Perheessämme on ensimmäinen auto :). Heli aloitti autokoulun loppusyksystä, koska oli vihdoinkin päättänyt ostaa auton, jotta harrastaminen koirien kanssa olisi helpompaa. Toki agilitykisoihin ja treeneihin on päästy kavereidenkin kyydissä, mutta on se ollut hiukan noloa pummia kyytejä 14 vuotta.
Auto on naapuritalossa asuvan Helin täysin oma hankinta, mutta luotan siihen, että kyytejä on tarjolla minullekin koirineni.
Autolla on suuri vaikutus siihenkin, että uskaltauduin ottamaan uuden koiranpennun vaikka Ruska on vielä hyvässä kunnossa ja elelee hyvinkin muutamia vuosia. Kesällä vietetään Ruskan 15-vuotissynttäreitä ja tiedämme sen isoisän eläneen 17-vuotiaaksi.
Jymy kävi aamupäivällä ennen auton noutoa leikkimässä Nopsan kanssa.
Kuvausmallina istuminen Jymyn vieressä ei aivan vielä onnistunut Nopsalta ..
.. vaikka se muuten osaakin istua käskystä paikallaan muutaman sekunnin.
Päivisin on ollut jo lämpimämpää ja aurinko on paistanut, joten olemme olleet enemmän ulkona. Valitettavasti yöt ovat kuitenkin hyvin kylmiä, joten lumi ei pääse sulamaan.
Norjanangervon oksat maittavat Nopsalle
ja sisällä työtuolini alustasta on tullut mieleinen nukkumispaikka vaikka en edes istuisi tuolilla.
Vetoleluilla leikkiminen saatiin Nopsan kanssa "kotitehtäväksi" ja onneksi se leikkii tosi mielellään niin ulkona kuin sisällä.
Vuosikausia käyttämättä olleet lelut ja kaikenlainen purtava on päässyt käyttöön. Itse asiassa lelukorikin on jo pitänyt siirtää muualle, jotta sitä ei pureskella paloiksi. Nopsa leikkii itsekseenkin. Se vaihtaa lelua, jonka kanssa juoksentelee ympäriinsä.
Äitini kotitalon luona on talvehtivia sorsia ja niitä kävimme ihmettelemässä pari päivää sitten.
Metkan aikoinaan saama ketunnahka on viimeinkin päässyt kunnolla käyttöön. Koitin innostaa Metkaa agilitytreeneissä aidolla turkiksella, mutta ei auttanut. Nyt Nopsa taistelee ja leikkii nahkan palasella mielellään ja saa tehdä sen aivan rauhassa yksikseen tai kanssani toisten koirien kiinnostumatta asiasta.
Hiiret ja myyrät sentään kiinnostavat Metkaa ja niitä se taisi haistaa pihapensaiden juuresta samaan aikaan kuin Nopsa juosta hepuloi pihalla.
Mainittakoon, että hyvin on ruoka Nopsalle maittanut. Se painaa nyt 9:n viikon ikäisenä 3 kg. Olen antanut sille toistaiseksi ruokaa neljä kertaa päivässä, mutta nyt saa kolme kertaa riittää.
Nopsan ensimmäinen viikko Viikissä/Latokartanossa alkaa olla takana. Se on sujunut paremmin kuin osasin unelmoida. Eroahdistuksesta ei ole tietoakaan (eikä toivottavasti tulekaan) vaikka harjoittelu ei tapahtunut Kaimion "Pennun kasvatus" ratakisko-ohjeiden mukaisesti. Ehkä tilannetta helpotti se, että Nopsa nukkuu yönsä yksin työhuoneessa lapsiportin takana. Se nukahtaa sinne iltaisin istuessani tietokoneen tai TV:n ääressä. Olen jättänyt sille ruokaa, joten se on voinut syödä yöllä tai aamulla nälän yllättäessä ja se odottaa huoneessa aivan hiljaa siihen asti kun heräilemme Ruskan ja Metkan kanssa. Ilpon lähtiessä töihin se on tainnut jatkaa uniaan eikä ole ainakaan äännellyt.
Jätöksiä yön jäljiltä toki löytyy useammasta paikasta :).
Lähtiessäni lenkille Ruskan ja Metkan kanssa jää Nopsa silloinkin huoneeseen yksikseen aivan rauhallisesti eikä ole takaisin tullessammekaan mitenkään rauhattomasti ottamassa meitä lapsiportin takana vastaan.
Olemme ensimmäisen viikon aikana käyneet kerran bussilla keskustassa ja siellä Stockan eläinosastolla. Takaisin tulimme metrolla ja bussilla. Juttuseuraa ja ihasteluita saimme koko ajan. Kun ihmiset kysyvät Nopsan rotua, teen vastakysymyksen: tunnetteko kromfohrländerin? Toistaiseksi vastaus on ollut "ei", joten olen sanonut, että kyseessä onkin melko harvinainen rotu. Sattavat ihmiset ihmetellä, kun näkevät seuraavan kerran jossakin oikean värisen vaalean länderin. Luotan siihen, etteivät he muista kuitenkaan sanomaani rodun nimeä. ;)
Mummin luona olemme käyneet jo useasti ja kerran kävin Nopsan kanssa Viikin Valintatalossa. "Piilotin" sen takkini sisään. Vain pää näkyi vetoketjun aukosta.
Meillä on käynyt kavereita ihastelemassa Nopsaa ja agilityseuran hallitoimikunnan kokouksessakin Nopsa oli mukanani talomme kattokerroksen takkahuoneessa.
Repimisleikkejä ja lelujen noutamista sekä namien etsimistä on leikitty ja hiukan on jo opeteltu istumaan ja seisomaankin käskystä.
Omalla pikku pihalla ulkoillaan säännöllisesti ilman talutinta ja takaisin sisään Nopsa tulee hienosti kutsuttaessa (tai seuraten vanhempia koiria). Taluttimen kanssa kulkeminen on vielä melko haastavaa, sillä taluttimen ottaminen suuhun on paljon mukavampaa kuin kauniisti kävely. Pitää varmaan ruveta treenaamaan sitäkin vaikkapa tuossa omalla pihalla.
Nopsan kotiutumisen lisäksi on täällä tapahtumassa muutakin jännittävää. Heli pääsi ensimmäisellä kerralla läpi ajokokeesta viikko sitten torstaina ja alkuviikosta hän kävi Annan ja tämän isän kanssa ostamassa auton. Minä hiukan järjestelin hänelle autopaikkaa, koska onhan minulla paremmin aikaa soitella päivisin. Hän saa noutaa auton maanantaina 25.3. ja ensimmäiselle viikolle on paikka ulkona hiekkakentällä ilman lämmityspistoketta, mutta sen jälkeen onkin tarjolla hallipaikka lähimmästä hallista. "Perheeseemme" on tulossa ensimmäinen auto, sillä Ilpollahan ei ole edes ajokorttia enkä minäkään ole autoa ajellut 60-70-lukujen taitteessa käydyn autokoulun jälkeen.
Valokuvien ottaminen suloisesta tummasta Nopsasta on hankalaa eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Oma ongelmansa on toki myös saada eloisa pentu pysymään paikoillaan.
Eilisen illan valokuvaussessio Helin kanssa ei tuonut tämän kummempaa tulosta :).
Kuvausmallina oleminen oli sen verran strassaavaa, että pisut piti tehdä kesken kaiken melkeinpä lelujen päälle.
Nopsa on löytänyt itselleen aika vaarallisen lepäilypaikan työtuolini alta.
Täytyy muistaa tuolilta poistuessani tarkistaa, onko Nopsa siellä alla etten rullaa sen varpaille.
Nopsan ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui todella hyvin. Nukuimme Metkan kanssa työhuoneen sohvalla pari ensimmäistä tuntia, mutta sitten selkääni tuli joku jumi ja siirryin omaan vuoteeseeni ja Metka meni vakiopaikalleen petiinsä eteisen pikkupöydän alle. Nopsa jäi yksin tammikuvioisella muovimatolla päällystettyyn ja lapsiportilla suljettuun työhuoneeseen, jossa nukkui rauhassa melkein kello seitsemään asti.
Ruoka maittaa kohtuullisen hyvin Arabian kulhosta :). Pitänee muistaa ostaa oma ruokakuppi Nopsallekin.
Nopsa liikkuu ja tutustuu ympäristöönsä tosi vilkkaasti ja tomerasti kuten videonpätkältä näkyy.
Aamupäivällä Jymy kävi tutustumassa Nopsaan ja olisi leikkinyt sen kanssa mielellään, mutta sen taklausyritykset näyttivät vaarallisilta, joten Heli vei Jymyn omaan kotiinsa.
Poseerauskuvia ei oikein ole vielä onnistuttu Nopsasta saamaan, mutta strategiset mitat tarkistettiin, paino noin 2200 g ja säkäkorkeus noin 25 cm.
Kuulimme jo eilen, että Nopsan sisaret ovat iltapäivällä lähdössä käymään Ojangon agilityhallilla ja Anna lupasi viedä meidätkin sinne. Tein Nopsalle nopeasti puvun Ilpon pyöränpuhdistustarvikkeista löytyneestä paidan hihasta. Toinen hiha oli jo aikoinaan Jymyllä suojabodynä sen kastraatioleikkauksen jälkeen. Otin myös esille Ruskalle aikoinaan ostettuja tunnistusnoutokapuloita ja heittelin yhtä Nopsalle, sehän noutaa sellaista kuin paraskin toko-koira, kuten videolta näkyy.
Kävimme viiden tienoissa Ojangossa, jossa Nopsa tapasi monia ihmisiä ja omien sisarustensa lisäksi myös 11-viikkoisen borderterrierin sekä tuttujen rauhallisia aikuiskoiria. Se käyttäytyi hyvin reippaasti.
Ojangosta ajoimme vielä Malmin agilityhallille treenaamaan Metkan, Jymyn, Vauhtin ja Martan kanssa. Nopsa sai juoksennella hallissa vapaana rakentaessamme rataa ja seurasi sitten treenejä minun tai Helin sylistä.
Toisen yönsä Nopsa sai nukkua kokonaan yksin lapsiportin takana työhuoneessa. Pientä piippausta kuului aluksi, mutta sitten se rauhoittui nukkumaan ja heräsi aamulla vasta kuuden aikaan Ilpon tehdessä lähtöä töihin.
Tänään on Metka jo melkein kutsunut Nopsaa leikkiin, saa nähdä tuleeko niille enemmän leikkiseuraa toisistaan kuin Ruskalle ja Metkalle. Nehän eivät useinkaan ole leikkineet yhdessä eivätkä makoile koskaan vapaaehtoisesti vierekkäin. Toki ne tarpeen vaatiessa voivat olla samassa häkissä kisapaikoilla ja automatkoilla.
Kävimme Nopsan kanssa aamulla äitini luona. Puin sille takin, jonka olen tehnyt Ruskalle sen pentuaikoina. Olihan takki iso, mutta toivottavasti se lämmitti Nopsaa kantaessani sitä sylissä tuon vajaan puolen kilometrin matkan äidilleni. Jonkin verran Nopsa sai myös kävellä, mutta valitettavasti pakkasta on edelleen kymmenkunta astetta, joten ulkoilu ei ole vielä kovin mukavaa pienelle pennulle.
Muutamat pisut Nopsa on onnistunut nokosten jälkeen jo tekemään pihalle tai sitten se tekee asiansa paperille sisällä. Kakkapaikaksi on muodostunut parvekkeen oven edusta. Kunpa ilmat nopeasti lämpenisivät, niin pääsisimme paremmin harjoittelemaan tuota asioiden tekoa ulos.
Nimensä Nopsa Helin mukaan tuntee jo, minusta kuitenkin tuntuu, että se tulee luokse kunhan sille jotakin juttelee ja ainahan siinä tulee sen nimikin mainittua. :)
Tyytyväisin olen siitä, että Nopsa ei tunnu kärsivän eroahdistuksesta. Se on piipittänyt illalla vain hetken, kun sen on jättänyt lapsiportin taakse työhuoneeseen nukkumaan. Päivällä käydessäni ulkona omien vanhempien koirien tai Helin koirien kanssa olen jättänyt Nopsalle työhuoneeseen ruokaa ja sinne se on jäänyt hiljaisena lapsiportin taakse huoneen perälle ruokakuppinsa ääreen. Takaisin tullessani se on ollut myös aivan hiljaa eikä ole rynnännyt portille. Se saattaa hakeutua itsekseenkin nukkumaan työhuoneeseen tehdessäni kotiaskareita.
Bingis Bolt, ei Usain vaan Nopsa on vihdoinkin kotiutunut. Päätimme antaa koirien tavata toisensa pienellä pihallamme. Ruska pääsi ensin ulos ihmettelemään Nopsaa ja sitten Metka.
Tapaaminen sujui niin hienosti kuin voi toivoa. Jännitin aika paljon pennun tuloa ja nimenoaan vanhempien koirien suhtautumista siihen.
Pihalla on onneksi lähes puolen metrin lumikerros, joten Nopsakin pääsee siirtymään sinne helposti parvekkeelta. Ruska ei ole enää kovin innokas tapaamaan vieraita koiria ja Nopsasta se oli samaa mieltä. Onneksi Nopsa on elänyt koiralaumassa ja ymmärtää koirien kieltä. Se näkee Ruskan ilmeestä, että sen kannattaa antaa olla omissa oloissaan.
Metka olisi mielellään ruvennut jo leikkimään Nopsan kanssa ulkona, mutta se ei ollut ensiminuuteilla vielä valmis leikkiin. Myöhemmin sisällä Nopsa taitaa hiukan varoa Metkaa, joten ensi leikkejä saadaan odottaa.
Koirakirjoissa kerrotaan, että pennun pitäisi saada rauhassa tutustua ensimmäisinä päivänä uuteen kotiinsa, mutta koiraharrastajatuttavat eivät malta odottaa ja niinpä Nopsaan kävi jo tänään tutustumassa Helin ja Millan lisäksi Mari ja Anna sekä vielä Merjakin, joka ystävällisesti tuli myös kuskaamaan meitä Helin kanssa, kun haimme Nopsan kotiin.
Mari toi tuliaiseksi mukavan "ketunraato" pehmolelun, joka oli kovasti Nopsan mieleen. Ilpo heitteli lelua useaan kertaan, sanoi Nopsalle: "hae" ja sehän haki ja toi lelun Ilpolle ja irrotti sen suustaan Ilpon sanoessa: "irti". Kylläpä meillä on fiksu koiranpentu.
Pyörillä varustetut työtuolin muoviset pyöränsuojat olisivat olleet Nopsan mielestä mukavaa purtavaa, mutta onneksi pienet puruluut sekä lelulaatikosta löytynyt vihreä muoviluu kelpasivat myös. Nopsa oli aika pitkään hereillä ottaen vain pieniä nokosia ja syöden hiukan välillä, mutta nyt (klo 21.30) se tuntuu rauhoittuneen tänne työhuoneeseen selkäni taakse.
Taidan kohta noutaa vuodevaatteet ja viettää itsekin yöni täällä Nopsan seurana. Makuuhuoneeseenhan meillä koirat eivät tule, koska koitan pitää allergisen nuhani kurissa olemalla kolmasosan vuorokaudesta ilman koiria. :)
Viimeistä viikkoa elellään neljän koiran lauman kanssa eli jos Heli tarvitsee ensi viikolla koirilleen päivä-/iltahoitajaa on lauman koko jo viisi, kun mukaan liittyy pieni tumma hurmuri.
Vauvaportti on jo asennettu olohuoneen ja työhuoneen väliseen oviaukkoon, jotta pennun opettaminen yksinoloon on helppo aloittaa Tuire Kaimion "Pennun kasvatus-kirjan" liiankin yksityiskohtaisten vihjeiden mukaan. Kompostikehikot on siirretty Heliltä Jymyn pentuaikojen jäljiltä meille suojaamaan kirjahyllyjen alaosia. Koirien petejä ja pesiä on pesty ja lisäilty. Mattoja vain kääritään pois lattioilta, jotta pennun on hyvä asettua taloon.
Oman pennun valinta seitsemän veljeksen joukosta on ollut erittäin vaikeaa, koska pentue on hyvn tasainen. Kaikki pennut ovat reippaita, mikä asia tuli todistetuksi jo viime viikon pentutestissäkin. Kotioloissaan pennut eivät hätkähdä lasten lattialle pudottaman kattilan ääntä tai babysitterin keinuntaa, jos sattuvat sellaiselle kiipeämään.
Väreissäkään ei ole selkäpuolella suuria eroja ainakaan pockarivalokuvista katsottuna. Pentujen painot ovat sentään hiukan erilaisia ja toiveenani olikin "ei kaikkein suurin" pentu.
Olemme Helin kanssa käyneet katsomassa pentuja viikoittain ja viime lauantaina päätimme, että kuvan reipas nuorimies muuttaa meille, jos nyt viimeisen viikon aikana ei keksitä jotain muuta.;)
Pennun nimen valinta on myös ollut vaikeaa. Hyviä mahdollisuuksia on pyörinyt mielessä useita. Nimiehdotusten kanssa on saatettu nukkua yö tai kaksi ja sitten on taas tullut uusi ehdotus. Nyt on eräs nimi ollut mielessä jo lauantai illasta asti eli peräti kaksi vuorokautta. Saa nähdä onkohan tämä nyt se oikea. :)
Viikko sitten (4.3.) Heli nappasi puhelimellaan kuvan pennusta, joka sattui istumaan yksikseen kuvausetäisyydellä ja tässä nyt taitaa poseerata uusi perheenjäsenemme. Näin Egyptin matkallamme unen ennen kuin olin nähnyt yhtään valokuvaa pennuista. Siinä pentumme näytti cockerspanielilta isoine korvineen ja se oli väritykseltään tumma, vain rinnassa oli valkea laikku. Sehän oli enneuni tästä pennusta. :)
Tällainen perheen kolmas koira tai oikeastaan koko perheemme viides koira kokee saman kohtalon kuin useampilapsisen perheen nuoremmat lapset. Se joutuu tyytymään suurimmaksi osaksi kotona jo oleviin tarvikkeisiin. Onneksi FB:ssä sattui olemaan KoirAkat firman pantatarjous muutamia viikkoja sitten ja tilasin pennulle pannan, jossa on puhelinnumeroni.
Viime päivinä pakkanen on kiristynyt vaikka kevään pitäisi jo edetä. Aamulla on pakkasta ollut toista kymmentä astetta ja luntakin on tuiskuttanut lisää. Ladut Viikin pelloilla ovat olleet hyvässä kunnossa, mutta ovat jääneet tänäkin talvena minulta käyttämättä.
Onneksi kevyen liikenteen väylät on myös aurattu / tallaantuneet helposti käveltävään muotoon, joten lenkkeily tappijalkojen kanssa on ollut helppoa.
