Nopsan ensimmäiset päivät Viikissä

Nopsan ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui todella hyvin.  Nukuimme Metkan kanssa työhuoneen sohvalla pari ensimmäistä tuntia, mutta sitten selkääni tuli joku jumi ja siirryin omaan vuoteeseeni ja Metka meni vakiopaikalleen petiinsä eteisen pikkupöydän alle.  Nopsa jäi yksin tammikuvioisella muovimatolla päällystettyyn ja lapsiportilla suljettuun työhuoneeseen, jossa nukkui rauhassa  melkein kello seitsemään asti. 

Ruoka maittaa kohtuullisen hyvin Arabian kulhosta :).  Pitänee muistaa ostaa oma ruokakuppi Nopsallekin.

Nopsa liikkuu ja tutustuu ympäristöönsä tosi vilkkaasti ja tomerasti kuten videonpätkältä näkyy.

Aamupäivällä Jymy kävi tutustumassa Nopsaan ja olisi leikkinyt sen kanssa mielellään, mutta sen taklausyritykset näyttivät vaarallisilta, joten Heli vei Jymyn omaan kotiinsa.

Poseerauskuvia ei oikein ole vielä onnistuttu Nopsasta saamaan, mutta strategiset mitat tarkistettiin, paino noin 2200 g ja säkäkorkeus noin 25 cm.

Kuulimme jo eilen, että Nopsan sisaret ovat iltapäivällä lähdössä käymään Ojangon agilityhallilla ja Anna lupasi viedä meidätkin sinne.  Tein Nopsalle nopeasti puvun Ilpon pyöränpuhdistustarvikkeista löytyneestä paidan hihasta.  Toinen hiha oli jo aikoinaan Jymyllä suojabodynä sen kastraatioleikkauksen jälkeen. Otin myös esille Ruskalle aikoinaan ostettuja tunnistusnoutokapuloita ja heittelin yhtä Nopsalle, sehän noutaa sellaista kuin paraskin toko-koira, kuten videolta näkyy.

Kävimme viiden tienoissa Ojangossa, jossa Nopsa tapasi monia ihmisiä ja omien sisarustensa lisäksi myös 11-viikkoisen borderterrierin sekä tuttujen rauhallisia aikuiskoiria.  Se käyttäytyi hyvin reippaasti.
Ojangosta ajoimme vielä Malmin agilityhallille treenaamaan Metkan, Jymyn, Vauhtin ja Martan kanssa.  Nopsa sai juoksennella hallissa vapaana rakentaessamme rataa ja seurasi sitten treenejä minun tai Helin sylistä.
Toisen yönsä Nopsa sai nukkua kokonaan yksin lapsiportin takana työhuoneessa.  Pientä piippausta kuului aluksi, mutta sitten se rauhoittui nukkumaan ja heräsi aamulla vasta kuuden aikaan Ilpon tehdessä lähtöä töihin.
Tänään on Metka jo melkein kutsunut Nopsaa leikkiin, saa nähdä tuleeko niille enemmän leikkiseuraa toisistaan kuin Ruskalle ja Metkalle.  Nehän eivät useinkaan ole leikkineet yhdessä eivätkä makoile koskaan vapaaehtoisesti vierekkäin.  Toki ne tarpeen vaatiessa voivat olla samassa häkissä kisapaikoilla ja automatkoilla.

Kävimme Nopsan kanssa aamulla äitini luona.  Puin sille takin, jonka olen tehnyt Ruskalle sen pentuaikoina.  Olihan takki iso, mutta toivottavasti se lämmitti Nopsaa kantaessani sitä sylissä tuon vajaan puolen kilometrin matkan äidilleni.  Jonkin verran Nopsa sai myös kävellä, mutta valitettavasti pakkasta on edelleen kymmenkunta astetta, joten ulkoilu ei ole vielä kovin mukavaa pienelle pennulle.

Muutamat pisut Nopsa on onnistunut nokosten jälkeen jo tekemään pihalle tai sitten se tekee asiansa paperille sisällä.  Kakkapaikaksi on muodostunut parvekkeen oven edusta. Kunpa ilmat nopeasti lämpenisivät, niin pääsisimme paremmin harjoittelemaan tuota asioiden tekoa ulos.
Nimensä Nopsa Helin mukaan tuntee jo, minusta kuitenkin tuntuu, että se tulee luokse kunhan sille jotakin juttelee ja ainahan siinä tulee sen nimikin mainittua. :)
Tyytyväisin olen siitä, että Nopsa ei tunnu kärsivän eroahdistuksesta.  Se on piipittänyt illalla vain hetken, kun sen on jättänyt lapsiportin taakse työhuoneeseen nukkumaan.  Päivällä käydessäni ulkona omien vanhempien koirien tai Helin koirien kanssa olen jättänyt Nopsalle työhuoneeseen ruokaa ja sinne se on jäänyt hiljaisena lapsiportin taakse huoneen perälle ruokakuppinsa ääreen.  Takaisin tullessani se on ollut myös aivan hiljaa eikä ole rynnännyt portille.  Se saattaa hakeutua itsekseenkin nukkumaan työhuoneeseen tehdessäni kotiaskareita.