Elämä jatkuu

Nopsan ensimmäinen viikko Viikissä/Latokartanossa alkaa olla takana.  Se on sujunut paremmin kuin osasin unelmoida. Eroahdistuksesta ei ole tietoakaan (eikä toivottavasti tulekaan) vaikka harjoittelu ei tapahtunut Kaimion "Pennun kasvatus" ratakisko-ohjeiden mukaisesti.  Ehkä tilannetta helpotti se, että Nopsa nukkuu yönsä yksin työhuoneessa lapsiportin takana.  Se nukahtaa sinne iltaisin istuessani tietokoneen tai TV:n ääressä.  Olen jättänyt sille ruokaa, joten se on voinut syödä yöllä tai aamulla nälän yllättäessä ja se odottaa huoneessa aivan hiljaa siihen asti kun heräilemme Ruskan ja Metkan kanssa.  Ilpon lähtiessä töihin se on tainnut jatkaa uniaan eikä ole ainakaan äännellyt.

Jätöksiä yön jäljiltä toki löytyy useammasta paikasta :).

Lähtiessäni lenkille Ruskan ja Metkan kanssa jää Nopsa silloinkin huoneeseen yksikseen aivan rauhallisesti eikä ole takaisin tullessammekaan mitenkään rauhattomasti ottamassa meitä lapsiportin takana vastaan.

Olemme ensimmäisen viikon aikana käyneet kerran bussilla keskustassa ja siellä Stockan eläinosastolla.  Takaisin tulimme metrolla ja bussilla. Juttuseuraa ja ihasteluita saimme koko ajan.  Kun ihmiset kysyvät Nopsan rotua, teen vastakysymyksen: tunnetteko kromfohrländerin? Toistaiseksi vastaus on ollut "ei", joten olen sanonut, että kyseessä onkin melko harvinainen rotu. Sattavat ihmiset ihmetellä, kun näkevät seuraavan kerran jossakin oikean värisen vaalean länderin.  Luotan siihen, etteivät he muista kuitenkaan sanomaani rodun nimeä. ;) 

Mummin luona olemme käyneet jo useasti ja kerran kävin Nopsan kanssa Viikin Valintatalossa. "Piilotin" sen takkini sisään.  Vain pää näkyi vetoketjun aukosta.  

Meillä on käynyt kavereita ihastelemassa Nopsaa ja agilityseuran hallitoimikunnan kokouksessakin Nopsa oli mukanani talomme kattokerroksen takkahuoneessa.

Repimisleikkejä ja lelujen noutamista sekä namien etsimistä on leikitty ja hiukan on jo opeteltu istumaan ja seisomaankin käskystä. 

Omalla pikku pihalla ulkoillaan säännöllisesti ilman talutinta ja takaisin sisään Nopsa tulee hienosti kutsuttaessa (tai seuraten vanhempia koiria). Taluttimen kanssa kulkeminen on vielä melko haastavaa, sillä taluttimen ottaminen suuhun on paljon mukavampaa kuin kauniisti kävely. Pitää varmaan ruveta treenaamaan sitäkin vaikkapa tuossa omalla pihalla.

Nopsan kotiutumisen lisäksi on täällä tapahtumassa muutakin jännittävää.  Heli pääsi ensimmäisellä kerralla läpi ajokokeesta viikko sitten torstaina ja alkuviikosta hän kävi Annan ja tämän isän kanssa ostamassa auton.  Minä hiukan järjestelin hänelle autopaikkaa, koska onhan minulla paremmin aikaa soitella päivisin.  Hän saa noutaa auton maanantaina 25.3. ja ensimmäiselle viikolle on paikka ulkona hiekkakentällä ilman lämmityspistoketta, mutta sen jälkeen onkin tarjolla hallipaikka lähimmästä hallista. "Perheeseemme" on tulossa ensimmäinen auto, sillä Ilpollahan ei ole edes ajokorttia enkä minäkään ole autoa ajellut  60-70-lukujen taitteessa käydyn autokoulun jälkeen.