Päivä pitenee

Viimeistä viikkoa elellään neljän koiran lauman kanssa eli jos Heli tarvitsee ensi viikolla koirilleen päivä-/iltahoitajaa on lauman koko jo viisi, kun mukaan liittyy pieni tumma hurmuri.  

Vauvaportti on jo asennettu olohuoneen ja työhuoneen väliseen oviaukkoon, jotta pennun opettaminen yksinoloon on helppo aloittaa Tuire Kaimion "Pennun kasvatus-kirjan" liiankin yksityiskohtaisten vihjeiden mukaan. Kompostikehikot on siirretty Heliltä Jymyn pentuaikojen jäljiltä meille suojaamaan kirjahyllyjen alaosia. Koirien petejä ja pesiä on pesty ja lisäilty.  Mattoja vain kääritään pois lattioilta, jotta pennun on hyvä asettua taloon. 

Oman pennun valinta seitsemän veljeksen joukosta on ollut erittäin vaikeaa, koska pentue on hyvn tasainen.  Kaikki pennut ovat reippaita, mikä asia tuli todistetuksi jo viime viikon pentutestissäkin. Kotioloissaan pennut eivät hätkähdä lasten lattialle pudottaman kattilan ääntä tai babysitterin keinuntaa, jos sattuvat sellaiselle kiipeämään.

Väreissäkään ei ole selkäpuolella suuria eroja ainakaan pockarivalokuvista katsottuna. Pentujen painot ovat sentään hiukan erilaisia ja toiveenani olikin "ei kaikkein suurin" pentu.

Olemme Helin kanssa käyneet katsomassa pentuja viikoittain ja viime lauantaina päätimme, että kuvan reipas nuorimies muuttaa meille, jos nyt viimeisen viikon aikana ei keksitä jotain muuta.;)  

Pennun nimen valinta on myös ollut vaikeaa.  Hyviä mahdollisuuksia on pyörinyt mielessä useita.  Nimiehdotusten kanssa on saatettu nukkua yö tai kaksi ja sitten on taas tullut uusi ehdotus.  Nyt on eräs nimi ollut mielessä jo lauantai illasta asti eli peräti kaksi vuorokautta.  Saa nähdä onkohan tämä nyt se oikea. :)

Viikko sitten (4.3.) Heli nappasi puhelimellaan kuvan pennusta, joka sattui istumaan yksikseen kuvausetäisyydellä ja tässä nyt taitaa poseerata uusi perheenjäsenemme. Näin Egyptin matkallamme unen ennen  kuin olin nähnyt yhtään valokuvaa pennuista. Siinä pentumme näytti cockerspanielilta isoine korvineen ja se oli väritykseltään tumma, vain rinnassa oli valkea laikku.  Sehän oli enneuni tästä pennusta. :)

Tällainen perheen kolmas koira tai oikeastaan koko perheemme viides koira kokee saman kohtalon kuin useampilapsisen perheen nuoremmat lapset.  Se joutuu tyytymään suurimmaksi osaksi kotona jo oleviin tarvikkeisiin.  Onneksi FB:ssä sattui olemaan KoirAkat firman pantatarjous muutamia viikkoja sitten ja tilasin pennulle pannan, jossa on puhelinnumeroni.  

Viime päivinä pakkanen on kiristynyt vaikka kevään pitäisi jo edetä.  Aamulla on pakkasta ollut toista kymmentä astetta ja luntakin on tuiskuttanut lisää. Ladut Viikin pelloilla ovat olleet hyvässä kunnossa, mutta ovat jääneet tänäkin talvena minulta käyttämättä. 

Onneksi kevyen liikenteen väylät on myös aurattu / tallaantuneet helposti käveltävään muotoon, joten lenkkeily tappijalkojen kanssa on ollut helppoa.