan ja löytyi useampia pieniä löysiä kasoja olohuoneen lattialta. Onneksi Metka ei kakkaa matolle kuten Ruska. Nyt aamupäivällä laitoin paperia lattialle muutamaan kohtaan ja Metka on käynyt kyykistymässä sinne, jos en ole huomannut päästää sitä pihalle, jossa sielläkin se on jo käynyt pariin kertaan. Lisäsin aamuateriaan Tehobaktia, toivottavasti vatsa pian rauhoittuu.

Luonnetesti

Kolmen viikon intensiivi-tokokurssi on takana ja nyt olen ilmoittanut Metkan talveksi ATD:n alokasluokan toko-liikeitä treenaavaan ryhmään, agilityäkin jatketaan. Saankohan koskaan mentyä kokeeseen tai kisoihin?

Sunnuntaina toimin ensimmäistä kertaa ATD:n luonnetestissä ylitoimitsijana eli anoin aikanaan luvan pitää kokeen, varasin kokeelle pitopaikan ja tuomarit sekä työntekijät ja työntekijöille muonituksen yms. Itse koepäivä sujui leppoisasti tuttujen työntekijöiden ja testattavien sekä mukavien tuomareiden seurassa. Oli erittäin mielenkiintoista toimia sihteerinä ja täyttää testilomakkeita suljettujen ovien takana kuunnellen tuomareiden jutustelua. Päivä oli myös tavallaan raskas, sillä koko ajan jännitti, meneekö kaikki varmasti oikein. Aikataulusta olimme päivän päättyessä myöhässä puolisentoista tuntia, kuten aina tuntuu luonnetesteissä tapahtuvan. Myös ampuminen jännitti, sillä en ollut koskaan ennen tehnyt sellaista. Pari kertaa ase ei lauennut oikeaan aikaan ja kerran laukaus sitten pamahti liian pitkällä viiveellä.

Kaiken kaikkiaan järjestelyt eivät olleetkaan ylivoimaiset ja niinpä varasin jo samat tuomarit ja paikan ensi kesälle 31.7. ja 1.8. ATD:lle ja Suomen Jackrusselinterrierit ry:lle.



Katri Soini kuvasi koiria ja työntekijöitä ja muutama otos tuli myös Eila mestariampujasta. :)

Ruska 11 vuotta

Isot koirat saivat illalla synttäriaterian ja istuivat kiltisti kuvattavana ennen ateriointia. Jymy oli kotonaan nukkumassa pentutreffipäivän päätteeksi.

Ateria koostui Friskies koiranruoasta, jälkiuunileivästä, raejuustosta ja savustetusta häränlihaleikkeestä.

Alla päivänsankarin viimeiset lautasen nuolaisut.

Metkan kanssa tokoilua ym. mukavaa

Sunnuntaina 19.7. lähdimme aamulla Helin kanssa Marjon kyydissä kohti Turkua katsomaan agilityn MM-karsintoja. Päivä oli jännittävä. Kisoissa sattui dramaattisia virheitä ja putoamisia jatkosta, mutta hyvät joukkueet saatiin valittua. Varsinkin minien voittajalta voi odottaa menestystä myös jatkossa, jos meno jatkuu samana. Russeli Taika on jo lähellä joukkuepaikkaa sijoittuen viidenneksi. PM-kisoihin lähetetään 4:n koiran joukkueet, joten Kati ja Taika ovat ensimmäisella varasijalla. MM-kisoihin on kolmen koiran joukkueet / säkäluokka. Tarkoitus on lähteä katsomaan niitä Itävältaan syyskuussa, majoitus on jo varattu.

Marjolla oli ollut viisi viikkoa vieras saksanpaimenkoira koulutettavanaan BH-koetta varten ja menivät nyt Raisioon kokeeseen ja saivat sen suoritettuakin. Aikamoinen koirankouluttaja Marjosta on tullut sen jälkeen, kun sai itselleen ensimmäisen koiran "Vinhan pentu Elmon" viitisen vuotta sitten. Kannuksen Kennellinja on antanut hyvän pohjan koiraharrastukselle. Paluumatka kotiin päästiin Sarin kyydissä.

Maanantaina aloitimme Viikissa tokokurssin Marjon toimiessa kouluttajana. Mukana ovat Heli ja Vinha, Anna ja vesikoira Marta, Annan sisar Sini ja labbispentu Papu, Elina ja Velmu-russelin pikkusisko Helmi sekä me Metkan kanssa. Aloitimme kontaktin ottamisella ja koko ajan kontaktista palkkaamisella. Sen jälkeen jatkoimme seuraamisella ja perusasentoon tulolla ja koko ajan palkkaamisella sekä liikkeestä maahan menolla ja taas oikeasta suorituksesta nopealla palkkaamisella. Tunnin aikana kului 2 erittain pieniksi paloiksi pilkottua nakkia, mutta niinpä Metka olikin tosi motivoitunut työskentelyyn. Olenhan minä käynyt aikanaan Ruskankin kanssa monia toko-kursseja, mutta ennen ei painotetettu palkkaamisen tärkeyttä näin jatkuvasti ja edistyminen ei kyllä ollut näin nopeaa. Lopuksi vielä otettin luoksetulo muutaman kymmenen metrin päähän ja taas Metka oli erittäin innostunut ja juoksi luokseni pienillä kintuillaan niin nopeasti kuin pääsi.

Tiistaina kävin töiden jälkeen hakemassa Tikkurilasta pienennetyt vaatteeni ja menin suoraan Maunulaan pitämään agilitytuntia. Teimme muutaman samanlaisen kiemuran, kuin MM-karsinnoissa oli ollut kilparadoilla. Koirat ja ohjaajat suoriutuivat niistä ihmeen hyvin, ehkä paineet eivät olleet aivan samaa luokkaa kuin Liedossa. ;)

Keskiviikkona oli sitten Metkan ja Vinhan agilitytreenit, Jymy oli mukana kentän laidalla. Tuntimme ovat tavallisesti peräkkäin, mutta näin heinäkuussa, kun osa ihmisistä on lomalla olen treenannut Helin kanssa samaan aikaan ja mukana olikin kolmantena vain vesikoira Bono. Heli jäi tuntimme jälkeen Jymyn kanssa pentutokoon ja me matkustimme Vinhan ja Metkan kanssa kotiin.

Perjantaina jatkoimme taas tokoilua Viikissä. Siirsimme tapaamisen alkamaan jo klo 17:30, koska FORECA:n ja Ilmatieteen laitoksen sadetutkat netissä näyttivät sateiden alkavan illan aikana. Kerkesimme saada treenit loppumaan ennen sadekuuroa ja siirryimmekin lasitetulle parvekkeellemme juhlimaan Ruskan 11-vuotissynttäreitä.
Milla oli ostanut Ruskalle synttärilahjaksi uudenlaisen aktivointilelun, jota opettelimme tänään varsinaisena Ruskan syntymäpäivänä 25.7. käyttämään. Ruska osaa jo hyvin vetää hampaillaan tai tassullaan auki pienet laatikot, jonne nami on piilotettu, mutta nappuloiden nostaminen pois paikoiltaan ennen laatikoiden avaamista ei vielä onnistu. Haastetta siis riittää.

Vinha ja Metka saivat myös otettua namit laatikoista, mutta tämä ei ole varsinaisesti kolmen koiran yhteislelu ja leikki täytyi lopettaa kesken. ;)

Koitin ottaa Ruskasta "virallisen 11-vuotiskuvan", mutta se ei oikein viihdy kuvattavana, joten ilmeet ovat turhan vakavia.

Ehkä jatkamme kuvaamista iltaruoan aikaan, jos vakka koirat saisivat jotakin herkkuja, kun Jymykin palaa Helin kanssa Tampereelta rokkaajien pentutreffeiltä.

Russeleiden ensimmäinen erkkari

Lauantaina 11.7.2009 oli jackrussellinterrierien ensimmäinen virallinen erikoisnäyttely Tuomarinkylässä. Vinha 0sallistui sinne "kannatusmielessä". Kannatusta näyttely sai muualtakin, sillä osallistujia oli yli 170 ja avoimen luokan narttujakin oli yli 30. Tuomarina toimineelta Päivi Eerolalta oli tuloksena tällä kertaa Vinhalle H.

Jymyn siskopuoli Cucu oli koko näyttelyn paras eli ROP ja äiti Necku (Cucunkin äiti) oli PN2. Jymy "salakuljetettiin" päivän aikana paikalle tapaamaan mm. äitiään. Sillähän ei ole vielä kaikkia rokotuksia, joten se ei saisi tulla virallisiin koiratapahtumiin.Näyttely oli järjestetty kaikin puolin erinomaisesti ja sen yhteydessä järjestettiin epävirallinen nyyttikesti-lounas, johon osallistujat olivat tuoneet monenlaisia herkkuja. Tällaisen yhteistoiminnan soisi jatkuvan tulevinakin vuosina.

3 iltaa agilityä

Viikko aloitettiin taas Konalassa HAU-open möllikisalla. Rata oli tosi mukava, juuri mölleille sopiva. Siinä oli epävarmalle, opettelevalle koiralle mielenkiintoisia kiemuroita, mutta myös loppusuora, jolla sai posotella.
Metkalle tuli muutama kielto putkilla ja loppusuoralla yllätyin sen lennokkaasta pituusesteen ylityksestä, jota jäin ihastelemaan liian pitkäksi aikaa enkä katsonut juostessani eteen vaan törmäsin viimeisen hyppyesteen siivekkeeseen ”rikkoen” koko esteen. Onneksi kalliit langattoman ajanottolaitteet pysyivät pysyssä. : P

Heli teki minien mölliradan Vinhan kanssa ja sai sen pysymään lähdössä. Aan ja puomin kontaktit olivat pari kertaa kuin oppikirjasta. Kerran Vinha poistui Aalta ilman lupaa ja joutui palaamaan takaisin.
Medien radan Heli teki Martan kanssa. Alkumatkasta tuli pari kieltoa hyppyesteillä, mikä oli ymmärrettävää, kun otetaan huomioon Martan kokemattomuus ja vähäin treenimäärä. Kolmanneksi viimeinen este oli puomi, jonka alla oli putki. Sinnehän Marta ei suostunut menemään ennen kuin houkutteluun otettiin avuksi namit. Eihän se ole vielä koskaan tainnut nähdä puomin alla putkea. Kaikesta huolimatta Heli ja Marta ”sijoittuivat” kuudensiksi ja saivat yhden osakilpailupisteen. ;)

Tiistaina lähdin töistä suoraan sovittamaan pienennettävänä olleita vaatteitani ja sieltä Maunulaan kouluttamaan. Vesisade yltyi niin, että lopulta kaikki sadetakin helman alapuolella olevat vaatteeni olivat läpi märkiä. Onneksi ryhmä on mukava, joten kastuminen ei harmittanut ja kaikeksi onneksi sain Heidiltä vielä autokyydin kotiin.

Keskiviikkona olikin jo Metkan treeni-ilta ja Vinhan treenit olisivat olleet siihen perään. Pyysin Heliä lähtemään mukaamme, koska muistelin, että osa ryhmäläisistämme olisi lomalla. No siellähän olivat paikalla kaikki muut paitsi valkkari Zuli. Helin oman tunnin alkaessa tuli paikalle vain sheltti Sifu ohjaajineen, joten kaiken kaikkiaan oli hyvä, että Heli ja Vinha treenasivat ryhmämme kanssa. Jymy odotteli kentän laidalla ja tunnin loputtua päästimme kaikki pienet valkoiset kirmaamaan kentälle ja yritimme ottaa 14 viikkois kuvia Jymystä. Saa nähdä ilmestyykö niitä Helin blogiin.

Taas punkki

Maanantaina osallistuimme Metkan kanssa HAU-open möllikisaan. Tokihan se teki radan kanssani, eikä virheitäkään tullut muita kuin pituuden yli kävely, josta tuli vitonen, mutta aikaa kului 71,43 sek. Heli halusi tehdä myös radan Metkan kanssa ja heille tulokseksi 0 aikaan 48,63, ihanneaika oli 50. Jostain kumman syystä Metka ei innostu agilitaamisesta kanssani samaan tapaan kuin Helin kanssa. Vielä en kuitenkaan luovuta.
Keskiviikkona teimme treeneissä agirodun open class radan, siis sen joka julkaistaan ASB-lehdessä etukäteen. Metka meni radan tosi mukavasti ja taas tuntui siltä, että kyllä tästä saattaa silti tulla vielä jotakin.
Perjantaina tapasimme Millan kaupan ulkopuolella ja onneksi Milla otti syliinsä Ruskan ja huomasi sen kainalossa valtavan, hyvinsyöneen punkin. Se oli Ruskan elämän toinen punkki. Eipä tunnu yrttipanta tänä kesänä tehoavan punkkien karkoitukseen.
Saimme talvella Merjalta Tuisku-länderiltä käyttämättä jääneitä Exspot tippoja. Laitoin ainetta Ruskan sekä Metkan niskaan. Toivottavasti ei tarvitse enää poistella punkkeja koirista.

Huomenna on taas tarkoitus kiirehtiä töiden jälkeen Metkan kanssa HAU-open kisaan ja nyt aion saada sen sellaiseen vireystilaan, että pääsemme yhdessä ihanneaikaan.

Jymyn herkkuja

Maanantaina kävimme Herttoniemessä Sopulitiellä rokotuttamassa Metkan ja Jymyn. Menimme bussilla, mutta takaisin kävelimme, sillä matkahan oli tuskin paria kilometriä ja reitti on mitä mukavinta ulkoilumaastoa. Olisi mukavaa käydä säännöllisesti henkilökohtaisesti tutulla eläinlääkärillä, mutta täytyy myöntää, että viiden minuutin bussimatka / parin kilometrin kävely voittaa lähes tunnin matkustelun parilla bussilla Tapiolaan.

Heli pohtii saako Jymy riittävästi syödäkseen, kun on siirrytty kolmeen ruokailukertaan päivässä. Jymy taitaa vain olla sitä mieltä, että ateriat voisivat koostua muustakin kuin koiranruoasta. :)

Keskiviikkona palasimme Metkan ja Jymyn kanssa Maunulasta treeneistä ensin bussilla 550 Viikin Prismalle ja siitä 68:lla kotiin. Jymy oli tullut Maunulaan Helin ja Vinhan kanssa samaa reittiä. Odottaessamme 68:aa Jymy löysi pysäkin takaa pensaista jotakin suuhunsa. Pyysin sitä irrottamaan aarteensa, mutta eihän se päästänyt irti ennen kuin tartuin sen aarteeseen ja huomasin sen olevan jonkun koiran pökäle. Voitte arvata miltä käteni näytti ja tuoksui. Onneksi mukana oli vielä tilkka vettä, jolla sain edes värin pois kädestäni ennen seuraavan bussin tuloa.

Torstaina kävimme Helin ja koirien kanssa yhdessä kaupassa ja ehdotin, että kulkisimme takaisin kotiin kalliometsikön kautta, joka on aivan Lahdentien vieressä. Heti alkupöpeliköistä Jymy nappasi jotakin suuhunsa. Luulimme, että se oli keppi. Se jokin pieneni ja pieneni kunnes Heli kumartui ja huomasi, että siinä oli karvoja. Se oli todennäköisesti oravan raato, sillä myyrän tai hiiren raadoksi se oli alkujaan liian pitkä. Onneksi Jymy oli syönyt matolääkekuurin juuri ennen rokotusta, joten tuskin se oravanraadon syönnistä sairastuu.

Alkoiko kesä?

Sunnuntaina paistoi vihdoin aurinko ja menimme Helin sekä koirien kanssa Viikin pelloille päiväkahville. Osa ruohikosta oli keretty ajaa lyhyeksi, osa oli jäänyt ajamatta ja ruohon/heinän haravointi oli tekemättä. Ehkä työpäivä oli loppunut torstaina kesken. Koirien oli mukavaa juoksennella välillä korkeassa ruohikossa ja välillä niitetyn ruohon päällä.
Vinha löysi jostakin lahoamassa olevan puun karahkan. Jymy lähti hiipimään hiljaa kohti Vinhaa. Hiukan pelotti, mitä tulee tapahtumaan, kun Jymy tarttuu karahkaan. Se sai kuitenkin ottaa irronneen osan Vinhan sanomatta mitään.
Yritimme ottaa "edustavan" kuvan koko nelikosta, mutta se on vielä aika haastavaa. Kun Jymylle antoi kovettuneen namipalan suuhun, se pysyi sentään hetken paikallaan jäystäen namia.
Turun matkalla oli Sarin kanssa puhetta, että vanhoja Vauhti-Vinhan kotisivuja pitäisi päivittää sen verran, että sinne lisättäisiin uudet yhteystietomme ja kerrottaisiin, ettei sivuja enää päivitetä, mutta blogeista voi lukea kuulumisiamme. Sari lupasi hoitaa homman pienen pientä korvausta vastaan ja se on nyt tehty.
Yhteystietosivulle halusin kuvan nykyisestä asuintalostamme ja istutin Metkan ja Ruskan talojemme edessä olevalle rakentamattomalle tontille.
Ruskan pään takana näkyy kotitalomme, jonka pohjakerroksessa asumme. Asunnon edessä on muurilla kevyenliikenteen väylästä rajattu piha. Asuntoon kuulu kaksiosainen lasitettu parveke ja talomme saunaosasto on kattokerroksessa. Sieltä on hieno näköala Kyläsaarenlahden yli Helsingin keskustaan.

Juhannuspuuhia

Keskiviikona oli taas minun ja Metkan agilitytreenit ja heti perään Helin ja Vinhan treenit. Jymy matkusti Helin ja Vinhan kanssa Maunulan kentälle ja meidän kanssamme sitten kahdella bussilla kotiin. Päivittelin koneelle tiistain työporukkatapaamisen kuvia ja huomasin yht´äkkiä Jymyn olevan selkäni takana työhuoneen sohvalla. Ihmetelin ensin, miten se on siihen päässyt .....

... kunnes se poistui sohvalta ja kiipesi toisesta päädystä takaisin irrotettua päätytyynyä pitkin. :) Näppärä poika. Nyt ei Metka enää päässyt Jymyä pakoon sohvalle.

Perjantaina lähdin pentuvahdiksi Turkuun / Tuorlaan Sarin sekä Taarnan ja Telkän kyydissä, kun Heli lähti sinne Vinhan kanssa kisaamaan. Autossa olivat myös Jade ja espanjanvesikoiransa Bono sekä Dino. Tunnelma oli mukavan tiivis, mutta siihenhän näillä reissuilla on totuttu. Heli ja Vinha tekivät hyppärillä 0:n, mutta agiradalla tuloksena oli 5, koska Heliltä unohtui hetkeksi ohjaus ennen keppejä.

Jymy oli hyvin tomera koko päivän ja kiinnostunut muista koirista sekä ihmisistä. Se sai leikkiä useampaan kartaan 2 viikkoa vanhemman Jussi russelin kanssa, joka oli sitä hieman pienempi. ;)

Tänään aamulla kävin pesutuvassa pesemässä olohuoneen maton. Siinä oli turhan monet pisut, ripulikakat ja oksennukset. Mukavaa Juhannuspuuhaa siis.

Onneksi Heli soitti ja pyysi mukaan Maunulaan Millan, Annan ja Martan sekä Jymyn, Metkan ja Ruskan kanssa. Vanhemmat koirat saivat tehdä hiukan agilityä ja Jymy juoksi muutaman kerran upo uuden putken läpi.

Nyt illan Jymy on Millalla hoidossa ja Vinha on täällä meillä. En jotenkin jaksanut levitellä papereita lattialle vaikka mattokin olisi ollut valmiiksi pois.

Lomaviikko Jymyn hoitajana

Sain pienellä varoitusajalla mahdollisuuden pitää viikon lomaa, jotta voin käydä ruokkimassa ja ulkoiluttamassa Jymyä keskellä päivää. Viikolle tuli sovittua muutakin ohjelmaa mm. tammikuussa Krabilla teetetyn puvun sovitus pienennystä varten. Jostakin se 15 kg on lähtenyt. :)Ilmat eivät ole oikein suosineet lomaviikkoa, mutta tänään sentään aurinko näyttäytyi, kun Jymy oli iltahoidossa Helin käydessä Vinhan kanssa fyssarilla.Jymy ja Metka vaikuttavat leikin tuoksinassa melkein saman kokoisilta, olihan Jymy eilen 10 viikon ikäisenä jo 23,5 cm:n korkuinen ja painoi 3400 g. Metkan korkeudeksi on taidettu mitata 25,5 cm ja painoa on 5500 g.
Leikeissä Metka antaa välillä Jymyn olla niskan päällä vaikka se muuten tuntuu nauttivan tilanteesta, että vihdoinkin on joku koira kooltaan sitä pienempi ja hierarkiassa sen alapuolella.

Ruska seurailee tilannetta useimmiten kauempaa päänsä pois kääntäen, mutta kyllä sekin on muutaman kerran antautunut leikkiin Jymyn kanssa.

Jymy saapui

Viime viikon lähestyessä loppuaan Heli kertoi Annan sairastuneen ja näytti uhkaavasti siltä, ettei hän jaksaisi lähteä kuskiksi hakemaan Jymyä Kokemäeltä. Niinpä soitin Pekalle ja kysyin olisiko autonsa käytettävissä perjantai iltana, jos saan ylipuhuttua Joonaksen tai Pietarin kuskiksi. Niinpä lähdimme Pietarin kyydissä perjantaina klo 16 viikonloppuruuhkassa ajamaan kohti Poria/Kokemäkeä. Perillä meitä vastaan juoksi kymmenen koiran lauma (Pilkku, Necku, Ammi, yksi Cucun pentu ja kuusi Neckun pentua) joista 1.4. syntynyt "pallopää" tuntui heti olevan Jymy, kuten olimme jo kuvista aavistelleet.

Matka kotiin sujui mukavasti Jymyn nukkuessa suurimman osan aikaa Vinhan kassissa.

Lauantaina Jymy tuli pienelle pihallemme tapaamaan vuorotellen Vinhaa, Metkaa ja Ruskaa. Kaikki ottivat sen vastaan oikein mukavasti. Heli lähti iltapäivällä käymään kaverinsa valmistujaisissa enkä pannut ollenkaan pahaksi, että Vinha ja Jymy jäivät meille.

Sunnuntaina jatkui helle ja Heli tuli koirineen taas pihallemme. Grillasimme ja ihailimme Jymyä, joka lepäsi pihalla puutarhakalusteiden varjossa.




Koitin saada kuvaan kaikki 4 koiraa kerralla, mutta se oli mahdotonta. Varsinkin Ruska halusi makoilla omassa rauhassaan tai ainakin katsella muualle. ;)

Eipä Jymyäkän saanut pysymään vielä samassa kuvassa.